
Reitti Route66-muodossa.
Irma jäi tälläkin kerralla kotiin
(Jaana oli vasta vuoden ikäinen).
Lisää tietoa Jögevasta (sivusto ei
käytä https:aa
9.4.2025).
Viro
Matka alkoi rajatarkastuksen jälkeen Tallinnasta ja suuntautui
suoraan etelään.
Maisema oli samanlaista kuin Suomessakin muutamin silmin havaittavin poikkeuksin. Tie oli asfalttipäällysteistä ihan lyhyttä loppupätkää lukuunottamatta, hieman epätasaisempaa kuin kotona mutta täysin kelvollista. Opasteistakin sai hyvin selvää.

Puolenvälin alapuolella menosuuntaan nähden oikealla on
suuresta tuulimyllystä tehty ruokapaikka, josta muodostui pakollinen pysähdyspaikkamme seuraaville reissuillemme.
Sikäläisen sapuskan hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Kahvi-
ja jäätelöpisteitäkin näytti olevan
päätien vierellä. Lopulta viimeiset kilometrit
hiekkatiellä Vorun länsipuolella alkoivat loppua ja
leirialueen portit tulivat vastaan.
Alue päältä. Keskellä punertavakattoinen suuri päärakennus, sen alapuolella uimaranta saunoineen. Vasemmalla nurmikentällä yöpyivät telttailijat ja sinisen alueen alapuolella oli tilaa esiintyjille..

Ei muuta kuin maksamaan ja telttapaikan etsintään. Pyörät pistettiin pellolle telttojen viereen parkkiin ja sitten oli aika hoitaa se pyörän kaatumisen estämisoperaatio: jostain piti saada tyhjä olut- tai lonkerotölkki sivuseisontatuen alle. Ongelma ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan suuri siinä porukassa, onneksi tietty vapaaehtoisuus on näköjään vielä voimissaan.
Vörun
satavuotisjuhla -Jögeva oli itselleni
ensikosketus etelänaapuriimme, hieno paikka
eteläisessä Virossa. Leiripaikka oli aiemmin ollut
joku puoluepamppujen tai vastaavien kihojen vapaa-ajanviettopaikka.
Portin viereinen yleinen parkki, leirissä majoittuneet saivat viedä pyöränsä teltan luo.


Parkkipaikka,
jokunen
rakennus,
sauna, uimapaikka
ja tilaa teltoille
sekä muulle riehumiselle löytyi kyllä. Ja
illemmalla oli lisää palveluja tarjolla kunkin
tarpeiden mukaan, baarista, kaljasta ja bändimusiikista alkaen.
Teltassa oltiin jonkinmoisessa rinteessä, jota illemmalla
käytettiin paikallisten hurjien toimesta
moottoripyörien koeajopaikkana. Se oli heille pehmeä
paikka kaatuilla mutta pyörillemme, teltoillemme ja niiden
sisällä olijoille samalla potentiaalinen
vaaranpaikka. Lopulta yksi pyöristä tilttasi kunnolla
ja palasi Tallinnaan auton lavalla, missä vaiheessa testaajien
ajohalut loppuivat siltä erää. Perin
harmillista..
Pienehkö sauna oli kovassa käytössä
ja muutenkin kelvollinen, mutta siellä joku suomalainen
mp-kuski alkoi
hönöpäissään
väittämään ihan tosissaan,
että kaulassani ollut kaulapussi
sisältöineen oli hänen
omaisuuttaan. Siitäkin selvittiin onneksi
periksiantamattomalla puheella, samanhenkisen porukan sisäinen
käsikähmä ei
välttämättä ole ainakaan
ensisijainen toiveeni ja käsitykseni hauskanpidosta. Muutama Imatranajo sen Kokoontumisajopaikan
järkkärinä(kin) ehkä auttoi
osaltaan taivuttelussa.
Jögeva MC:n kuvia tapahtumasta:
Uimapaikka naruilla ikäänkuin aidattuna oli aivan saunan vieressä, jonne sopi pulahtaa päivälläkin.
Siellä oli myös todella vanha mopo mallina vuosisadan alun kulkupeleistä: sen pakokäyrässä oli luukku jolla ääniä sai kovennettua karjan pelottelemiseksi pois edestä, sen bensakorkin alla oli uimuriin perustuva mittatikku bensapinnan tosiasiallista korkeutta esittämässä, jaloille löytyi alustoiksi polkupyörän polkimet, nahkasta tehty vetohihna takana ja niin edelleen.
Toisena ääripäänä paikallisen hemmon viimeisen päälle ulkonaisesti viritetty rottapyörä auton perävaunussa, ei se silti menoaan haitannut ;-) Taisi olla niitä paikallisia hangaroundeja joita näkyi liikuskelevan siellä täällä.
Eikä tämäkään kulkuväline ollut pahan näköinen:

Spedehän se siinä.
Sieltä saatu peltinen muisto oli hyvä tuliainen kotijoukoille tai paremminkin autotallin seinälle.

Kyllähän tuon porukan seuraavaankin kokoontumiseen voisi hankkiutua jos vapaata aikaa löytyisi sen verran. Pitkille retkille kun ei lasten iästä (3 ja 2 v) johtuen ollut mahdollista lähteä.

Hyvä alku Viron mp-reissuille!
Kari