Reitti Route66-muodossa.
Irmakin pääsi jälleen mukaan lasten oltua oljamissa sukulaisilla.
Huomioi tuo ilmoitus (9.4.-25) ennen kopiointia selaimeen. Sieltä
avautuu kyseisen kerhon sivusto mutta vain http-muodossa, josta
enemmän tietoa [L] tuolla.
Viro
Jögeva järjestettiin minulle uudessa paikassa eli siinä, johon se juuttui ilmeisen pysyvästi.
Ja tarkemmin, telttailijat tuolloin punaisen neliön oikealla reunalla puiden seassa.
Paikka oli asiallinen kaikin puolin eikä siellä ilmennyt normaalista poikkeavaa älämölöä saati rähinöintiä.
Meno ja metakka olivat kyllä asianmukaisia koko ajan mutta sehän kuuluu asiaan.
Olimme taas sen verran isolla Imatran Moottorikerhon mp-jaoston porukalla liikkeellä ettei aika ehtinyt käymään pitkäksi missään vaiheessa.
Irman kuva
Oikealla Sakke ja Mato hieman blurrattuina.
Alue oli huomattavasti laajempi kuin parilla aiemmalla Jögevan kokoontumisajopaikalla, samoin suihkut ja muu rekvisiitta pelasivat varsin hienosti joskohta olivatkin varsin aistikkaita omalla pikantilla tavallaan. Alue on jonkin oppilaitos tai vastaava, pidemmän käyttöhistorian omaava paikka.
Ruokaa sai vähän miten sattui ja ruokajonot olivat sitten sen mukaisia - päivittäinen ruokakin varsin samantyyppistä mutta sen saattoi osittain korvata omilla eväillään.
Kävimme linja-autolla päiväseltään mutkan myös Tarton laululavalla ja itse kaupungilla notkumassa, jossa vastaan tuli myös mielenkiintoisia rakennusteknisiä ratkaisuja (ovi huudettu, Mikakaan ei saanut taloa työnnettyä kyljelleen).
Koska lähtö Tartoon tapahtui niin sanotusti lennosta,
jouduin lähtemään sinne paljain jaloin suoraan
päärakennuksen ruokailujonosta kun aikaa ei kuulema ollut
poiketa teltalla saakka.
Kesäkelillä on omat hyvät puolensa, se oli todettava muun muassa kävelykadun ulkoilmassa istuskellessaan.
Menomatkalla muuan kyydissä matkustanut Jukkis huuteli ajoittain Baaariin!,
ilman sen suurempia kannatushuutoja. Tilanne oli paluumatkaan
mennessä kehittynyt sen verran, että sama huuto nostatti
melkoisen naurunrähäkän ja kannatushuutoja muilta
kyydissä olijoilta. Lähtövaiheessa Tartossa tehty isku paikalliseen markettiin oli hoitanut täydennykset kohdalleen vähän jokaiselta..
Paikan päällä oli myytävänä muun muassa Rukan ajopukuja, mutta hintataso ei ollut riittävän alhainen jotta Mp-Asun puku olisi pitänyt vaihtaa uuteen.
Täältä ei enää peltilätkiä
muistoksi saatu, tilalle oli tullut pienempää tarrapuolta,
harmi. Olisikohan osallistujamäärän kasvulla eli
lätkien hinnalla ollut oma säästövaikutuksensa
asiaan.
Tällä reissulla kävi itselleni ohraisesti siinä
mielessä että jostain sapuskasta iskeytyi suolen mutkaan joku
pöpö, jolla oli tiettyjä liikuntaakin
lisääviä vaikutuksia lähipäivien aikana
(tyyliin se Ruuvit löysällä TV-sarjan henkilöhahmo Jesse, joka aina hyvin lyhyen puheensa lopuksi palasi pikaisesti takaisin puuceehensa).
Jessen dieetti 'This week I have been mostly eating..'.
Epäilen että syynä olisi ollut Tartolaisesta marketista ostettu suolamakkaran pätkä, mutta tosiasiassa se saattoi huolellisesta käsien pesusta huolimatta tulla aivan mistä vaan. Onneksi se jalla ei estänyt suunniteltua kotimatkan aloittamista, kun taas aikoinaan yhdellä reissulla iskenyt punatauti olisi ollut kertaluokkaa pahempi vastustaja ja matkanteko olisi pysähtynyt vähintään viikoksi.
Kuullun mukaan joissain FIM-Rallyssa(kin) oli tapahtunut laajamittaisemmin vastaavaa ja kotimaisiin salmonellatesteihin pääsi koko reissuporukka.
Paikkana tuo oli asiallinen mutta ei sinne kovin montaa kertaa
enää viitsinyt lähteä, semminkin kun sekaan alkoi
kuulopuheiden mukaan kerääntyä kaikenlaista
epämääräistä porukkaa, jolloin muun muassa
tavaroidensa pysyvyys teltassa muuttui epävarmemmaksi.
Paluumatka tehtiin itäisempää reittiä suoraan
Tallinnan lähistölle - tulipahan edes vähän
vaihtelua siihen leveämpään päätiehen
keskemmällä maata. Mukavan mutkaisaa tietä ja
vähän vaihtelevampaa maisemaa löytyi kyllä.
Kokonaisajomatka oli alle 800 km.
Kari
Alkuun Matkat-sivu