Ajoreitti:
- Imatra, Joutseno, Nuijamaalta itärajan yli,
ylhäältä
uuden
ohitustien
kautta Viipuriin.
- Summa, Uusikirkko, Terijoki, Koivisto, Kivennapa,
Rautu, Kiviniemi (Vuoksen ylitys), Käkisalmi.
- Pyhäjärvi, Vuoksen varrelta
Vuoksela
ja Äyräpää, takaisin
Vuoksen yli
Kiviniemestä ja toista rantaa suoraan
Viipuriin.
- Loppumatka
normaalia Nuijamaan reittiä Imatralle
(MikaO autollaan
Svetogorskin kautta).
Tarkemmin: raja -
Vyborg
- Kamenka - Uskovo -
Zelenogorsk -
Pervomanskoje - Koloskovo -
Sapernoje - Priozersk - Ozera Vuoksa - Sapernoje - Vescevo - Vyborg
- raja.
Eli kiersimme tuon venäläisen, vanhoja suomalaisia paikannimiä sisältävän kartan [
L]
ohuen keltaisen viivan mukaisesti vasemmasta reunasta rajalta Viipurin
kautta alas Suomenlahden rantaan, siitä keskelle pohjoiseen
päin Kiviniemeen ja edelleen Vuoksen yli sekä oikealle
Käkisalmelle, paluu takaisin Vuokselle ja lopuksi
ylempää reittiä suoraan Viipuriin.
Linkin kartta on kooltaan noin megatavun.
Ensimmäisen päivän ajoreitti vähän karkeammin
ViaMichelin-kartalla. Itärajan ollessa kiinni ei
reittisuunnittelua kannata aloittaa Suomen puolelta (se ajattaa Viron
kautta).
Tiestö oli
siedettävää kunhan piti
silmänsä koko ajan auki kauemmaksi kulkusuuntaan.
Jonkin verran
oli painaumia ja reikiä asfaltissa sekä
epämääräistä
kiiltävää
lientä päällysteen pinnalla.
Erityisesti
tien reunoja kannattaa seurata, niin
tekevät aktiivisesti paikallisetkin. Sen näkee ajoneuvojen
paikasta ajoradoilla, kuluneemmilla ajavat vieläkin
keskemmällä.
Ja muita liikkujia,
liikaa
turvallisuusvälejä ei
välttämättä viereen
jää kun paikallinen veti Ladalla
tai Volgalla
urku auki
vasemmalta
ohitse. Länsiautojakin näkyi jo seassa jonkin verran.
Käyttökelpoista
bensaa sai
riittävän tiheästi olevilta
asemilta, ainakaan GSX:n moottori ei siitä ollut moksiskaan.
Saman tasoista
tavaraa oli sille juotettu jo aikoinaan
Lähi-Idässä eli tiedossa oli
että sen pata
kestää - sitä paitsi
annos lyijyä olisi
vain hyväksi venttiileille. Katalysaattoripelille en
sitä
olisi kyllä ainakaan joka tankkauspaikasta antanut.
Alkuun
Viipuri
Viipurin torilla sen pyöreän tornin vieressä oli
valvottu, maksullinen parkkipaikka. Sinne voi jättää
pyörien lisäksi muun muassa kypärät ja vastaavat
ajokamat harkintansa mukaan. Hinta ei päätä huimannut ja
liikkuminen helpottui huomattavasti.
Taskuvarkaita oli varottava, ehdimme kävellä vain muutaman
minuutin kun ensimmäinen poikalauma oli ympärillä
kyselemässä ja tarjoamassa ties mitä. Hetken
päästä yksi kysyi mitä minulla oli takkini
selkäosassa (selkäpanssari).. Kaikki irtotavarat olivat
vetoketjujen ja tarrojen takana sisätaskuissa, joten
mitään ei lähtenyt liikkeelle huomaamattani.
Varsinkin kännykkä lähti yhteen aikaan nopeammin kuin
rasvattu salama, jos oli turistin vyöllä kotelossa
odottamassa uutta omistajaansa. Vakiotemppu oli työntää
joku myyntiartikkeli niin lähelle että katsekontakti
vyötärön seudulle katkeaa, jolloin myytävän
esineen alapuolella saattoi rauhassa työskennellä vaikkapa
kännykkökotelon nepparin kanssa.
Ja laitteen edelleenvälitys kavereille on todella nopeasti
hoidettua toimintaa = todellisen syyllisen kiinnisaanti itse teosta
varastettu tavara hallussaan on tehtävä mieluummin
vieläkin nopeammin.
Alkuun
Summa
Summan tienoilla pysähdyimme tarkastamaan yhtä tien varressa olevaa vanhaa suomalaisten bunkkeria.
- https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1570/country/9/area/50
Emme olleet saaneet kypäröitäkään päästämme kun paikallinen "
..jaa laatua Lada"
parkkeerasi viereemme ja siitä hyppäsi ulos kolme
hyväkuntoisen näköistä nuorukaista. Me
läksimme samalla hetkellä liikkeelle koska tielle jäi
riittävästi ohitustilaa => heput ajoivat melkoisen
pitkään perässämme huudellen kaikenlaista,
ilmeisenä tarkoituksena saada meidät
pysähtymään.
Emme pysähtyneet saati jääneet kyselemään
mistä oli kyse, lopulta he kääntyivät sen
ajosuuntaan nähden oikealla puolella sijaitsevan ison varuskunnan
(Kamenka) pääportista sisälle. Ehkä se olisi ollut
vain pelkkä hauskanpitokeskustelu, koeajopyyntö tai jokin
myyntitapahtuma, ehkä ei.
Siirryimme jonkun ajan kuluttua hiekkarannalta keskemmälle,
Pervomanskoyen jälkeiselle betonilaatoista aikoinaan tehdylle
tielle (Joutselkä - Lempäälänjärvi), joka
päättyy Pietarista Laatokan länsireunaa
ylöspäin nousevan tien lähelle. Joku ohjustukikohta tai
vastaava siellä lienee aikoinaan ollut betonilaattatien laadusta
ja kuulluista jutuista päätellen.
Laatat olivat isoja mutta niiden välit luokkaa 5-10 cm auki =>
jos ajoit rajoituksen mukaan niin sait pientä esimakua siitä
millaiselta voisi tuntua pitkällä
tärinätestausradalla ajaminen.
Kun nopeuden nosti satkun paremmalle puolelle niin tärinä
lieveni huomattavasti. Yhdessä vaiheessa ohitsemme pyyhälsi
paikallisin kilvin varustettu kuussataasarjan mersu, eipä
näyttänyt moinen pikkuseikka paljoa sen menoa haittaavan
sillä mukava pärisevä ääni vain kuului sen
renkaiden suunnasta laattojen saumojen ylitystahtiin.
Kävely ei
enää
kiinnostanut joten
aamuyöllä
käytettiin taksia jo senkin vuoksi, omasta turvallisuudestamme
puhumattakaan. Monenlaista liikkujaa näytti olevan
vielä liikenteessä siihen aikaan.
Alkuun
Seuraavana
päivänä
poikettiin lähimaastossa paluusuunnassa olevalla
linnalla,
jonne porukan jäsenen ukki oli aikoinaan jättänyt kellarin
holvikattoon
terveisensä ennen viimeistä pakollista poistumista alueelta.
- https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4kisalmen_linna
Sen jälkeen suuntasimme
Pyhäjärvellä asuvan
suomalaisen luo kahvitauolle. Hänen tekemänsä hieno majoituspaikka alueineen pakko-otettiin tyyliin
'tarjous
josta ei voinut kieltäytyä' jonkun
paikallisen
tahon omistukseen joitain vuosia myöhemmin.
Normal katastrof..
Mr. Pután
kesämökkeillee myös jossain tuon
Komsomolskaja-järven suunnalla, kuulemma.
Toisen päivän ajoreitti vähän
karkeammin
ViaMichelin-kartalla. Suora reitti Svetogorskiin ei ollut vaihtoehto usein huonokuntoisen hiekkatien vuoksi.
- https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/list/-/country/9/area/52/
Reitinsuunnittelukartasta poiketen kävimme Vuoksen alajuoksulla
Äyräpään kapean kohdan pohjoisella rantaviivalla
saakka. Kirkon paikkaan tutustuttiin myöhemmin.
- https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/61/country/9/area/52/
Suomalaisten sotilaiden muistomerkki oli vielä hyväkuntoisena
ja hoidettuna paikoillaan, vasta myöhemmin niitä alettiin
sotkemaan ja tuhoamaan jonkun ohjauksessa.
Alkuun
Vuoksen
alajuoksu
Vuoksen alajuoksulla oli paljon muitakin suomalaisia
kävijöitä sekä paikallisia kartta-
ja
viinatrokareita että muuta sakkia. Liitteen karttakin on ostettu sieltä muutamilla ruplilla.
HUOMIO: Ajamaan ei missään nimessä kannata
lähteä jos henki haisee
vähänkään
viinalle. Jos hyvin käy niin
pysäyttäjä tyytyy
haistamaan nenällään mutta ellei, niin
seuraavaksi
voidaan ottaa vaikkapa verinäyte. Ja jos sinulla ei ole omaa
desinfioitua neulaa mukanasi niin se on sitten tuurissaan millaisella
neulalla se hoidetaan paikallisin voimin!
Ja jos sinulla sellainen on ja se
löytyy muussa tarkastuksessa, niin saattaa olla jonkin verran
selviteltävää (huumeneulako?) ennen kuin
matka jatkuu. Sanoi
muuan
siellä enemmän liikkunut henkilö.. "
Bon
Hepatit" mallia
C, tai
muuta vastaavaa mukavaa helposti tarjolla?
Yhdellä mp-kaverillani oli aikoinaan hieman ontto olo kun
hänen nenänsä eteen laitettiin torvelle
kierretty
A4-koon ruutupaperi kesken ajon. "
Lakmuspaperiako
tai jotain muuta
hengitykseen reagoivaa erikoispaperiako tuo lie?" mietti
hän.
Pöh, hänen puhallettuaan siihen puhalluttaja siirsi
torven
nenänsä lähelle ja haistoi
sisältöä.
Promilleja nolla ;-)
Porukkaa oli koko ajan tien varressa joko myymässä
lasipurkkiin säilöttyjä sieniä, marjoja ja
muita luonnontuotteita tai
keräämässä
metsistä
kaikkea sieltä löytyvää ravintoa.
Kalastamisesta puhumattakaan.
Viipuri
Viipurin lähellä oli tien vierellä yleisessä käytössä pari pitkää
betoni- ja puuramppia
autojen helpommaksi korjaamiseksi niiden alapuolelta. Vaihdettujen
osien ja erilaisten nesteiden kierrätys sekä muu
jatkokäsittely näkyi hoidetun enempi normityyliin eli
paikallisesti..
Vanha suomalaisten aikoinaan pystyttämä rakennuskanta oli
monessa paikassa päässyt jo melkoisen heikkoon kuntoon, silti
asukkaita näytti olevan torpassa jos toisessakin.
Sikäläistä uudempaa suunnittelua ja huolellista
toteutusta edustavaa kerrostalomiljöötä näkyi
riittävästi eri paikoissa.
Svetogorskissa olevat suomalaisten aikoinaan rakentamat kerrostalot erottuivat niistä edukseen kyllä.
Viipurista jatkettiin keskustasta linnan ohi vievää siltaa
pitkin Nuijamaan raja-aseman suuntaan. Vaalimaalle
kääntyvässä risteyksessä oli
kaksipyöräisistä huomattavaa etua ruuhkan
ohitusmielessä, siellä olikin aivan helkutinmoinen jono
pääsääntöisesti paikallaan seisomassa.
Nuijamaan
itäpuoli
Venäjän passintarkastuksessa kävi samalla
tavalla kuin
aiemminkin eli rajamiehen viittauksesta ajoimme kaikista jonoista ohi
ja keulimmaisiksi - paitsi huoltoautomme, joka blokattiin
perästä. Kiertotien kautta sekin onnistui
etenemään hyvin ja MikaO oli itse asiassa jo kotona,
kun
soitimme hänelle Nuijamaalta. Kielitaito, hyvä ulosanti ja
kokemus
auttavat näköjään suljetuilla
puomeillakin.
Ensimmäisellä ja asemanjälkeisellä puomilla "
piti"
rajahenkilöiden pyynnöstä hieman keulia tai
ainakin
kierrättää konetta.
Juttua riitti molemmin puolin rajaa passintarkastajilla ja muilla
henkilöillä, joskin Venäjällä osalle
meistä puhuttiin yksitavuisin lausein kun jonkun toisen kanssa
puhuttiin
säät, maat ja mannut läpi passin tarkastuksen yhteydessä. Eli hyvin selkeästi tunnistettiin kaikki kulkijat ja osoitettiin se.
Viimeisellä kopilla
ennen
Suomen rajaviivaa kysyi kalasnikovia olkapäältään hihnassa roikuttava varusmiespoika ottaessaan
sen
pikkulapun pois että "
saako
hän hieman kääntää
kaasukahvasta"?
Tietysti, jos se vaan helpotti seuraavien moottoripyöräilijöiden
läpipääsyä ja
kohtelua niin halvalla meni.
Kaasauttajan Hangonkeksi- ja Naantalin aurinkomaiset kasvot
näkyvät tuossa
:-) Ilonsa oli tarttuvaa.
Yhdistelmä
Hyvä ja halpa viikonloppureissu, ainoa tappio ilmeni
vähän myöhemmin havaittuani nokkaketjun
automaattisen kiristimen lukitusmutterin tärisseen irti
varmaan
siellä betonilaattojen maisemissa. Se taisi venyttää
epätasaisesti vahvaa nokkaketjuakin, joka alkoi
ääntelemään samoja aikoja joutuen pian
vaihtolistalle. Muita vaurioita en havainnut.
Jonkin verran oli lennellyt
pikeä ja muuta vastaavaa sotkua eri puolille eli vaatepyykin
lisäksi mopojakin sai jonkin aikaa liotella ja
peseskellä.
Isompia vahinkoja, sairastumisia tai autokyytitarpeita ei onneksi
tullut. Siellä täällä
näkyviin
jätettyjen autonromujen perusteella siihenkin kannattaa
varautua
ainakin henkisesti.
Käkisalmen Vuoksen vanhan uoman puoleinen uimaranta.
2002
Hyvä keikka mutta yksin lähtemistä tuskin
voisi
suositella ainakaan yöajon merkeissä.
Enää ei
pyörien edessä ja takana liikkunut miliisiautoa +
helikopteria taivaalla, kuten aivan ensimmäisillä
IMK:n
mp-jaoston rajantakaisilla mp-reissuilla oli kuulema ollut.
Kokonaisajomatka oli noin 500 kilometriä.
Käteisen rahankulutus oli hyvinkin maltillista eikä
luottokortteja tarvittu.
Kiitos matkaseurasta ja järjestelyistä!
Kari
Kommentti
04/25: unohda koko juttu, jo pidempään suljettuna ollut
Suomen itäraja on lopettanut kaikki
supakäynnit meistä johtumattomista syistä. Puhuipa
joku propagandisti, hännystelijä tai desantti-latvaB sitten
mitä tahansa.
Vaikka raja joku päivä todennäköisesti taas
avautuukin, niin etenkin luottamuksen täydellisestä
puutteesta johtuva lähtökynnys itäpuolelle
on monelle paljon aikaisempaa korkeampi halvasta
polttoaineesta sun muusta huolimatta.
2002
2002