Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.25. Viimeisimmät muutokset: 18.11.2024. Tarkastettu

Matkan ajankohta oli 19. - 26.6.2005.

Reissuun pääsy oli tänä vuonna enemmän kuin hankalaa normaalia lyhyemmän yhteisen loma-ajan vuoksi. Lasten kanssa ei kahdessa viikossa olisi millään järkevästi ehtinyt viikoksi Korsikalle, niinpä ennakkoon varatut SuperFast Ferriesin ja DB-Autozugin junaliput oli pakko perua. Tilalle valittiin lyhyempi vaihtoehto noin viikon ajaksi eli Turun ja Tukholman kautta kelien määräämässä järjestyksessä joko 2-3 yöksi Gotlannin saarelle ja paluumatkalla Kolmårdenin eläinpuiston lähelle pariksi yöksi.

Koko ajomatkan pituus oli noin 2050 km Suzukin matkamittarin ja Magellan Gold-gps:n mukaan 2032 km, mutta Goldista puuttuvat muun muassa ne Tukholman keskustan tunnelit ja vastaavat katvealueet.

Nuo avautuivat 17.11.2024:

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Gotlanti
• https://kerranelamassa.fi/ruotsi-matkailu/gotlanti/
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Visby
• https://www.guteinfo.com/
• https://www.gps-data-team.com/where/sweden/accommodation/Hostels-SE/Stafsj%C3%B6-YH.html
• https://www.kolmarden.com/en

Muutamia matkan aikana käyttämiämme karttapisteitä.

Jaana, Laura ja Irma Gotlannin länsirannalla Burksvikin satamassa:

Majoitukset hankittiin netistä, puhelimella ja käymällä itse paikan päällä kyselemässä.

43 kpl Google Earth-ohjelman reittipisteitä yhtenä .zip-pakettina. SD-kortille tallennetun Track-lokin muokkaamisen karttaohjelmalle siistimpään muotoon.

Alkuun

19.6.2005

Ajomatka oli Irmalla/Jaanalla noin 400 km ja Karilla noin 570 km sekä Lauralla 315 km. Koska Laura oli edelleen karateleirillä Jyväskylässä, niin ajoin itse aamulla Imatralta sinne. Irma ajoi Jaanan kanssa suoraan Turkuun.

Keli suosi molempien reittejä joten turhan vähän etukäteen kyydissä olleet tytöt saivat rauhassa reippailla muutamaan otteeseen ennen satamaan saapumista. Aika riitti hyvin, ehdimme satamaan noin tuntia ennen laivan lähtöä. Ei muuta kuin vasemmanpuolimmaiselle kaistalle ja muutaman sinne parkkeeranneen auton ohi keulalle, hetken päästä lastaushenkilöiden ohjeiden mukaisesti laivaan ylemmälle autokannelle.

Kaikkinensa pyöriä oli kymmenkunta Ruotsin suuntaan menossa. Juttelimme jonkin aikaa kolmen Norjaan matkansa suuntaaman motoristin/-pariskunnan kanssa -> edelleen vahvistui oma mielipide siitä, että joku päivä on omakin reissu suunnattava sinne! Terveiset vaan teillekin, oli kiva kuulla kommentteja paluumatkan alussa Tukholmassa.

Hytti oli tällä kertaa sisäpuolella (#56) mutta se ei haitannut menoa, sen verran hyvin nukutti ettei maisemia olisi pitkään jaksanut katsellakaan. Siis pikaiselle iltapalalle ja unta kaaliin.

Meillä oli varattuna alkuun yö-laiva vain menomatkalle, sillä paluupäiväksi ei tilausvaiheessa (noin viikkoa aiemmin) saatu kuin päivävuoro. Onneksi Irma sai sen useiden soittojen jälkeen vaihdetuksi eli pääsimme lauantaina rauhassa ajelemaan Stafsjöstä Tukholmaan, eikä tarvinnut lähteä liikkeelle ennen kukon laulua.

Alkuun

20.6.2005

Tukholma - Nynäshamn - Visby - Klintehamn.

Aamupala tarjottiin kello 06.30 keulan ravintolassa (+ vasen sivu), baarin (+ etuosa) alapuolella. Sen jälkeen oli vielä hieman aikaa kierrellä laivan ulkokansilla. 

Välillä oli hienoista turistiliikennettä poukkoilemassa laivamme reitillä.

Tukholmassa mentiin kaupungin läpi kokonaan Magellan Gold:ssa olevan Direct Route v2 -aineiston ohjauksella (varalla oli muutama Streets and Destionations Europe 4v10 avulla tehty varareitti tärkeimpine reittipisteineen) ja hyvin se oikein toimi välissä olevan tunnelin luonnollista katvetta lukuun ottamatta.

Kannattaa opetella laitteen ja karttojen yhteiskäyttö riittävästi etukäteen, jotta normaalin kämmäyksen määrä vähenee - erityisesti reitiltä poikkeamisesta johtuva Direct Routen manuaalinen reitin laskettaminen uudelleen on hieman turhan tuntuista touhua muun liikenteen keskellä, vaikkakaan se ei vaadi kuin parin napin painallusta (ja aikaa).

Reititys jumiutui joitain kertoja eli sitä piti seurata ja herätellä ajoittain reissun aikana (yhteensä oli parisenkymmentä eri reittiä ohjattavanaan). Erityisesti ajettaessa ohjelman mielestä paremman tien vieressä olevaa maisematietä pyrkii se ohjaamaan nopeammalle väylälle jokaisessa mahdollisessa risteyksessä. Ehkä tuohonkin on joku säätö olemassa jossain seuraavissa ohjelmaversioissa.

Sinänsä keskustan läpi ajaminen on aika selväpiirteistä muutaman kerran jälkeen eli ilman gps:ääkin olisi selvitty oikealle tielle, tosin hieman hitaammin.

Nynäshamn löytyi helposti tien #73 päästä ja aika riitti hyvin pieneen kierrokseen sen keskustassakin. Laivaa odoteltiin noin tunti ja matkaliput saatiin nettivarauksen sekä -maksun perusteella suoraan kaistakopilta. Yksi jono oli varattu kokonaan liput paikan päältä ostaville.

Laiva irtosi satamasta kello 10.30 ruotsin aikaa - me istuskelimme lukuvaloin, äänentoistolaittein ja ruokailutasoin varustettujen lentokonetuolien ääressä suurimman osan merimatkasta. Siinä oli aikaa laittaa edellisvuotisille isännille Lochranzaan postikortti, saapa nähdä meneekö se koskaan perille sillä infon neidon myymistä paikallispostimerkeistä piti laittaa tupla-annos kortin kulmaan ja toivoa parasta.. Oletettavasti menee, ainakin töihin näkyi moinen jo saapuneen - ilman lunastustoimenpiteitä, kuten viime vuonna kuulema parissa paikassa kävi ;-)

Laiva oli malliltaan SF700 eli ulospäin saman näköinen kuin ne, joita liikkuu muun muassa välimerellä Korsikan ja mantereen välillä - niitä ilmeisen nopeita malleja. Ulkonäkö (rakeinen kuva on napattu S-VHS-nauhurin nauhalta) pettää, sillä se oli vain noin parisenkymmentä minuuttia nopeampi kuin sen suurempi versio SF1500. Kolmisen tuntia myöhemmin pääsimme ajamaan maihin.

Visbyssä tarkeni niin hyvin, että siirryimme saman tien pukeutumaan mäen päällä oikealla olevalle info-pisteelle. Aikamme mietittyämme ja karttoja tutkittuamme päätimme jättää Visbyn vielä väliin sekä lähteä majoituksen hakuun  => Laura viritti kameran käyttövalmiiksi ja pyörien keulat käännettiin kohti Klintehamnia.

Tienäkymiä välillä Visby - Klintehamn (# 140):

• mökkien korvikkeita meren rannalla ja näkymä samasta kohtaa tien vasemmalta puolelta
• ensimmäinen tuulimyllymme
• pensionaatin uimarantaa Klintehamnissa
• pansionaatin portti ja Irma
• Klintehamnin "kiireisen oloista" keskustaa

Kaikkialla tarkastettiin luottokorteilla maksettaessa maksajan henkilöllisyys, joka oli erinomaisen hyvä juttu myös asiakkaan näkökulmasta.

Koska perillä aikaa oli riittävästi ja respa avautui klo 17.00, niin arvelimme käyttää väliajan lähiympäristöön tutustumiseen ja ruokailuun. Se toki onnistuu melkein milloin ja missä vain, mutta ne kohtuuhintaisemmat ravintoloiden lounastarjoukset ovat voimassa tasan klo 12.00 - 14.00 välisen ajan eivätkä minuuttiakaan yli (me olimme sentään 7 minuuttia myöhässä), niinpä ensimmäinen ruokailuhetki leiripaikan sijaan kylällä kustansi "Bruna Bönan" -nimisessä ravintolassa neljältä 335 SEK. 

Normaalisti lounasajan hinnoilla aikuisten annos maksoi jotain 65-85 SEK ja lasten puolet-kolmannes siitä. Minun ruokani tuli sillä kertaa puoleen hintaan tarjoilijan unohdettua tilaukseni ja tuotua väärää, mutta silti kelpo sapuskaa tarjolle. Tuon kruunumäärän kun jakaa kymmenellä, niin päässälasku eurojen suuntaan helpottuu kummasti.

Majapaikka on aika suuri alue sisältäen leirintäalueen, urheilualueita, uimarannan, mökkejä ja bungaloweja, pari majoituksina toimivaa vanhempaa "rivitaloa", entisen koulun (joka toimii hostellina, ollen tällä kertaa täynnä leirikoululaisia?), erilaisia piha- ja muita rakennuksia ja vanhan puurakenteisen päärakennuksen muutamine huoneineen. Kokonaisuus oli erinomainen myös sen vuoksi, että mereltä puhaltanut tuuli siirsi pahimmat verenimijät kauemmaksi, onneksi siellä ei ollut samanlaisia pikkuinisijöitä mitä oli edellisvuonna isomman saarivaltakunnan suunnalla! 

Jos sinne hostellin puolelle olisi sopinut, niin majoituksen hinta olisi ollut jonkin verran halvempi, toisaalta meillä taisi olla näin huomattavasti enemmän omaa rauhaa ja tilaa levitellä tavaroitamme pitkin huoneita. Ei siinä kuutioilla saati neliöillä päässyt elvistelemään mutta tila riitti kyllä ja hampaansakin sai pestyksi omassa lavuaarissa, tai ainakin sen ääressä (vessa ja suihku löytyivät lähistöltä).

Naapureidemme vaihtuvuus oli suurta, näköjään ihmiset vaihtoivat majapaikkojaan hyvin tiheästi - etenkin ne polkupyörillä paikasta toiseen liikkuneet pariskunnat, joita nähtiin joka puolella saarta.

Irma, Laura ja Jaana kävivät illan mittaan vielä keskustassa. Läheinen saha/tehdas (tässä sen portin vieressä ollut maskotti) piti sen verran vähän metakkaa ettei sitä edes huomannut, sama juttu päti lähisaariin muutaman kerran päivässä kulkevan autolautankin suhteen.

Ruokakaupan hinnat olivat aika lailla kotimaisten hintojen tasolla.

Alkuun

21.6.2005

Klintehamn - Visby - saaren pohjoispään kautta itärantaa pitkin keskivaiheille - Klintehamn.

Päivä suunniteltiin kohdennettavaksi etenkin Visbyn koluamiseen, reittivalintamme vei kuitenkin meidät ensialkuun tien #143 varteen Romaan, se kun oli sopivasti lähimaastossa. Kylä ei aivan vastannut mielikuvaamme "Roomasta".

Ajoimme Visbyn vanhan osan muurien sisäpuolelle pohjoisen portin kautta, jonka edessä olleista liikennemerkeistä ei parissakymmenessä vuodessa hieman unohtumaan päässeen kielitaidon vuoksi saanut liian tarkkaan selvää ;-) Kiellettyä sisään ajo ei kuitenkaan ollut. Ajoreitti punaisten nuolien mukaan: koko päivä ja Visby

Parkkipaikat olivat kortilla, erityisesti ne vähäiset "Stora Torget":n lähimaastossa olevat tunnin - kahden parkkeeraamisen mahdollistavat (paikka siellä, pari tuolla, isompia hyvin harvassa). Pysäköimme torilta vapautuneeseen 30-minuutin parkkiruutuun ja riisuimme ajokamoja vähemmäksi - sitten petti hermo ja poikkesin kuvassa näkyvään kauppaan kyselemään mitenkäs näiden kaksipyöräisten parkkeeraaminen onnistuu ilman omia parkkikiekkoja? 

Tuonne polkupyörien sekaanko lykkäämme mopomme? Ei sentään, sain kaupasta ilmaiseksi pahvisen "P-skivan" -kiekon, jota emme kuitenkaan olisi tarvinneet. Kysyttyäni tunnin päästä parkkirouvalta lisätietoja pysäköintimahdollisuuksistamme kuulin, että me emme tarvitse kyseisiä lainkaan. Se oli huojentava tieto, hänen juuri laputettuaan viereisessä ruudussa olleen henkilöauton, tosin sinne polkupyörien sekaan parkkeeraaminen olisi varmaan muistolapun tuonut meillekin..

Katarinan kirkon rauniot olivat suoraan vieressä joten sinne piti lähteä sen jälkeen kun naisväki oli saanut tarpeekseen kauppojen ja muiden tiskien antimien tutkimisesta. Kirkon raunio oli pidetty rungon osalta hyvässä kunnossa, joten sen kellareihin ja muurien sisälle piilotettuihin rappuihin uskalsi tunkeutua. 

Kuvassa näkyy viereistä piha-aluetta kaupungin ulkomuurille päin.



Siitä tulikin mieleeni että tähän aikaan oli hemmetin vähän porukkaa liikkeellä, päälle kaatuvasta juhannuksesta huolimatta. Ei näkynyt yhtä paikallista poikkeusta lukuunottamatta enempää känniläisiä henkilöitä kuin niitä paljon mainostettuja juhannussalkojakaan. Tätini sanoi saarta ruusujen saareksi mutta me näimme niitä vissiin kokonaista kolme kappaletta koko saarella ;-) Missä ne Juhannusruusutkin olivat?

Lähetimme lapset lähikatua pitkin itäisen portin takana olevalle kävelykadulle ja siirryimme itse pyörillä kohti satamaa, sekä kaupungin muurien etelänurkan kiertäen saman portin vieressä olevalle mp-parkkipaikalle. Siinä liikkuu linja-autoja sekä takseja koko ajan ja liikkumisen kannalta keskeiselle, eli itäiselle portille on matkaa vain muutama kymmenen metriä.

Jaana Itäisen portin sisäpuolella. Portin vieressä olevalla parkkipaikalla oli oli jonkun kotimaisen motoristin pyörä ajokamoineen samassa nipussa meidän ja muiden pyörien kanssa useamman tunnin ajan. Kuva samasta paikasta vielä enemmän oikealle, kävelykadun suuntaan. 

Koska Irmalla oli ajatuksena lähteä mukaan kaupunkia kiertävälle, opastetulle katujunamatkalle, niin me hyppäsimme siihen vierelle pysähtyneeseen vehkeeseen koko perhe (hinta taisi olla yhteensä muutaman kympin (SEK)). Siitä sai videolle hyvän suomenkielisen muiston ja selostuksen Visbysta ja sen ympäristöstä, kierroksen kestäessä noin 20 minuuttia.

Pikaisen lounaan jälkeen kävelykatu ja lähistöllä kisailleet naakat kävivät sen verran tutuiksi, että oli aika siirtyä pohjoisen kautta (tie #149) saaren itärannalle (#149, 148, 147, 148) ja jostain puolenvälin kieppeiltä takaisin kämpille (paikallistiet, 143, 144, 141)  => kartta Laurallekin käteen ja mopot liikkeelle.

Pohjoisosa saaresta oli paikoitellen erittäin karua ja kuivaa, kumma että ne laitumella olleet elukat saivat riittävästi ravintoa moisessa ympäristössä. Lämpöäkin oli siihen malliin, että ilmeisen vast'ikään avautuneelta leirintäalueelta Kappelshamnissa piti hakea viilennystä jäätelöiden muodossa.

Muuten meni hyvin, tilauskin tankeroruotsillani, mutta pois lähtiessämme huomasin edellä menneen Yamahan pysähtymispaikalla risteyksessä maassa mustan muutaman sentin halkaisijalla varustetun muovitulpan. Siinä hetken miettiessäni en heti keksinyt voisiko se kuulua mihinkään kyseisessä mopossa ja lopputuloksen varmaan arvaatkin: kun mietimme porukalla asiaa satakunta kilometriä alempana, niin sille olisi tietysti paikka löytynyt siitä takahaarukan akselin päästä (toiselta puolelta sellainen oli myös tipahtamaisillaan).

Matkan varrella löytyi pätkä muinaista merenpohjaa Klinten maisemissa, joka oli aikojen saatossa joutunut jään, veden ja muun eroosion kanssa tekemisiin: 1, 2, 3, 4. Siinä hoitui sekin geologian oppitunti helposti. Laura pääsi tosihommiin eli alkoi ohjaamaan liikkumistamme Irman takaa paikallisen turistikartan ja pmr-radionsa avulla. Ja hyvinhän se alkoi hetken päästä sujumaan.

Pienessä idyllisessä Hervikin kalastajasatamassa oli pakko tehdä ratkaisu siitä, että annetaanpa välillä DirectRouten ohjata meitä mielellään mahdollisimman lähellä olevalle bensa-asemalle, sen verran vähän bensaa oli Bandiitin tankin pohjalla loiskumassa. Homma toimi erittäin hyvin ja reilun kymmenen kilometrin päästä todellisten kyläteiden takaa Ljugarnista haluttu mittari löytyikin. Oli siellä tankin pohjalla vielä puolitoista litraa jäljellä, hieman yli 300 ajokilometrin rupeaman jälkeen.

Kai sillä jonkun 320-330 km olisi päässyt, ei ole tullut kokeilluksi (varatankille saa vääntää noin 245-270 km ajon jälkeen, "parin litran" hälytys alkaa noin 280-290 km kieppeillä). Pikaisesti laskien Suzukin kulutus oli luokkaa 5,5 - 5,7 litraa sataselle, Irman Diversionissa samaan aikaan alle 5 l.

Loppumatkassa ei ollut sen kummempaa, paitsi että paikallisen illalla vielä auki olleen pikkukaupan valikoimien kimppuun päästyämme huomasin ilokseni, että aika monessa artikkelissa oli kotimaiset tekstit valmiina (kuten erään organisaation "virallisessa" karhunpääoluessa sekä tonnikala- ja muissa säilykepurkeissa)..

Alkuun

22.6.2005

Klintehamn - saaren eteläpää - Klintehamn.

Tämä päivä oli pyhitetty eteläosan kiertämiseen. Kierros toteutettiin siten että pääsuunnistajina ja reitin ohjaajina toimisivat nimenomaan lapset, me vain ajaisimme heidän edellisillan kähmyssä ja aamutuimaan keskenään suunnittelemansa reitin läpi.

Homma toimi hienosti, joten eipä aikaakaan kun olimme (tiellä #140) jo etelämpänä Burgsvikin satamassa lahden toisella puolella näkyvän tuulipuiston vehkeitä ihmettelemässä. Saman kylän päätien viereinen ravintola (jossa tungeksi paikallista väkeä lounaallaan) sai hetkeksi uusia asiakkaita, ennen kuin lähdimme yhä etelämmäksi (#142 ja kapeat paikallistiet) uimarantojen, luonnonsuojelualueiden, rantateiden, eteläisimmän pisteen ja muiden haasteiden suuntaan. Kaislakattoja ja hieman toisenlaisia mökkejäkin nähtiin. 

Ohi ajamiamme paikkoja olivat mm. Kättelvik, Hoburgen, Sundre, Hamra, Öja, Fide, Grotlingbo, Eve, Ronehamn, När ja Lau. 

Erityisesti tuo Kättelvikin rantaa myötäilevä kivimuseo oli mielenkiintoinen paikka, siellä oli tehty pitkään alueella ja useamman sadan kilometrin päässäkin tarvittuja myllyn- ja muita vastaavia kiviä rantaviivaa seuranneen kapean vyöhykkeen materiaalista.

Siellä oli esillä kaiken muun vanhan esineistön lisäksi  tuulivoimalla toimiva vesipumppu, sekä harvakseltaan käyvän paikallismoottorin käyttämä parakillinen käsin esivalmisteltujen myllynkivien muokkaukseen käytettyjä koneita (pölyimuri sorvausjätteen poistamiseksi työskentelyalueelta, sorvi ja pora).

Materiaali on aika pehmeätä ja kivien menekki lienee ollut siten melkoinen, niinpä kovaa työtä on varmasti riittänyt useammallekin tekijälle vuosien saatossa. Tytötkin pääsivät töihin.

Kattelvikin kivityömaamuseo, jossa myllynkiviä valmistettiin kapean rantakaistaleen siihen käyttötarkoitukseen sopivasta kivilajista.



Videolla näkyy pienen höyrykoneen pyörittämän hihnaston käyttämiä koneita ja laitteita [L].

Suunnistaminen kävi uutuuttaan välillä vähän raskaaksi päävastuun kantaneelle Jaanalle, mutta jäätelötauko paikallisen ruukuntekijän tuotteisiin tutustumisen muodossa helpotti -> matkamme jatkui kotvan kuluttua reitillä Garda, Etelhem, Bulle, Vänge, Viklau, Hejde, Klinte ja lopuksi Klintehamn. 

Mitä kapeammiksi tiestö kävi, sitä enemmän siellä yleensä riitti katsomisen arvoisia yksityiskohtia tien molemmin puolin. Nopeusvalvontakin toimi. Ei muuta kuin tankille, kauppaan ja lähemmäs seitsemää sataa ajaen kämpille, sillä mereltä tuli tuulispäänä enemmän kuin riittävästi todella mustia ukkoskuuropilviä.

Loppuillan ajan tuli pientä ja välillä vähän tiheämpääkin sadetta. Ei kuitenkaan haitaksi asti, mitä nyt yksi sivulaukku laski vähän vettä sisälleen.

42-litraiset Kappan laukut ovat muuten erittäin tiiviitä, mutta se kantokahvaa myötäilevä punainen heijastinkappale on onnettoman heikosti kiinni ja irrotessaan avaa kiinnitysruuvien kautta suoran vesireitin laukkujen sisälle - samoin niiden saranapuolella alhaalla olevat rajoitinlangat irtoavat  heti ensimmäisen kannen repsahtamisen yhteydessä. Ole tarkkana niiden lukkojen kanssa, että se puoliskot toisiinsa lukitseva salpa on todella oikeassa kohdassa rungon puolella.

Alkuun

23.6.2005

Klintehamn - Visby - Oskarshamn - Stafsjö.

Aamulla heti seitsemältä lyötiin kamat kasaan ja nautittiin aamiainen kahdeksalta, kämpän avaimet ja lakanat luovututettiin pois sekä mopojen keulat käännettiin Visbyyn (tie #140) suuntaan. Kämmäsin joutessani edellisen päivän track-lokin bittien taivaaseen, mutta saahan tuon helposti korjatuksi vaikka AutoRouten tai Photoshopin avulla.

Irma meni satamassa suoraan terminaaliin hakemaan lippuja ja me poikkesimme Jaanan kanssa lähikauppaan ostamaan sen pakollisen pilven muotoisen tarran (liimattavaksi autotallin sisäoveemme muiden vastaavien joukkoon).

Laiturille ilmestyi sen lähtöä edeltäneen puolituntisen aikana parisenkymmentä pyörää, seassa oli myös pari isoa mönkijää sekä niiden takana vedettävänä kuomulliset perävaunut ;-) Niiden vetoaisa oli omatekoinen ja piti sisällään muun muassa normaalin auton peräkärryn vetokytkimen. Aika mielenkiintoisen näköinen kokonaisuus, kaksipyöräiskuskin näkökulmasta tarkasteltuna.

Tapasimme siellä myös Oululaisen motoristipariskunnan Bemareineen matkallaan Kööpenhaminaan; muut kyytiin nousseet olivat pääosin ruotsalaisia pyörähenkilöitä. Terveiset vaan teille, oli mukava tavata uudemman kerran Imatralla Muistoajossa.

Laiva oli mallia 'SF1500' eli se suurempi, mutta aavistuksen hitaampi malli. Perille sekin vei eikä matka-ajassa vissiin ollut kovinkaan suurta eroa pienempään verrattuna. Oskarshamnin satamasta siirryttiin sujuvasti E22:a ja E4:a Norrköpingin kautta Stafsjöhön, noin 8 km Kolmårdenin yläpuolelle E4:n viereen.

Molemmilla Gotlannin lautoilla oli käytössä pelkällä lukituskappaleen käännöllä lukittavat lyhyehköt mutta puhtaat kiristyshihnansa, joten oma räikkämallinen perinteinen hihna pääsi taas oikeuksiinsa. Joku helppo logiikka niissäkin oli, mutta siinä kiireessä ei pitkään viitsinyt arssinoida mitä ja miten päin pitäisi kiristää ja lukita mihinkin suuntaan.

Yhdellä taukopaikalla tavattiin myös pari suomalaisia liivejä kantavaa helvet*n perk*lettä matkalla Tsekkeihin. Alkuun eivät olleet näkevinään saati vastanneet tervehdykseeni samassa kioskin jonossa seisoskellessamme, mutta kävivät silti pois lähtiessämme kysymässä ruotsin karttaa vilkaistavaksi. Mukanani ei ollut muuta paikalliseen tiestöön sopivaa kuin gps eikä se"kelvannut", joten viereinen bensa-asema sai heistä uusia asiakkaita. Avokypärä ja ohuet lasit jättävät nenän täysin auringon armoille, kuten oli jo hyvin havaittavissa. Lapsetkin oppivat jälleen uusia asioita eli moottoripyörillä liikkujissakin saattaa olla monenlaisia eroja.

Stafsjön "vierasmaja" löytyi helposti ja olikin kerrassaan mainio paikka - sen omistaja/isäntä/vast. oli mainio tyyppi eli aika ei käynyt pitkäksi hänen kanssaan keskusteltaessa! Tuonne voisi mennä toisenkin kerran käymään. Paikka oli koko ajan täynnä eli kannatti soittaa varaus etukäteen, siitäkin Irmalle täydet 10 pistettä.

Isännällämme oli ilmiselvästi jonkinlaisia positiivisia ajatuksia motoristeja kohtaan, ilmeisesti sairaalassa molemmat kädet kipsattuna makaava kaverinsa vaikutti jotenkin taustalla? Oli kuulema kaatunut äskettäin vähän rivakammin moottoripyörällään.. Reissun ainoa pyykkipäivä iski täällä, mikäs siinä kun kellarissa pyöri suuri kone ja ulkona oli asianmukaiset narut valmiina. Hintaa ei heppu viitsinyt ottaa lainkaan moisesta pikkuhommasta. Illalla poikettiin paikallisella bensa- ja henkilöiden tankkausasemalla viereisen hotellin baarin oltua kiinni ja unta kaaliin.

Ainoa hankaluus huoneessamme #7, suurin majoitushuone koko alakerrassa oli sen huomattava kuumuus alkuillasta, lännen puolella olevien ikkunan ja pation oven vuoksi.

Alkuun

24.6.2005

Stafsjö - Kolmården - Stafsjö.

Kolmordenin eläinpuiston pääportti näytti tältä. Vähän aiemmin tulosuunnassa oli toinen portti, joka vei Safari-puiston puolelle.

Aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiselle, kevyttä vaatetta päälle ja kohti Kolmårdenia. Ajonopeus sovitettiin paikallisteihin ja varustukseen sopiviksi mutta lopulta kohde oli edessämme. Safarille meillä ei ollut mitään asia pyörien ja etenkin ajamattomien bussivuorojen vuoksi, mutta itse eläinpuistossakin meni aikaa eläimiin tutustuttaessa ihan kiitettävästi => kello 17.00 kippeillä ovet loksahtivat jo kiinni eikä tehnyt tiukkaakaan viettää aikaa siihen saakka.

Lippujen hinnat (2 x 200 + 2 x 115 SEK) olivat paikka huomioiden ok, tarkista hinnat tarvittaessa vaikka täältä:

• https://www.kolmarden.com/en/tickets

Normaali joskohta suuri, monipuolinen, ympäristöönsä hyvin sijoiteltu eläinpuisto lintu- ja delfiininäytöksineen sun muine ohjelmanumeroineen se todella on. Kävelyreitit olivat selväpiirteisiä, lepopaikkoja ja vessoja riitti, ruokaakin sai muun pikkupurtavan lisäksi useammasta eri paikasta (tosin osa niistä oli tuolloin kokonaan kiinni).

Parhaiten jäi mieleen lintujen ja hoitajien yhteisesitys, jossa viisi eri lajia näytti yhteistoimintakykyjään (muun muassa korppikotkapari, huuhkaja ja erittäin nopeasti yleisön päätä viistäen maalinarun suuntaan syöksyillyt tuulihaukka(?).

Eikä delfiinienkään esityksissä ollut valittamista.

Onneksi oli vanha SuperVHS-videokamera matkassa mukana.

Nahkan palamista saatiin hidastettua asianomaisilla rasvoilla, samoin lompakon kevenemistä lähikauppaan tehdyn vierailun avulla (kolme litraa vettä, kilo banaaneja, minimetwurstipötköjä, ..). Hyviä mäkiäkin riitti sen verran että kalorinkulutuksen saa helposti reilusti plussan puolelle.

Paluumatkalla poikkesimme motoristien ylläpitämään ravintolaan 'Cafe Kolm HB Oscarshälls, Oscarshällsbacken, S-618 33 Kolmården'. Neljän hengen pastat, lihapullat lisukkeineen ja juomineen maksoivat heillä 280 SEK. Olimme liikkeellä viimeisellä mahdollisella minuutilla sillä viimeisten kahvihörppyjen aikana henkilökunta seisoi jo tiskin takana sen näköisinä että "Oli kiva että kävitte mutta kiitos kysymästä, olisi kiva lähteä jo juhannuksen viettoon!" Minkäänlaista hoputusta ei kuultu, mutta ruumiinkieltäkin oppii ajastaan lukemaan ;-)  Emmekä jääneet nysväämään pöytäämme.

Mukavan oloinen paikka, jota hostellimme isäntä etukäteen mainosti käynnin arvoiseksi.Hostellissamme oli myös muuan nuorehko saksalainen kaveri, joka oli kova juttelemaan. Eipä siinä mitään, mutta kun englannin kielisestä juttelustaan reilu puolet oli saksaa, niin se aiheutti jonkin verran lisää vaikeusastetta meidän suuntaamme, englannin aiheuttaessa vastaavaa hankaluutta hänen suunnassaan.

Kaveri tunsi Imatrankin eli saapunee tänne, käytyään ensin Nordkapissa kääntymässä.

Alkuun

25.6.2005

Aamun valjettua kamat nostettiin kyytiin ja nokat suunnattiin aiemmin neuvotulle kapeammalle reitille, pääsuuntana Tukholma. Ajoimme E4 -tien viereistä (alapuolella) kapeampaa tietä Lundan ja Bergshammarin kautta Nyköpingin satamaan, josta tietä #219 pitkin eteenpäin.

Kulkusuuntaan nähden oikealla puolella oli aiemmin mainostettu luonnonsuojelualue 'Stendörrens Naturreservat', jonne ajoimme edelleen pienessä vesisateessa ensimmäiseksi. Paikka oli käymisen arvoinen, kuten kymmenet muutkin olivat näköjään päättäneet meitä ennen. Ajoimme rantaan saakka, kun se viimeisin puomi oli auki ja edellämme ajanut autokin meni sinne edeltä..

Heti pysähdyttyämme alkoi viereisestä rakennuksesta kuulumaan ikään kuin kirkonmenoja, virsiähän ne siellä veisasivat hetken ajan täyttä päätä.

Seuraava kohde oli Trösassa oleva kahvipaikka "Tre Små Rum", sekin aiemmin mainostetun veroinen käyntipaikka kapeine kujineen. Sijainti: kylän keskustan halkaisevan kanavan suuntaisesti itäpuolella kulkevan kävelykadun varrella. Siitä oli sataman puoleiselle parkkipaikalle matkaa noin 50 metriä.

Itse vanha parikerroksinen puutalo piti sisällään leipomon, josta syystä tarjolla olleet kahvin lisäkkeet maistuivat kyllä.. Talossa oli todella pikkuruisia asuinhuoneita eli satakunta vuotta aiemmin joko porukka oli lyhyempää tai sitten neliöitä / C oli suunniteltu nykyistä tiukemmin säännöin ;-) Saattoi rahallakin toki olla vaikutusta ratkaisuihinsa.

Loppumatka (melkein Södertäljen rajamaille) ajettiin samaa E4:n itäpuolista reittiä myöten, jonka lopussa E4 vasta kutsui. Tuo on erinomainen reittivaihtoehto, mikäli moottoritiellä ajaminen ei syystä tai toisesta kiinnosta ja kohdealueena olisi kyseinen Kolmårdenin suunta.

Tukholman keskustassa satoi kuin saavista kaataen eli poikkesimme tankille ja pikaruualle siihen Lindingön sillan alla olevalle Shellille. Kelin hieman parannuttua heitimme mutkan Lindingön puolelle, aika huljakoita kämppiä olivat levitelleet pitkin poikin meren rantaa, ei näyttänyt miltään köyhälistöslummilta se..

Satamassa poikettiin Seawindin platalla sen verran että laitoin varuilta lähtökaistan gps:n muistiin ja sitten ajamaan rantaa pitkin vasemmalle, kohti kaupunkia.

26.6.2005

Muutamaa minuuttia ennen aamiaishuoneen oven aukaisua liikkeelle ja aamutoimet olivatkin pian täydessä vauhdissa. Loppu olikin jo rutiinia pakkauksineen, liikkeelle lähtöineen sun muineen.

Tulomatkalla Turusta poikettiin Riksun sotkun kautta (kiinni), sen jälkeen seuraavalla Lahden suuntaan vastaan tulevalla kahvipaikalla (kiinni), sen jälkeen ohitettiin useita muitakin henkilökohtaisia tankkauspaikkoja (kiinni) kunnes löysimme itsemme Matkakeitaan tankilta ja kahviosta. Hyvä niin, tankkini olikin taas kuivahtamaisillaan.

Tervetuloa kotiin. Jaanan uusi hamsteri Jimi oli edelleen hengissä (joka oli saanut niin paljon ruokaa että Jaana väitti sen lihoneen reilusti viikon aikana vieraassa hoidossa) ja nurmikko vielä alta polven - hyvin se viikko meni siinäkin mielessä.

Alkuun

Näitä riitti Gotlannissa joka puolelle, eli aikaa kuluu kyllä jos haluaa tutkia mitä kaikkea mielenkiintoista maisemassa löytyy:

Alkuun      Matkat-sivu