Versio 1.22 / 12.4.2025.  Rakenne tarkastettu ja kotisivulinkit suurennettu.
 
Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle.

Mp-reissu 2008 

Via Baltica, Puola, Saksa, Luxemburg, Amsterdam, Hollannin meripato, Travemunde. 

• Sisällysluettelo
  • • Aikataulu
    • Ajomatka
    • GPS ja kartat
    • Kyyditettävät
    • Laivamatkat
    • Lukitukset
    • Majoitukset
    • Matkareitti
    • Matkatavarat
    • Pyörät
    • Tietyömaat (ajamista hidastaneet)
    • Muuta
    • Helsinki - Tallinna - Sigulda
    • Sigulda
    • Sigulda -  Lomza
    • Lomza - Jelenia Gora
    • Jelenia Gora - Bad Schandau
    • Bad Schandau
    • Bad Schandau -  Rorschach
    • Rorschach - Vaduz - Rorschach
    • Rorschach - Feldberg - Forbach
    • Forbach - Luxemburg
    • Luxemburg - Haarlem
    • Haarlem - Amsterdam
    • Amsterdam
    • Amsterdam - Travemunde
    • Travemunde - Helsinki
    • Helsinki - Imatra
    • Loppusanat

Sisällysluettelo

Aikataulu

Matkan ajankohta oli 30. 6. - 16.7.2008 ja Via Baltika oli uusi kokemus kaikille.

Karkea päiväjako suunnitteluvaiheessa: 2 pv/Sigulda, 2 pv/Luxemburg ja 2-3 pv/Amsterdam, loput niiden välisiin siirtymisiin ja kotimatkaan. Mutta niinhän siinä jälleen kävi, että matkasuunnitelmat muuttuivat hieman päivien kuluessa ja huomasimme olevamme jälleen Bodensee-järvellä, tällä kertaa sen etelärannalla.

Laura halusi keräillä puuttuvia maitaan eikä meillä kuskeillakaan ollut sen parempaa tekemistä eli Irma 'hävisi äänestyksen' seuraavista kohdealueistamme.. Keräilyn tulos: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Liechtenstein, Ranska, Luxemburg, Belgia ja Hollanti.

Loppumatka Luxemburgista länteen ja myöhemmin pohjoiseen ajettiin suunnitelman mukaisesti.
Alkuun

Ajomatka

GPS:n mukaan ajoimme aavistuksen vaille 5 000 kilometriä josta reilu 500 kotimaassa, tuhatkunta kilometriä enemmän kuin olimme ennakkoon laskeskelleet.

Laivamatkojen kilometrejä ei ole laskettu mukaan.
Alkuun

GPS ja kartat

Magellan Gold-paikantimen kartta-aineiston oltua alkuperäisen matkasuunnitelman mukaista, eikä yhdelle 256 megatavun sd-kortille kovin paljoa ylimääräistä materiaalia sovikaan, oli se etelämpänä tasoltaan vain perustiestön kattavaa. Aineisto riitti hyvin paperipohjaisen paikanmäärityksen vahvistamiseen ja selvissä paikoissa gps:ää saattoi käyttää myös muuhun kuin pelkkien päivittäisten track-lokien, Waypoint-  (GE) sekä POI-pisteiden tekoon sekä tallentamiseen. 

Magellan MapSend World Wide Basemap 1.30 ja - Streets Europe 4.10-karttojen vahvennuksena ollut paperikarttamateriaali:

• Michelin "Puola" (1:800 000), joka oli tuore ja laadultaan erinomainen
• ADAC "Balticum" (1:550 000) Via Baltican alueelle, valmistuneiden ja keskeneräisten tietöiden osalta puutteellisenakin kelvollinen
• Aral-huoltamon kartta "Saksa" (1:1 000 000) vuodelta 2007, joka oli painettu erityisesti sateessa ja hämärässä huonosti erottuvin värein. Ei hyvä, kun muutenkin alkaa lähinäkökyky huonontua
• ADAC "Etelä-Saksa" (1:600 000), jonka ostin itselleni edelllisen korvaajaksi. Hyvä lajissaan etenkin väriensä vuoksi
• Mobil "Benelux" (1:300 000) muutaman vuoden takaa kelpasi edelleen Hollannin suunnalla
• tukeuduimme myös Info-pisteiden ja respojen tarjoamiin, tarkempiin paikalliskarttoihin

Tankkilaukun päällä olevaan, ahtaaseen karttataskuun toistuvasti taiteltu kartta ei pitkään kasassa kestä, niinpä uusin ostos jäi paluumatkan lopussa roskakoriin. Sen kestoikää olisi saanut pidennettyä kartonkiset kannet heti ensimmäisen käyttökerran yhteydessä irroittamalla, jolloin jatkuvasti muuteltavat karttanäkymät paksuine taitoksineen eivät olisi venyttäneet ajoittain kosteaa paperia rikki niin nopeasti.

Sadekelillä kartan sai pidettyä vähän suurempana sadehupun ja tankkilaukun välissä.

Irmalla oli välillä tankkilaukkunsa ikkunassa Saksassa Aral-kartta ja minulla ADAC:n tarkempi vastaava - olipa helppoa liikkua vähän sivummallakin karttojen täydentäessä toisiaan muun muassa pikkukylien ja muiden osalta.
Alkuun

Kyyditettävät

Vain Laura Jaanan jäätyä kotiin.
Alkuun

Laivamatkat

• Helsinki => Tallinna: Tallink, M/S Tallink Star. Kaksi aikuista, yksi nuori, kaksi moottoripyörää, 85 €

• Travemunde => Helsinki: Finnlines, M/S Finmaid. B-hytti, kaksi aikuista, yksi lapsi, kaksi moottoripyörää, kaikki ruokailut, sauna, 640 €

Tallinnan laiva lähti Etelä-satamasta ja Travemundesta tullut laiva kiinnittyi laituriin Hanasaaressa. Kaikkien satamien lähellä liikkuminen oli helppoa ilman karttoja tai muita apuvälineitä, riitti kun seuraili paikalla olleita opasteita.

Pyörät sai itse kiinnitellä laivoihin yhtiöiden tarjoamilla välineillä, paluumatkalla oli tarjolla myös suusanallista apua sitä haluaville.

Sidontaliinat olivat niitä pikalukittavia noin 800 - 1000 kilon vedon kestäviä malleja, jossa pidempi hihna lukittuu lyhemmässä liinassa olevaa kahvaa käännettäessä riittävän syvälle kahvan yläreunassa olevan lenkin sisälle; helpompaa käyttää kuin yrittää kuvailla niiden toimintaa.

Renkaiden taakse potkittavia kumitallojakin riitti hyvin parinkymmenen pyörän tarpeisiin.

M/S Finnmaid seuraili Ruotsin rannikkoa läheltä ja Gotlanti ohitettiin sen vasemmalta puolelta. Gotlannin saaren eteläpään tuulimyllypuistot näkyivät heikohkosti horisontissa ja Visby korkeimpine rakennuksineen sekä satamineen lähempää oikein hyvin. 
Alkuun

Lukitukset

Lukot ja paksu ketju olivat samoja kuin aiemminkin + Irman jarrulevylukko.

Hostellien lukittavia kaappeja varten mukana olisi kannattanut olla myös korkeintaan kuuden millimetrin paksuisella sangalla varustettuja lukkoja; Amsterdamin hostellin respasta ostetut lukon irvikuvat eivät paljoa maksaneet mutta niiden estearvokin oli lähinnä itkettävän ja naurettavan välimaastosta. Kaikki arvokas oli pidettävä koko ajan mukana koska kassalippaita ei ollut käytettävissä.
Alkuun

Majoitukset

Yöpymiset yhteensä: 1050 € ilman laivaosuutta (keskimäärin 80,5 €/yö kolmelta = 27 €/yö/henkilö):

• HI = Hostelling International -ketju *)
• Etukäteen Suomesta varattu **)

• 30.06. Helsinki, Puistola (kiitos Maija ja Jussi!)

• 1.7.  Guest House Parks, 51,45 €/yö, Sigulda, Latvia. **)
• 2.7.  Guest House Parks, 51,45 €/yö, Sigulda, Latvia. **) 
• 3.7.  Maatilamajoitus(?) Gospodarstwo Agroturystyczne, 51 €/yö. Lomza, Puola.
• 4.7.  Hotelli Jan 93 € / yö, ***. Jelenia Gora, Puola.
• 5.7.  Hotelli Forsthaus 140 €/yö, ***. Bad Schandau, Saksa. 
• 6.7.  Hotelli Forsthaus 140 €/yö, ***. Bad Schandau, Saksa.
• 7.7.  HI-hostelli Rorschach-See  73 €/yö. Rorschach, Sveitsi. *)
• 8.7.  HI-hostelli Rorschach-See  73 €/yö. Rorschach, Sveitsi. *)
• 9.7.  HI-hostelli Heinrich-Kastner-JH, 67,30 €/yö. Forbach, Saksa. *)
• 10.7.  HI-hostelli Laurent Keinz, 59 €/yö. Luxemburg. *)
• 11.7.  HI-hostelli Stay Okay Haarlem, 68 €/yö. Haarlem, Hollanti. *)
• 12.7.  HI-hostelli Stay Okay Vondelpark, 90 €/yö. Amsterdam, Hollanti. *)
• 13.7.  HI-hostelli Stay Okay Vondelpark, 90 €/yö. Amsterdam, Hollanti. *)
• 14.7.  M/S Finnmaid (satamassa alkuyö, merelle vasta klo 03). Travemunde, Saksa. **)
• 15.7.  M/S Finnmaid, Itämeri.

Alkuun

Matkareitti

Suomi - Viro - Latvia - Liettua - Puola - Tsekki - Saksa - Itävalta - Sveitsi - Liechtenstein - Saksa - Ranska - Luxemburg - Belgia - Hollanti - Saksa - Suomi.
Alkuun

Matkatavarat

Tankki-, perä- ja kaksi sivulaukkua sisälaukkuineen molemmissa pyörissä, Irmalla oli myös pieni reppu lyhyitä kävelylenkkejä varten. Jaanan puuttuessa tilankäyttö oli aiempaa vapaampaa ja yksi puolityhjä kauppakassi- ja tuliaislaukku olikin koko ajan käytettävissä.
Alkuun

Pyörät

Yamaha Diversion 600 (2002), ennen matkaa ajettu noin 47 000 km ja Suzuki GSF1200/S (2003), ennen matkaa ajettu noin 50 000 km.

Huoltotoimenpiteet ennen reissua:

• jousituksen säätö, pulttien kiristys, rengaspaineet, valot, äänimerkki, liukupintojen, nappien ja katkaisijoiden voitelu, yms
• ketjujen pesu löpöllä ja huolellinen öljyäminen sen haihduttua
• ketjujen kireyden tarkastus todellisella ajokuormalla
• moottoriöljyn ja öljynsuodattimen vaihto
• pesu ja vahaus, maalipintojen suojaus
• isommat huollot tehtiin matkan jälkeen pyörien normaalin huolto-ohjelman mukaisesti
  

Renkaat:

Bandiitin eturenkaalla Pilot Road II oli lähtöpäivään mennessä ajettu reilu 7 000 km ja takarenkaalla Batlax BT020 noin 5 500 km. Yamahan renkaiden Batlax BT45 edessä ja takana ajokilometrimääristä ei ole tarkkaa kuvaa.

Pyörien renkaat olivat lähtiessä siinä kunnossa, että noin 5 000 km ajo onnistuisi hyvin, mutta viimeistään matkan loppuvaiheessa olisi syytä tarkkailla niiden kulutuspinnan laatua sadekelien varalta ja pysytellä poissa vähintäänkin veden täyttämistä tieurista.

Sen verran lähelle vaihtorajaa ne kuluivatkin kulutuspinnan keskeltä, että heinäkuun lopussa odottavaan huoltoon piti molempiin lisätä rengaskerran vaihto eteen ja taakse loppukesän oletettujen sadekelien varalle. Etenkin Yamahan eturengas kului sen verran syville laineille, että se kuulema tuntui jo ohjaustangossa - kevyttä ravistusta sopivalla kallistuksella ja nopeudella, molempia käsiä ei kärsi irrottaa samanaikaisesti ohjaustangosta.

Rengaspaineet olivat Bandiitissa kylmänä edessä 2.5 kiloa ja takana 2.9 kiloa, Yamahassa ohjekirjan mukaiset 2.0 kg edessä ja 2.5 kg takana.

Ketjujen voitelu:

Yamahaan asennettu alipaineella ohjattu Scottoiler-ketjurasvaaja toimi muuten hyvin, mutta sen tiputussäätöä (öljyn virtausta säätelevää venttiiliä) piti "kiristää" huomattavasti etelämpänä ajettaessa. Lopulta säätö oli jo asennossa yksi, kun se normaalisti viileämmässä ilmanalassa pysyy noin nelosessa. Paksumpi 'kesäöljy' olisi todenäköisesti auttanut joskin olisi vaatinut alkuun säätöjen jatkuvaa seuraamista.

Scottoilerin säiliöön sai aluksi lisätä öljyä melkein päivittäin ketjujen pysyessä koko ajan märkinä, mutta kotimatkan edetessä säädön sai palauttaa takaisin normaalilukemiinsa.

• https://www.scottoiler.com/

Suzukiin asennetun CLS-200u-ketjurasvaajan säädöt pysyivät elektroniikan ja lämpötila-anturin vuoksi paremmin kohdillaan eikä sen 250 millilitran kokoista öljysäiliötä tarvinnut täyttää kertaakaan ketjujen pysyessä koko ajan kosteina.

GSF-1200/S:n alumiininen takahaarukka sivulta [L] ja pyörän perä [L] suoraan ajosta saapuneina näkyvät edellä - eipä roisku öljy liikaa ympäriinsä.

Yhtään Dual Injectorin tiputusputkeakaan ei tarvinnut uusia putkien päiden sijaitessa noin millin päässä takarattaan molemmista pinnoista.

• https://www.cls-evo.de/en/

Travemunden satamassa tavattu raumalainen mp-kuski kertoi käyttäneensä tällä reissulla jotain uutta, "ei vahamaista" ketjuöljy-sprayta, joka kuulema pysyi GSX:nsä ketjuissa erinomaisesti eikä levinnyt katteille saati vanteille. En tullut pistäneeksi merkkiä mieleen, koska irtoaineille ei ole ollut enää tarvetta.

Bandiittiin vuonna 2007 vaihdettu Öhlinsin jäykempi takajousi [L] toimi myös kahden hengen kuormalla kerrassaan erinomaisesti, pari kierrosta esijännityksen säätimen nupista riitti hyvin Lauran tuoman lisäkuorman kompensointiin.

Irman Diversionissa olevat alkuperäiset jouset ja iskarit riittivät vielä hyvin kahden henkilön ja laukkujen yhteiskuormalle, mutta takajousen esijännityksen säätö eri suuntiin oli kertaluokkaa vaivalloisempaa vaaditun erikoistyökalun (ja käsivoimien) vuoksi.

Alkuun

Tietyömaat (ajamista hidastaneet)

1.) Latvia, Riikan ohitustiellä eteläpäässä: Vain yksi ajokaista/-suunta käytössä joka ajatti hetken väärään suuntaan, johon päälle pari U-käännöstä ennen kuin pääsimme jatkamaan oikeaan suuntaan oikeaa ohitustietä. Ylimääräistä aikaa kului noin 5 -10 minuuttia.

2.) Puola, tie 61 Augustowista Varsovaan: Heti Lomzan keskustan jälkeen toinen ajokaista ja/tai sen ulkosivu oli kokonaan auki/vähintään reunakivien asennus käynnissä parinkymmenen kilometrin matkalla. Ylimääräistä aikaa kului ehkä 20 - 30 minuuttia jonoissa ja liikennevaloissa kärvistellessä.

3.) Puola, Varsova: Suuret tieremontit, jotka koskivat useita paikallisia ohitus- ja vastaavia teitä. Kierto reittiä [L] (E67-61-) 62-E77-579-E67 vei Varsovan osalta ylimääräistä aikaa arviolta 45 - 60 minuuttia enemmän, kuin mitä olisi voinut viedä esimerkiksi kunnossa olleen Varsovan ylemmän ohitustien kautta.

4.) Saksa, Hampurissa moottoritie itäpuolella: Päällystys- ja muita töitä, jotka pudottivat reilusti ajonopeutta ja aiheuttivat isohkoja jonoja. Ylimääräistä aikaa kului varovaisen kaistojen välissä ajon eli lane splittauksen avulla korkeintaan 10 - 15 minuuttia.

Lukuisia pienempiä tietyömaita oli muuallakin, mutta niistä ei ainakaan ohiajomme aikana ollut suuremman huomion arvoista haittaa liikkumiselle suurien ruuhkien puuttumisen vuoksi. Kolmoskohtaa lukuun ottamatta muista edellä mainituista tuskin oli kovin monen viikon ajaksi harmia ohikulkijoille.

Alkuun

Muuta

• (GE) tarkoittaa linkkiä Google Earth-ohjelman karttapisteeseen (.kmz). Niitä löytyy muun muassa majoitusten ja muutamien muiden paikkojen läheltä ja se vaatii Google Earth-ohjelman asentamisen

• Via Baltican vuoksi Green Cardien mukaanotto oli enemmän tai vähemmän välttämätöntä, vaikkei niitä missään erikseen tarkastettukaan

• Erilaisia ruuan ja juoman sekä muitakin hintoja on ripoteltu sekaan, niistä näkyy hintatasoa reitin eri puolilla. Mitään "kaupan ruokakorivertailuja" ei tehty, niissä kaupoissa missä poikkesimme oli hintataso kutakuinkin sama kuin Suomessa

• Minkäänlaista vatsatauti- tai muutakaan vastaavaa takaiskua emme kokeneet, mitä nyt pientä nuhaa ja muuta sellaista oli ajoittain havaittavissa. Ilmeisesti muutama vuosi sitten otetut A-hepatiittirokotteet ja tietynlainen perushygienia, sopivasti käytetyt käsidesinfiointiaineet sekä pulloveden tarkoituksenmukainen käyttö riittivät yhdessä erilaisia bakteerikantoja vastaan. Suurempi ongelma ilmeni Irman hartiaseudun suunnalla, Mobilaattia ja Orudista kului jonkin verran kiputilojen lieventämiseen.

• Vanhaksi menneen "hätävara"-antibioottikuurin tilalle ei tänä vuonna saatu enää uutta, onneksi sille ei olisi ollut mitään tarvetta tällä(kään) reissulla

• valuuttakursseja vai vertailla vaikka tällä: https://valuuttamuunnin.com/

• EU-maiden sisäinen normaalihinta puheluille oli joka puolella sama: soitto 0,5978 €/min ja vastaanotto 0,2928 €/min

• Gotlannin länsipuolelta ohittanut laivareitti oli toinen paikka, jossa ruotsin gsm-verkon kenttää riitti käytettäväksi asti. Laivalla hissin mainoksen mukaan käytettävissä ollut satelliittivälitteinen gsm-verkko oli turhan kallis käytettävä (soitto maksoi muistaakseni noin 4,5 €/minuutti ja vastaanottokin yli 2 € minuutilta), onneksi emme kolmen kännykkämme automaattisilla hakuasetuksillakaan saaneet siihen yhteyttä

Tiedonsiirto olisi maksanut seuraavasti Tele-Finlandin automaattihakuasetuksilla olleeseen liittymään ilmestyneiden viestien mukaan (hinta jokaiselta alkavalta xx kilotavulta - noin 4 € / megatavu):

• 0,18 € / 50 kt: Latvia, Saksa, Belgia ja Alankomaat
• 0,18 - 0,55 € / 50 kt: Viro, Liettua, Itävalta jaRanska
• 0,18 - 0,37 €/ 50 kt: Ruotsi

Tekstiviestien hinnat puuttuvat.

Alkuun

Helsinki - Tallinna - Sigulda

1.7.2008, päivä 1.

Tiistai, ajomatka 325 km.

Tallinna - E67 - Pärnu - E67 - Sigulda (GE)

Tallink Star, lähtöaika Helsingistä 07:30, hinta 85 €, matka-aika kaksi tuntia. Hyvän kelin vallitessa matka meni hujauksessa.

Tankkaus Tallinnassa sataman välittömässä läheisyydessä, jonka sen jälkeen suunnattiin Pärnua hyvien opasteiden avulla. Hienoista sadetta saatiin välillä mutta se ei vaikuttanut tien pinnan liukkautta ainakaan huomattavasti lisäävästi.

Tiet olivat oikein hyvässä ajokunnossa varsinkin siellä, missä EU-raha oli jo vaikuttanut.

Bensa-asemia näkyi riittävän usein, joista yhtenä mukana oli myös Neste. Sikäläinen polttoaine eronnee meikäläisestä lisäaineistuksensa osalta, sen verran erilainen käry tankista löyhysi helteellä hetken paikallaan seisottuamme. Osa kyseisestä kärystä tosin selittyi sillä, että Bandiitin bensahanan ja -letkun välinen liitos oli hapristunut sen verran, että muutama bensatippa tihkui ajoittain niiden välistä ulos saakka.

Maaseutumaisema E67:n varrella oli jo tuttua yhdeltä aiemmalta Pärnun reissulta. Suurin piirtein samanlaisena se sitten pysyikin seuraavien päivien ajan varsinkin korkeuserojensa puolesta, tienvarsikylttien tekstien ja rakennusten ulkonäön sentään hieman vaihdellessa maasta toiseen. Kylät ja kaupungit muuttuivat hieman enemmän. Suurempiin korkeuseroihin  törmättiin vasta Jelenia Goran luona.

Pyörien lukitus ollessamme hieman kauempana. Lauran kypärä on DD-lukostaan kiinni satulan aluslenkissä ja meidän takalaukuissa.



Kevyt ruokailu Pärnussa 'Robertos Brunchissa' kustansi 200 Viron kruunua (EEK x 0.064) eli 12,8 €, sisältäen 2 x Lasagne ja 1 x Pizza + kivennäisvedet 3 kpl.

Pysähdys oli paikallaan myös lämpimien vaatteiden lisäämiseksi ajopukujen alle, heinäkuun alun sade ei paljoa lämmittänyt. Jatko takaisin etelämmäksi vievälle tielle oli helppoa, opasteita oli riittävästi joko takaisin ohitustien suuntaan tai edelleen rantaa pitkin lähimpään liittymään ajamista varten.

Latvian puolella raja-alueella näkyi lyhyen matkaa rekkojen paripyörien jättämiä painanteita, mutta suurimman osan ajasta tiet olivat hyviä sielläkin, ainakin pääteiden suunnissa.

Pysähdyimme Ainazi-nimiseen pikkukylään (pääkatua pohjoiseen ja etelään) kahville, jonka hinnaston mukainen kahvikupposen hinta oli: Kafija - 0,50 LVL, Kafija an pieru - 0,55 LVL, sikäli kun hinnaston käsialasta sai selvää. Kalliimmassa vaihtoehdossa kyseessä oli tietysti kahvi maidolla. Maistelimme summamutikassa myös muutamia erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia, jotka kaikki olivat täysin hintansa väärtejä.

Vaikka useimmat ympäröivistä taloista vaativat maalia ja muuta pientä laittoa, niin kylän keskustassa ja sen ympäristössä näytti siistiltä, nuorta väkeäkin riitti eri puolille. Ehkäpä noissa pienemmissä tienvarsikylissä säilyy asukkaita myös tulevaisuudessa eivätkä ne tyhjene ainakaan kovin nopeasti.

Ennen E77-tielle saapumista käännyimme Saulkrastin jälkeen vasempaan [L] kohti Siguldaa (tie # 6 - Seja - A3 pohjoiseen - Ragana - 7 - Turaida - 8 - Sigulda), jossa vastaan tuli lisää varsin hyväkuntoisia pikkuteitä.

Yksi korjauksen alla oleva pätkä (Seja - Ragana) oli jätettävä kokonaan väliin sillä sikäläinen tapa näytti olevan koko entisen asfalttipinnan repiminen pois, jonka jälkeen sepelikerrros tasataan ja päälle valetaan uusi asfalttikerros.

Sepeli on turhan terävää ajettavaa ainakin Bandiitin käyttämille renkaille, joten ne paikat oli syytä kiertää kaukaa.

Alkuun

Siguldan Infon edessä.



Siguldasta löytyi pienellä hakemisella netistä etukäteen varattu Guest House Parks [L], 2 hh + lisävuode 35 latia/yö (x 1.47) eli 51,5 €/yö. N57°09.267', E24°51.280'. (GE).

• https://parks-guest-house.hotel-in-latvia.com/         2025: näyttää hotellilta nykyään.

Majoittumisen jälkeen toteutettu ruokailu paikallisen marketin bistrossa maksoi 12 LVL eli 18 € (kolme kanapohjaista annosta eri lisukkeineen, henkilökunnan punnitsemana, lämpökaapista sormella osoitettuna, mukaan lukien salaattikaapista samalla metodilla valitut salaatit päälle, oluineen ja kivennäisvesineen). Bistro näytti olevan myös paikallisten suosiossa.

Marketista sen verran, että sieltä saattoi ostaa muun muassa Fazerin suklaata ja eräitä muita kotimaisten tuotemerkkien piiriin kuuluvia elintarvikkeita.

Syy, miksi jäimme sinne pariksi päiväksi olivat alueella tarjolla olleet erilaiset aktiviteetit. Irmaa ja Lauraa kiinnostivat muun muassa kelkkailu- ja muut mahdollisuudet kuten Riikan käynnin vaivaton liittäminen mukaan päiväohjelmaan ilman omatoimista sinne ajamista (mikä ei ollut suinkaan huono lisäetu).

• https://visitsigulda.com/

Laura

Mikä ettei, hyvin siellä aika kului parin yön verran, mutta viikkoa tuskin olisimme malttaneet siellä viipyä.

Ihan kiva päivä, keli oli melko viileä ainakin alkumatkasta.
Alkuun

Sigulda

2.7.2008, päivä 2.

Keskiviikko, ajomatka 10 km.

Aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan mutta sitä olisi saanut monesta baarista pienen kävelymatkan päästä. Edellisillan eväät riittivät hyvin.

Aamupäivän ohjelma oli ennakkoon netissä tutkittujen ja paikallisesta Infosta saatujen esitteiden perusteella valittujen parin lähikohteen tutkimista:

Aluksi Laura ja Irma laskivat 180 metriä laskettelurinnettä [L] putken päällä alamäkeen liukuvilla kelkoilla (Toboccan Track) mäen alle ja palasivat takaisin ylös tuolihissillä. Laura ei lähtenyt "Tarzan"-puistoon sen vaatiman läpimenoajan vuoksi (opastuksineen noin kaksi tuntia).  

Tuo [L] 14 MT sd- eli 640x480 -resoluution video avautuu ainakin VLC:lla, kunhan se on ensin ladannut materiaalin paikalliselle levylle. Onpas hyvä kaikupohja tuossa putkessa joka kertoo kuulijoille laskun etenemisestä..



Koska emme ehtineet kello 11 laakson toiselle puolelle lähteneen vaijerihissin gondoliin, niin ajoimme alemmaksi oikealle joen varteen tutkimaan hiekkakiviluolan pintaan aikojen kuluessa kaiverrettuja merkintöjä.

The Rose of Turaida.

• https://en.wikipedia.org/wiki/Legend_of_Turaida_Rose

Kun aamupäivän aktiviteetit ole hoidettu niin pyörien kämpille viennin jälkeen seurasi paikallisella "lättähatulla" tehty edestakainen matka noin viidenkymmenen kilometrin päähän Riikaan. Junan matka-aika oli 70 minuuttia suuntaansa, liput maksoivat 3,3 LVL eli alle 5 € kolmelta hengeltä. 

Tuo [L] 8 MT Siguldan rautatieasemalta kuvattu sd- eli 640x480 -resoluution video avautuu ainakin VLC:lla, kunhan se on ensin ladannut materiaalin paikalliselle levylle.

Alkuun

Matkalippujen osto [L] rautatieasemien tiskeiltä helpottui selvästi venäjän kielen hallinnan avulla, joten Laurasta oli välitöntä apua hänen hoitaessaan tarvittavat keskustelut itsenäisesti. Lippujen tarkastus hoitui nopeasti sillä vaunussa päivysti yksi tarkastaja koko ajan..

Porukkaa liikkui paljon ja junat pysähtelivätkin usein eri kylien kohdilla, joita kartan mukaan riitti.

© rautatieyhtiö

Varsin selvästi oli vielä aistittavissa tiettyjä lähimenneisyyden vaikutuksia junan ikkunoista ulos katsellessaan, oltiinpa sitten liikkeellä maaseudulla tai jo isommassa kaupungissa. Muun muassa Riikan pohjoispuolella oleva suuri rautatieasema monine rinnakkaisine kiskopareineen ruostui ja metsittyi kaikessa rauhassa käytön puutteessa.

Siguldan rautatieasema oli vielä sitä tiettyä itä-designia alusta loppuun, sen sijaan Riikan puoleinen pää oli hieman enemmän uudistunut länsimaiseen suuntaan sen asema-aukiokin ollessa täynnä suuria kauppakeskuksia.

Junamatkan aikana kiinnitti erityistä huomiota lähes kaikkia tasaisia pintoja peittäneiden graffitien lisäksi paikallinen maaperä, joka oli normaalia kangasmaastoa muuten, mutta itse maa-aines näytti olevan erittäin ohuen ja pehmeän näköistä hiekkaa. Eipä ihme miksi esimerkiksi E77-tien rakenteet eivät oikein näyttäneet kestävän jatkuvaa rekkarallia, vaan niiden pinnasta erottuivat selvästi rekkojen jättämät syvät paripyörien jäljet.

Eräällä valtatietyömaalla näytti että yhden tai kahden sepelikerroksen lisäksi kantavuutta haettiin lisää sekoittamalla hiekan sekaan sementtiä. Ellen pahasti väärin muista, niin samaa hommaa tehtiin tuossa Utin pohjoispuolen VT6:n tietyömailla joskus 80-luvun alkupuolella.

Jos Riikan eteläpuolella sijaitsevan Jurmalan alueen rantahiekka on samaa laatua, niin ei ole ihme, että se on niin suosittu paikka rantaelämän kannalta.

Täällä näköjään käytetään Helix-antenneja junaliikenteessä, kuva on napattu Siguldan asemarakennuksen mastosta:

• https://en.wikipedia.org/wiki/Helical_antenna

Sitä en kyllä tiedä kumman moden mukaisella mitoituksella nuo antennit on tehty.

Puuttuvasta aluskasvillisuudesta ja edelleen mustista männyn rungoista päätellen Riikan pohjoispuolella on joku aika sitten ollut suuria metsäpaloja.

Ruoka Riikassa vanhan kaupungin viereisessä pubissa maksoi yhteensä 13,65 LVL = 19,5 € (2 x pizza, 1 x saslik, 2 x iso + 1 x kivennäisvesi).

Sikäläiset makumieltymykset lienevät pitkälti samantyylisiä kuin tuossa Viipurin suunnalla, esimerkiksi tavallisten pizzojen eräs mauste oli tilli, mikä suurena määränä vaikutti alkuun varsin eksoottiselta. Iso ja pieni olut maksoivat yhteensä 3,5 LVL eli 5 € vanhassa kaupungissa.

Alkuun

Vanhaa kaupunkia.



Ja vierestä vähän suuremmassa koossa [L].

Riikan vanha kaupunki oli pitkälti samanlainen kuin muut vastaavat eri puolilla. Varmasti sielläkin pitkän viikonlopun saisi kulutettua mukavasti, mutta mitään todella uutta tai ihmeellistä ei verkkokalvoillemme enää piirtynyt. Siistiä oli ja erilaisia rakenteiden entisöintitoimia tehtiin joka puolella, sikäli homma oli kunnossa. 

Laura:

Sigulda oli nätti paikka. "Toboccan Track" oli ihan kiva, meni riittävän nopeasti, mutta olisi voinut olla pitempi (mieluummin reilusti yli 180 m).

Riika oli myös nätti kaupunki, ainakin vanhan kaupungin alue. Helppo suunnistaa ja vanhassa kaupungissa paljon hyviä kahviloita ja konditoriota. Jaanalle löydettiin rautatieaseman viereisestä kaupasta hänen etsimänsä valkoiset Converse-kengät.

Alkuun

Sigulda -  Lomza

3.7.2008, päivä 3.

Torstai, ajomatka 560 km

Sigulda - E77 - E67 - Riika (ohitustie) - Augustow - 61 - Lomza. (GE) ja (GE)

Ajomatka Puolaan oli aika pitkä mutta mikäs sielläkään oli posotellessa. Tiet olivat pääosin hyviä, liikennettä sopivasti eikä opasteissakaan ollut valittamista. Huoltoasemiakin oli riittävästi ja teiden varsien erilaisia sähkötolppia koristavat lavat olivat kattohaikaroiden suosiossa.



On tunnustettava että kuluneen päivän aikana eteneminen E67:lla alkoi vaikuttaa varsin tasapaksulta puurtamiselta, ei tätäkään reittiä kovin usein viitsine ajaa. Saman näki Lauran nukkumisherkkyydestä, sitä harrastettiin aika usein ja hartaasti selässäni tuntuneen painon ja kypärääni kolahdelleen toisen kypärän perusteella.

Tie E67 oli vaihtanut monessa paikassa sijaansa kaupunkien ulkopuolille, kuten Marijampole - Kalvarija -väliltä.

Marijampolessa poikettiin päätien varrella mainostettuun ravintolaan lounaalle. Olihan se mukavaa lepuuttaa kehoaan viileässä salissa ja samalla ruokailla valkoisten pöytäliinojen sekä kynttilöiden ääressä. Hintataso oli hyvin maltillinen 67,60 litiä eli alle 20 € (ruokalistan ruuista, vesineen). N54°34.190', E23°20.331'.

Sieltä pääsi takaisin E67:lle joko palaamalla omia jälkiään pätkän verran vasemmalle päin, tai ajamalla oikealle avautuvan kaupungin läpi, jossa ei ollut enää E67-opasteita mutta oikealla uralla pysymiseen riitti etuajo-oikeutettu tie- liikennemerkkien seuraaminen oikeaan ilmansuuntaan.

Alkuun

Voisi kuvitella, että kostealla kelillä tuossa alla näkyvässä installaatiossa saattaa jonkinlaista käryä nousta, viimeistään silloin kun ensimmäinen poikanen tipahtaa vaihejohtimien väliin. Muutamissa vastaavissa "pesissä" oli muovisia versioita samoista linnuista kenties koristeina, kenties houkuttelemassa alueelle oikeita lintuja.
Lauran kuva Liettualaisella bensa-asemalla tavattiin parin pyöräkunnan suomalaisporukka, joka kertoili kuulumisia ja havaintojaan muun muassa Varsovan läpiajosta. Saatujen vinkkien perusteella suunnittelimme korvaavaa reittiä jo ennen seuraavaa majoituspaikkaa. KIITOS!

Apuna oli Autoliiton opas, joka kirjasi kymmenkunta vaihtoehtoista reittiä Puolan läpi tarkempine ajo-ohjeineen; kaappasimme siitä meille parhaiten sopivana ajatuksena tien # 61, jolla saisimme kierrettyä Augustow-Bialystok -välin ja Bialystokin ympäristön pahimmat rekkaruuhkat (parhaimmillaan noin 4000 rekkaa vuorokaudessa samalla tiealueella..).

Samalla siirtyisimme hieman kauemmaksi E67-tiestä, mikä voisi näkyä myös majoituksen hinnassa.

Maatilamajoitus "Gospodarstwo Agroturystyczne" tulikin sattumalta vastaan Lomzan yläpuolella, kulkusuuntaan nähden tien oikealla puolella. N53°12.319', E22°06.004'. (GE). 1 x 2hh ja 1 x 1hh (Lauralle) aamupalalla maksoi 170 zlotya (x 0,3) eli 51 €.

Paikan emäntä puhui englantia ja ympäristö näytti asialliselta, vaikka suurempaa asiakasruuhkaa ei vielä heinäkuun alkupäivinä esiintynytkään. Ainakin päärakennuksen toisen kerroksen huoneet, vessat ja punkat olivat hyviä, ainoa hyvin lyhyt miinus tuli siitä että emännällä ei ollut yhtään olutta myytävänä.

Viereisessä aitauksessa kirmaili pari hevosta, vapaana pihalla oli iso bernhardilaisen näköinen koira ja jokunen kissa, vieressä oli peltoakin eli kaipa se sitten oli nimensä mukainen maatilakokonaisuus.

Laura:

Ajomatkalla oli tylsää, maisemat olivat pääasiassa peltoja. Ehdottomasti parasta oli bongata haikaroita, joita näkyi aina välillä. 10. pesän jälkeen ei niitäkään jaksanut bongailla. Oli kivaa kun lapset ja ehkä vähän vanhemmatkin vilkuttelivat meille ohi ajaessamme. Kellojakin siirrettiin tunnilla taaksepäin eli olimme perillä noin 18:45 Puolan aikaa.

Alkuun

Lomza - Jelenia Gora

4.7.2008, päivä 4.

Perjantai, ajomatka lähes 700 km.

Lomza - 61 - 62 (Varsovan ohitus pohjoisesta) - E77 - 579 (Varsovan ohitus lännestä) - E67 - Wroclaw - A4 - E65 - Jelenia Gora. (GE) ja (GE)

Aamupala oli asiallinen (Continental) eli ei muuta kuin lasku maksuun ja menoksi. Minkäänlaista kuittia ei ranchin pitäjältä saatu, mutta eipä hänkään pyytänyt lisähintaa edellisen illan kahvitarjoiluista.

Lauran kuva

Tie 61 oli ollut siihen saakka hyvä, mutta Lomzan keskustaa seuraavien parinkymmenen kilometrin aikana kävi pariin otteeseen mielessä että olisiko sittenkin pitänyt kaartaa tielle 63 ja liittyä vähän alempana E67:lle, joka veisi rekkajonoistaan huolimatta suoraan Varsovaan.

Onneksi sinne ei tullut käännytyksi, sen mitä ajomatkan alussa hävisi sai myöhemmin takaisin ajaessaan lähes samaa tahtia paikallisten perässä (tietysti rajoitusten mukaan) niillä hiljaisemmilla tiealueilla, missä heidän ilmeisen tietämyksensä perusteella ei ollut ainakaan kovin usein tutkia. Kylien kohdilla tutkia sitten riittikin, ellen väärin laskenut niin kokonaismäärä oli mieluummin yli kuin alle kymmenen sen päivän aikana + muut liikenteen tarkkailijat siihen päälle.

Nykyään (2025) tuollakin lienee jo paremmin toimivia keskinopeuskameroita kuten muuallakin Via Baltikan varrella; jossei vielä niin kohta.

Liikenne Puolassa oli sittenkin aavistuksen siivompaa kuin mihin oli kotimaassa kuultujen juttujen mukaan valmistautunut, huolimatta siitä että kaikenlaisia kiilailijoita ja törmäilijöitä riitti vähintäänkin jokaiselle varttitunnille. Nuorta on sikäläinen ajokulttuuri ja näyttämisenhalua todella riittää, valitettavasti. Parempi on pitää toinen silmä koko ajan taustapeileissä ja väistää ajoissa sivummalle.

Arai Signet-kypärässä on suun kohdalla kapea, karkealla verkolla suojattu, pariin eri asentoon säädettävä tuuletusaukko. Paha kyllä verkon ja sitä edeltävän, sillä hetkellä täysin avoimen läpän estearvo oli noin sadan kilometrin vauhdissa kohdalle osuvaan hyönteiseen nähden turhan alimitoitettu. Kypärämyssyn reunakin oli sen verran alhaalla että hyönteisen sisältö levisi suoraan kasvoilleni - ei niinkään herkullisen makuista mössöä.

Perälaukussa olleelle isolle vesipullolle oli todellista hyötykäyttöä kypärän sisustan, suun ja kasvojen pesumielessä, samoin puhtaalle varamyssylle.

Stink Positive: lokki tai joku kymmenistä yllämme leijuneista haukoista samassa vauhdissa huomaamatta samaan paikkaan jätöksellään osuen eikä pullovesi olisi enää auttanut. Vaan pikainen värihaukotus eli knoppiyskä eli ... tyyliin siskon poika Heikki, joka lauloi nuorempana pikavuoron bussissa: "Ekspress bus, Ekspress bus, kohta tulee oksennus.." kuskin närkästykseksi.
Alkuun

Rekkojen määrä kasvoi Varsovan luona niin paljon että katsoimme viisaammaksi kuluttaa suurinpiirtein saman ajan pienemmällä kiertotiellä mitä ehkä olisi kulunut keskustan ruuhkissa (näimme siellä myös pari varoituskylttiä työn alla olevista kehä- ja vastaavista teistä). Pysyimme siten suurimman osan ajastamme liikkeessä mikä piti ajopuvun sisustan kertaluokkaa viileämpänä ulkoilman 29 + asteesta huolimatta.

Hieman piti ajaa kaistojen välissä eli "lane splitata" eri paikoissa, mutta kukaan ei siitä pahastunut, pikemminkin päin vastoin vapauttessamme nopeammin paikkamme verran lisää tilaa seuraavien käyttöön. Tosin tuokaan ei ollut sellainen kohta.

Lauran kuva

Wroclavissa meni enemmän aikaa kun yksi E67/kehän liikennevalo-ohjatuista risteyksistä oli valojensa osalta vilkuilla kesken pahinta ruuhkaa. Sielläkin pääsi ajamaan kaistojen välissä sen verran, että ruuhkan läpiajo ei vienyt aivan mahdottomasti aikaa. Ja onneksi kehätietä meihin nähden poikittain ajaneet, etuoikeutetulla tiellä liikkuneet autoilijat antoivat niinkin paljon tilaa suunnastamme tulevalle, väistämisvelvolliselle liikenteelle.

Yksi pieni ketunlenkki piti tietysti ajaa kun alla samaan suuntaan pidempään vilistäneet raitiotievaunun (liukkaat) kiskot veivät hetken liikaa huomiota yläpuolella riippuneilta opasteilta, joka kostautui välittömästi parin ylimääräisen korttelin kierron verran. Mitäs tuosta kun ruuhkan sekaan sopi noinkin hyvin.

Jelenia Goraa lähestyessämme pyrin kaivelemaan muististani aiemman ajokerran (-87) mielikuvia mutta varsin huonolla menestyksellä. Aika on näköjään tehnyt tehtävänsä eli tietyt, jo ajetut perusmaisemat voisi kohtapuoleen kiertää uudelleen ilman suurempaa "Bon Voyage"-tunnelmaa, vai mitä se esiintyvä mäkimaailmanmestarimme aikoinaan tokaisikaan.

Koska paikallisella leirintäalueella ei ollut mökkejä vuokrattavana niin kohteemme oli selvä, lähin hotelli.

'Hotel Jan', ***, 2hh + lisävuode, aamupala yhteensä 310 zlotya eli 93 €, sijainti erinomaisesti seuraavan päivän lähtöreittimme varrella. N50°52.856', E15°37.967'. (GE).

Pyörät parkkeerattiin takapihalle ketjuineen ja lukkoineen, tarvittavat kamat kannettiin huoneeseen, porukka siirtyi vuoronperään suihkuun, pikkuista nyrkkipyykkiä (kuten kypärämyssyt) peliin ja sekunti lepoa, kunnes oli aika siirtyä hotellin ravintolaan. Iltapalaksi nautittiin yhteishintaan 20 € ("yllättäen" 1 x Spagetti Bolognese ja 2 x kanasalaattiannos, 2 x iso + kivennäisvesi). Täälläkin ovat hinnat vielä suhteellisen hyvin kohdillaan.

Alkuun

Hotellissa oli jonkin verran majoittuneita mutta tilaa oli vielä reilusti vapaana. Elokuussa tilanne tuskin on yhtä hyvä satunnaisen matkailijan näkökulmasta.

Laura:

Sää vaihteli ja välillä oli ihan kunnon rankkasadetta.

Rekkojen ohittelu toi vaihtelua tylsään matkustamiseen, maisemat olivat melko tasaisia. Kamalaa liikennettä, teiden vierellä olleet useat ristit kukkineen ja kynttilöineen osoittivat että siellä kuolee liikenteessä aika paljon ihmisiä. Kylien kohdilla oli suuria ristejä ja pyhimysten kuvia (kylän suojelijoita kenties?).

Kirkot, joita oli paljon matkan varrella, olivat hienoja. Taloja löytyi ränsistyneistä, rumista kerrostaloista uudenaikaisiin, kauniisiin omakotitaloihin. Joissain kaupungeissa oli loistelias tavaratalo muuten ränsistyneiden talojen laidalla. Täällä on paljon rakentamista menossa, esimerkiksi kymmenen vuoden päästä maa on varmaankin paljon siistimmän näköinen.

Ajoaika taukoineen oli melkein 11 tuntia, illalla jalat olivat aika kipeät paljosta istumisesta. Kyllä minä matkan aikana taisin muutama kerran torkahdella. Onneksi musiikki kuuluu mp3-soittimen kuulokkeesta, tuulesta huolimatta. Maisemat paranivat loppua kohden.

Vanhempien kypäräpuhelimien johdot eivät pysy kiinni kovaa ajettaessa, tuuli kai tempoo ne irti liittimistä. Katkoja yhteydenpidossa, tosin ei myö kauheesti höpötettykään; kovassa vauhdissa kun ei saa puheesta selvää.

Lauran kuva

Pientä säätämistä tarvittiin illalla että saatiin varavuode auki ja sen jälkeen piti mennä respasta kyselemään lakanoita ja muita petivaateita.. Täällä on ihme vimma tunkea tilliä ja persiljaa joka ruokaan, muuten ruoka oli hyvää. Ravintolassa oli samaan aikaan myös saksalainen pappi ja nunnia. Äänekästä porukkaa ;-)

Alkuun

Jelenia Gora - Bad Schandau

5.7.2008, päivä 5.

Lauantai, ajomatka 255 km.

Jelenia Goran hotelli [L], E65 - 14 - "Krkonose National Park" - Vrchlabi - Trutnov - 16 - Jicin - E442 - Decin - 62 - B172 - Bad Schandau - S165 - hotelli. (GE), (GE) ja (GE).

Mukavaa maisemareittiä oli erityisesti alkupätkä tien # 14 suunnalla, vaikka se vähän kiersikin lyhimpään mahdolliseen reittiin verrattuna. Noilla pikkuteillä kannattaa seurata tarkkaan karttojen ja gps:n tienumerointien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia erityisesti kartta-aineiston ollessa vajavaista, jotta mitään suurempia yllätyksiä ei pääse tapahtumaan. Toisaalta lomalla liikkuessaan tunnin tai parin ylimääräinen ajo ei merkitse yhtään mitään, jos se näkyy vaikkapa maisemien laadussa tai osuu muuten hyvään kohtaan päivän ohjelmassa.

• https://www.krnap.cz/en/

Eräässä risteyksessä näköpiiriimme tuli suuri määrä niitä kaikkien suosikkeja eli puutarhatonttuja, tällä kertaa ei mitään sovinnaisia malleja, vaan paikallista ronskimpaa suuntausta. Jääköön enemmät yksityiskohdat kuvailematta, mutta kovin montaa niistä en ehkä kotimaiselle omakotitaloalueelle sijoittaisi naapurisovun edelleen kiinnostaessa.

Oivaa lahja-ainesta sopiville vastaanottajille ;-)

Siellä olisi ollut mahdollisuus osallistua Tsekkiläiseen mp-kokoontumiseenkin, mutta Lauran mukana ollessa ja telttailuvälineiden puuttuessa se oli kuolleena syntynyt ajatus. Epäilemättä tarjolla olisi ollut varsin reipasta mutta eksoottista menoa seuraavat 24 - 72 tuntia. 



Juuri ennen Saksaa ja Bad Schandauta oli maasta toiseen jatkuvaa jokea (Elbe) seurailevan tien varrella isohko alue täynnä

• aasialaisia vaatteiden ja ties minkä muun hyödyllisen tarvikkeen myyjiä
• yö- ja eräitä muita vastaavia "kerhoja"
• bensa-asemia täynnä jonoissa seisovia tankkaajia D-puolen rekkareissaan

Kysyntä, tarjonta ja hinnat lienevät olleen aika kohdillaan niillä leveysasteilla.

Alkuun

Viikonlopun tullessa näytti kaupungin keskustan majoitusrintamalla aika täydeltä, joten muutaman turhan kyselyn jälkeen siirryimme kauempana luonnonsuojelualueella sijaitsevaan hotelliin.

Hotel Forsthaus, ***. 43 € 2hh (#208) + 54 € 1hh (#207) eli 140 €/yö, N50°55.882', E14°12.327'. (GE).

• https://www.pura-hotels.de/de/hotel-forsthaus.html#

Aamupala ja parkkipaikat pyörille hotelllin edessä sen omalla parkkipaikalla kuuluivat hintaan. Parkkipaikan vieressä oli sekä linja-auton että raitsikan pysäkit.

Kaupungissa ollut Zimmer Frei olisi ollut vain kympin halvempi.

Illemmalla hotellin ravintolasta sai kunnon sapuskaa (47,40 € erilaisia liha-annoksia juomineen). Sama päti varmasti kaikkiin alueella oleviin hotelliravintoloihin, ympärillä sijaitsevan luonnonpuiston monia polkuja kierrelleiden ihmisten suuren määrän eli asiakaspaljouden vuoksi.

Laura:

Nyt pystyi keskittymään maisemien katseluun.

Kivempi tälläistä vaihtelevaa maisemaa on katsella, kuin Puolan tasaisia peltoja. Matkan varrella oli paljon nättejä pikkukyliä ja luonnonpuistokin vaikutti hienolta. Harmi ettei ole sellaisia kenkiä mukana, että voisi lähteä metsään kävelemään.

Hotelli oli hyvä ja oma yhden hengen huone tosi ihana, jossa viihtyisi pidempäänkin kuin kaksi yötä :)

Alkuun

Bad Schandau

6.7.2008, päivä 6.

Sunnuntai, ajomatka 85 km.

Bad Schandau - B172 - S161 - Hohnstein - S165 - S166 - Bastei - Hohnstein - S156 - Neustadt - S154 - Sebniz - S165 - Hinterhermsdorf - S165 - Bad Schandau (GE)



Luonnonsuojelualueen "Sächsische Schweiz" tai toisessa kartassa lukenut "Saxon Swizerland National Park" ja sen ympäristön kierros vei suurimman osan päivästä. Lähellä lienee ollut joku toinenkin vastaava?

• https://en.wikipedia.org/wiki/Saxon_Switzerland_National_Park
• https://national-parks.org/germany/saxon-switzerland

Pakko on myöntää että niissä maisemissa ei käynyt aika pitkäksi. Ajelimme keveämmillä varusteilla eli ajonopeudet pysyivät koko ajan hyvin alhaisina.

Täällä törmäsimme ensimmäistä kertaa itse siihen, että tiettyinä päivinä, tiettyinä aikoina kaikilta moottoripyöräilijöiltä oli kiellettyä käyttää jotain paikallista tietä.



Esimerkkinä tuosta eteenpäin lyhyehkö mutkatien pätkä Hohnstein - S165 - S163, joissa epäilemättä oli "raastettu" päivästä toiseen niin paljon, että jollain paikallisella porukalla oli mitta täyttynyt.

Alkuun

Sen ja Bad Schandaun sekä ylemmän Hinterhermsdorfin välillä oli muitakin hyviä mutkapätkiä, joissa ajamista ei onneksi oltu kielletty. Pitääpä tarkastaa onko tuokin (GE) merkitty näkyviin erään kotimaisen mp-lehden ao. artikkeliin (millaisen rangaistuksen siellä ajosta olisi pahimmillaan voinut saada).

• https://en.wikipedia.org/wiki/Bastei

Jos joskus tulee käyntiä sillä päin niin suosittelemme poikkeamaan myös Rathewaldista edelleen tien S166 päähän, jossa avautuu välittömästi "Panoramahotel Bastei":n jälkeen (GE) eteenne Elben maisemia itään [L] ja länteen [L] + todella hienoja ja riittävän suuria korkeuseroja sisältäviä kalliomuodostelmia, joiden päällä joskus ammoisina aikoina on sijainnut myös tuo pahvista mallinnettu puurakenteinen linnoitus [L].

Linnoituksen takareunaa [L].

Pitkästä aikaa oli kohdalla sellainen paikka, että mieleen ei olisi tullut mennä sinne pimeässä, sumussa, sateessa tai "laitamyötäisessä": Pari askelta reitiltä sivuun, kaiteen välistä tai yli ja alla onkin vähintään useita kymmeniä metrejä suoraa pudotusta.. Alue näytti olevan kiinnostava vuorikiipeilykohde ja monen kivitolpan päässä näkyikin jo sinne ehtineitä henkilöitä välineineen.

Tuolla sillalla [L] kannattaa poiketa. N50°57.698', E14°04.524'.



Hotellia ympäröivän luonnonpuiston kapeimmille kujille ei mp:llä ollut asiaa, joten osa niistä jäi kiertelemättä. Mutta sen mitä näki, miellytti silmää kyllä.

Ehkä hieman huvittavakin piirre oli raitsikan kääntöpaikan lähellä ollut vesiputous, joka näytti olleen enempi keinotekoista laatua (se toimi ilmeisesti pumpatun veden varassa, sillä seinämää alas roiskuvan veden määrä korreloi turhan sattuvasti kaiuttimista ajoittain kuuluvan musiikin kanssa, vähän pienempään mittakaavaan ja tyyliin kuin tuossa Imatran Valtionhotellin normaalisti kuivassa uomassa Koskinäytöksen aikana).

Moni ei välttämättä mielellään enää kiertele noin vehreissä paikoissa ilmeisen punkkivaaran vuoksi, yksi paikallinen vakuutusyhtiö jopa näytti tarjoavan vakuutusta niiden puremien mahdollisten jälkivaikutusten varalle. Suurikaan rahallinen korvaus ei tosin paljoa auttane, jos omalle kohdalle sattuu vakavampi jälkitauti esimerkiksi keskushermoston puolelle.

Alkuun

Iltaruoka maksoi 24,90 € yhdessä keskustan pienistä pizzerioista (2 x iso + kivennäisvesi, 3 x pizza á 28 cm). Kaksi peräkkäin tilattua pientä kävi tietysti kalliimmaksi kuin yksi iso, mikä kannattaa huomioida henkilökohtaista ruokajuomakulutusta ja rahansäästöä miettiessään ;-)

Siirtyminen vanhalla raitsikalla hotellilta keskustaan maksoi 3 €/1,5 € henkilöltä suuntaansa. Konnari oli ensimmäisessä vaunussa toimien myös kuljettajana, käy ostamassa liput suoraan häneltä niin kaikkien matka joutuu nopeammin. Pääteasemilla riittää kun nousee johonkin vaunuun, hän kiertää siellä ennen lähtöä. Mikäli mainoksiin oli uskomista niin noidenkin raiteiden käyttö oli jatkunut jo sata vuotta.

Laura:

Kiva päivä. Luonnonpuistossa oli mukava katsella valojen ja varjojen kaunista vaihtelua puiden lomassa, harmi ettei niistä saanut hyvää kuvaa.

Varsinkin kalliomuodostelmien alue oli hienoa ja tuli harrastettua hyötyliikuntaa kiipeillessä portaita. Kannatti käydä!



Illalla kaupungilla tarjoilija sekoili tilausten kanssa, onneksi äiti suostui syömään kamalan pizzani pois antaen omansa minulle (tilasin listalta puuttuneen Bolognese-pizzan sijaan Texas-pizzan vain jauhelihakastiketäytteellä mutta sain perunat, sipulin, jalopenot yms. mutta en sitä -kastiketta, joka siihen normaalisti kuului..).
Alkuun

Bad Schandau -  Rorschach

7.7.2008, päivä 7.

Maanantai, ajomatka 705 km.

Bad Schandau - B172 - Pirna - A7 - A4 - A72 - A9 - Nurnberg - A6 - A7 - Memmingen - A96 - Lindau - A14 - L190 - Bergenz - E60 - Höchst - L19 - Rheineck - 7 (13) - Rorschach. (GE)

Jahas, mihin seuraavaksi?



Koska kyse oli moottoritiesiirtymästä niin siitä matkasta ei paljoa kertomista ole. 150 km/h oli rennon hyvä etenemisnopeus, jonka vuoksi tankkausväli putosi reilun 180 kilometrin kieppeille. Suzukin tankkiin valahti yleensä noin 16 litraa polttoainetta ja Yamahaan vähintään litran - pari vähemmän.

Muutaman tunnin päästä olimmekin jo Lindaussa, josta Irma sai houkuteltua meidät Sveitsin puolelle, huolimatta siitä että meillä oli jo voimassa oleva aikavaraus Bodensee-järven länsipuolella olevaan hostelliin.

Sitäkin paikkaa oltiin saatu etsiskellä useampaan otteeseen täysien hostellien joukosta (soitimme matkan varrelta hostellikirjan sivuilta löytyneitä paikkoja vuoronperään läpi, joka oli erinomaista treeniä erityisesti Lauralle hänen omia tulevaisuuden reissujaan varten).

Puhelimitse ei sitovia hostellivarauksiakaan enää nykyään oteta vastaan eli hoida varaus valmiiksi netissä, soita ja sovi joku perillemenoaika tai mene ajoissa perille odottamaan vapaiden paikkojen/huoneiden siivouksen päättymistä (esimerkiksi kello 16, kuten erään sikäläisen hostellin respa ehdotti).

Sieltä löytyikin Hi-hostelli Rorschach-See N47°28.727', E9°30.654'. (GE). jonka pitäjä majoitti meidät puhelimessa sovittua parempaan, omaan huoneeseemme.

Pyörät parkkeerattiin kadun puolelle hostellin eteen, joten lukitusketjuille ja lukoille oli hyötykäyttöä, vaikka paikan isäntä väittikin ettei niitä kukaan olisi viitsinyt mihinkään sieltä kantaa.

Toisen kerroksen kämppämme (# 110) oli pienehkö, siistit vessat ja suihkut käytävällä, kuumaa vettä riittävästi, sängyt aika kovia, riittävästi petivaatteita, ilmanvaihto ja huoneen pimennys alumiinisella ulkosäleverholla toimivia - siis normaalia kelvollista hostellilaatua hintaan 73 €/yö.

Rakennuksen toisella puolella menevistä junista tai muista majoittuneista ei ollut haittaa missään vaiheessa, enemmänkin ääntä pitivät rantaan murskautuvat aallot [L].

Sikäli tuo hostelli oli erilainen paikka moniin kaltaisiinsa verrattuna, että siellä ei ollut mahdollista hyödyntää keittiötä tai sen välineitä omien ruokien valmistamiseen saati säilytykseen. Sieltä sai majoituksen hintaan kuuluneen aamupalan lisäksi ostaa myös muita lämpimiä ruokia ravintolan aukioloaikoina. Oluttakin sai hintaan neljä frangia per 0,3 dl pullo.

Alkuun

Hostellin keittiö oli mennyt vähän aiemmin kiinni joten pieni Trangia kaasupolttimineen pistettiin luvan kysymisen jälkeen ulos pöydälle puhisemaan ja vaihdettiin päivän ensimmäistä lämmintä sapuskaa tehtäessä kuulumisia paikallisten majoittujien kanssa.



Huomaa sen ajan kännykät pöydän koristeina. Vain puhumiseen ja tekstailuun etenkin tuo Nokia 6310i..

Eräs heistä osoittautui keskemmällä Sveitsiä eli Gelfingenissä B&B:ta ylläpitäväksi henkilöksi, jonne varmaan voisi joskus suunnata sopivan reissun puitteissa.

• https://www.brehmch.net/Page/home_e.html

Hostellien hyvä puoli on nimenomaan helpompi jutustelu erilaisten ihmisten kanssa, ollaanhan siellä voittopuolisesti liikkeellä samoissa merkeissä eli lomilla. Kynnys keskustellun aloittamiselle on matalampi eikä meille monille valitettavan hankalahkoa small talkia tarvitse erikseen miettiä..

Sikäläisissä paikallisjunissa oli kyljissä teksti "Thurbo" kirjoitettuna sellaisella fontilla, että se näytti sivulta katsoen "liikkuvan" lähes lukukelvotonta vauhtia. Hyvä hämäys silmille, jota kikkaa oli tosin käytetty myös eräissä hollantilaisissa optikkomainoksissa lähes kyllästymiseen saakka.

Itävallan ja Sveitsin rajalla nähtiin pitkästä aikaa virkamiehiä seuraamassa rajan ylittävää liikennevirtaa lähietäisyydeltä, seuraavan kerran satunaisia tarkastuksia tehtiin maasta lähtiessämme Konstanzissa takaisin Saksaan. Muualla olikin sitten hiljaisempaa, ellei Puolan kylien kohdilla päivystäneitä tutkaajia lasketa mukaan.

Alkuun

Laura:

Moottoritiellä oli harvinaisen tylsää kun kovan kohinan vuoksi ei voinut kuunnella edes musiikkia.

Alkumatkasta satoi vettä, ajoaika 11 tuntia. Istuminen ei tuntunut muuten miltään mutta housujen polvisuojat hieman painoivat ja iskän pyörän oikeanpuoleinen jalkatappi tärisi kauheasti.

Kaakao, leipä ja suklaa olivat oivia välipaloja, mutta oli kiva, että tehtiin illalla kuitenkin lämmintä ruokaakin (kello 21:30). Olimme käyneet tulomatkalla ruokakaupassa ostoksilla, josta oli apua aamupalojen täydennyksenä (kananmunat, juustot, kinkku, yms eivät kuuluneet ilmaiseen aamupalaan).

Hostelli sijaitsi nätillä paikalla mutta se oli hieman vaikea löytää. Kun paikallisilta kysyin, niin se sanoivat että matkaa hostellille oli 5 km, kun tarkoittivat 500 metriä :). Mutta eipä se haitannut; nähtiinpähän hieman enemmän lähialuetta. Illalla mentiin uimaan, vesi oli lämmintä; +24'C.



Auringonlaskukin oli kaunis, pimeys laskeutui kello 22:00.

Alkuun

Rorschach - Vaduz - Rorschach

8.7.2008, päivä 8.

Tiistai, ajomatka 165 km.

Rorschach - 7 (13) - St. Margarethen - 13 - Heerbrugg - Diepoldsau - L203 - L190 - Feldkirch - L191 - Schaanwald - 16 - Schaan - 28 - Vaduz - Sevelen - 13 - Gams - 16 - Neu Sankt Johann - 448 - Passhöhe - 462 - Urnäsch - Appenzell - 8 - Herisau - St. Gallen - 7 - Rorschach. (GE) 

Sveitsin Rorschach oli erinomainen paikka seuraavan päivän Liechtensteinin pikakäyntiä ajatellen. Hostellin pihalta pääsi helposti Itävallan ja Liechesteinin suuntaan joko rantaa pitkin (tietä # 13 itään) tai vaihtoehtoisesti läheisen vuoren yli (tietä # 17 St. Gallen suuntaan).

Teimme lenkin joka kiersi molemmat vaihtoehdot myötäpäivään, viileän aamupäivän aluksi oli mukavampi ajella lämpimämpää alareittiä pitkin. Liikennettä oli vähän ja opasteita riittävästi, kahden moottoritien kiertäminenkään ei ollut millään muotoa vaikeata.

Moottoritiemaksu Sveitsissä oli 40 Frangia vuodessa, joka on ainoa vaihtoehto (kun samaan aikaan Itävallan puolella oli saatavissa vaikkapa kymmenen päivän tarroja hintaan 4,5 €).

• https://www.autobahnen.ch/index.php?lg=001&page=014

Emme ostaneet niitä muutaman kilometrin tarvetta varten vaan pysyttelimme mieluummin rauhallisemmilla reiteillä, joka näkyi myös kevyemmissä ajovarusteissamme.

Vaduzin erittäin rauhallisen keskustan kävelykadun katukahvilassa syötiin lounasta hintaan 50  € (2 x menu, 1 x burger ja 3 x kivennäisvesi). Aika vähän oli porukkaa liikkeellä tähän aikaan, mikä näkyi myös helpossa parkipaikan löytymisessä.



Keskustassa on pieni mp-parkki katujunan pysähdyspaikan ja Infon vieressä, joista muutama kymmenen metriä pääkadun toiselle puolelle löytyy myös maksullinen paikka hintaan 1 frangi/2 tuntia/parkkiruutu. Laakson molemmilla puolilla nousevilla rinteillä näkyivät ne pakolliset linnat ja paljon muita asuinrakennuksia sekä maatiloja.

Alkuun

N47°15.211', E9°18.227'. (GE). Välillä meinasi tulla hieman kylmä, varsinkin ylempänä ajoittaisessa kevyessä tihkusateessa (mutta selän takana näkyvän alamäen suunnassa alkanut pieni serpentiiniosuus korvasi kevyesti lämpötila- ja kosteushankaluudet):

Lauran kuva

Käännäpä yllä olevan .kmz:n latautumisen jälkeen "Eye alt" arvoon noin 1500 m ja kierrä sen jälkeen katseen suuntaa pohjoisen kautta itään päin. Maisema muuttuu aika nopeasti, kuten kuvan oikeasta takanurkastakin näkyy.. Ei ollenkaan paha korvike korkeammille Alppimaisemille.

Laura:

Ihan kiva päivä.

Alppimaisema oli kaunista, kuten aiemminkin. Aika viileä keli, varsinkin loppumatkasta. Näin luntakin pitkästä aikaa.



Illalla käytiin äitin kanssa kävellen Rorschachin keskustassa, ruokakauppaa ei löytynyt mistään. Siitä päätellen kaikki sveitsiläiset ovat niin rikkaita, että käyvät aina ravintoloissa syömässä.. Sitten pelattiin hostellilla korttia, iskäkin saatiin houkuteltua mukaan; tosin vain yhden pelin ajaksi.

Hostellilla oli aika kallista, ei kannata ostaa ainakaan kuumaa vettä kaakaota varten; 3 frangia/noin puoli desiä kuumaa vettä. Sillä rahalla olisi saanut kolme suklaapatukkaa ;). Sen jälkeen mentiin  iltauinnille ja sitten iltapalan valmistusta trangialla. Alkuun

Rorschach - Feldberg - Forbach

9.7.2008, päivä 9.

Keskiviikko, ajomatka 350 km.

Rorschach - 7 (13) - Konstanz - B33 - L226 - A81 - A864 - Donaueshingen - L180 - L172 - Neustadt - B31 - Titisee - B317 - Felberg - Passhöhe - B317 - Todtnau - L126 - L124 - Freiburg - A5 - Offenburg - B3 - Achern - L86 - B500 - L80B - B642 - Forbach. (GE) , (GE) ja (GE)

Feldbergiin veti ympärillä avautuvan Swartzwaldin maisemien ja mutkateiden lisäksi siellä aikoinaan myös sijainnut, nyttemmin purettu ACE-High Troposcatter-verkon asema (AFEZ).



Vanhaa viestimiestä kiinnosti lähinnä valitun paikan laatu lähiympäristön muihin huippuihin verrattuna. Feldbergin (GE)  ja sen vasta-aseman Dosso Dei Galli (GE) kotisivut ovat jo häipyneet.



Valitettavasti huipulle ei päässyt luvallisesti huoltotietä ajamalla enkä viitsinyt mennä sinne ajopuvussa hiihtohissilläkään, niinpä huipun tuntumassa olleessa hotellissa N47°51.600', E8°02.172' nautittiin vain kunnon kahvit lisukkeineen yhteishintaan 22,50 €.

Melkoinen annos lisukkeina tulleine kekseineen kaikkineen, täysin hintansa väärti noin kertasuorituksena (2 x Cappuzino, 1 x kuuma kaakao ja 3 x Apfelstrudel). Kokoluokkaa "ämpäri" olleet kuumat juomat ja ison nyrkin kokoiset piirakanpalat vaniljakastikkeella + kermavaahdolla => eipä tarvinnut syödä mitään muuta aivan heti.

Kello oli vasta hieman yli puolen päivän joten päätimme soittaa muutamaan pohjoisempana olevaan hostelliin ja lopulta yhdestä saatiinkin myöntävä vastaus varauskyselyymme, ei muuta kuin läheistä serpentiiniä alas, muutamaa seuraavaa pitkin ylös ja alas, edelleen kohti moottoritietä + lopulta vauhdilla kohti Baden-Badenia.

Moottoritien varren huoltoasemalla nautittu ruoka maksoi 27 € (3 x lounas eli alkukeitto, puolikas kana sekä jälkiruoka ja yksi iso kivennäisvesi).

Alkuun

Huoneen varaaminen puhelimitse oli hieman haasteellista koska he eivät puhuneet englantia emmekä me saksaa, mutta hyvinhän siitäkin selvittiin. Seuraava majoituksemme oli pienessä kylässä Mittlerer Wulzenbergweg:n päässä sijaitseva HI-hostelli Heinrich-Kastner-JH: (GE). Nykyään siinä toimii Black Forest Safari Lodge.

Päästyämme lähelle kyseistä korkealla rinteessä sijaitsevaa hostellia vahvistui mielessäni ajatus että tämä on tuttu paikka. Ja niinpä olikin, mehän haimme vuonna 1986 Donin tyttöystävän sieltä Baden-Badeniin iltaa viettämään.



Majoitus maksoi 4hh (#17) kolmelle 67,30 €/yö. Kaikki fasiliteetit olivat sielläkin kunnossa, myös ääni- ja vauhtipuolen osalta, sillä lisäksemme majoittuneena oli varmaan parisenkymmentä tarhaikäistä lasta. Aktiviteettia ja metakkaa riitti muun muassa iltaruokailunsa aikana omiksi tarpeiksi, yö sen sijaan oli hyvin rauhallinen kun pääportti ja ulko-ovikin lukittiin jo kello 22:00 (avaimia kyllä tarjottiin meille).

Kylältä löytyi pieni ruokakauppa, josta saimme iltapalatarvikkeet ja sopivan väristä kynsilakkaa Suzukin tankkiin ilmestyneen maalivaurion jälkeisen ruostumisen estämiseksi.

Tuokin katettu puusilta ylitettiin; [L] 16 MT sd- eli 640x480 -resoluution video avautuu ainakin VLC:lla, kunhan se on ensin ladannut materiaalin paikalliselle levylle.

Ympäröivä maisema on Swarztwaldia parhaimmillaan, siellä kannattaa poiketa varsinkin jos ei aiemmin ole alueella tullut käydyksi. Jo pelkkä viimeinen parikilometrinen, kapea nousu kylältä hostellille oli jonkinmoista pujottelua syvällä luonnon helmassa.

Alkuun

Haarlem - Amsterdam

12.7.2008, päivä 12.

Lauantai, ajomatka 30 km.

Santpoor-Noord - A208 - A200 - N200 - S103 - S100 - Vondelpark.



HI-hostelli "Stay Okay Vondelpark". N52°21.667', E4°52.701'. (GE).

• https://www.stayokay.com/en/hostel/amsterdam-vondelpark

Se lienee yksi Euroopan suosituimmista ja suurimmista hostelleista, jonka itsekin huomasi hetken aikaa henkilöliikennettä ja ihmisjakaumaa seurailtuaan.

Majoituksen kanssa oli pientä hässäkkää paripäiväisten tietokoneongelmien vuoksi. Suostutuamme vaihtamaan ennakkovaratun neljän hengen huoneemme kuuden hengen vastaavaksi tekemättä siitä suurempaa numeroa oli vastaanoton nainen niin tyytyväinen positiiviseen asenteeseemme, että antoi välittömästi pyörillemme parkkeerausluvan hostellin lukittuun ja kameravalvottuun polkupyöräparkkiin (aiemmin oli samasta respasta kerrottu että parkkitilaa löytyy vain maksullisista ulkopuolisista parkkitaloista).



Saimme myös kolme ilmaista drinkkilippua heidän baariinsa joihin respan toinen tyttö kirjoitti myöhemmin vielä neljä lisää, ilmaisia avaimenperiä sekä varusteidemme säilytyspaikaksi vain ryhmien käyttöön varatun laukkuvaraston nurkan huoneemme vapautumiseen saakka SEKÄ vielä yhden, varauksesta mystisesti kadonneen yöpymisvuorokauden siirtämällä muutamaa henkilöä huoneista toisiin.

Edellä mainitusta päätellen heillä oli ollut viime aikoina riittävästi kiireitä ja muutama hankala asiakaskin. Yksi lisäsyy saattoi vielä olla respan tytön kertoman mukaan samana aamuna Amsterdamin keskustaan iskenyt salama, joka oli osunut johonkin torniin tai mastoon(?) silputen sen rakenteita ja jonka kaatumisvaarasta johtuen kaikki sen lähellä olleet hotellit oli tyhjennetty asiakkaistaan.

Alkuun

Majoituksemme (1 x ala- ja 2 x yläpunkka) hinta aamupaloineen oli 135 € + 45 € kahdelta yöltä, huoneessamme oma vessa ja suihku. Omatoimisuus ei ollut valttia täällä liittyen huoneessa nautittuihin alkoholijuomiin ja ruokiin, siitä piti respasta saatu saatelappunen huolta. Aamupalan saattoi tilata pienellä lisäkorvauksella myös paperipusseissa, muutamat ryhmät näyttivät käyttävän sitäkin hyödykseen aikaisen poistumisensa yhteydessä.

Tämä valitettavasti oli myös rauhattomin yöpymispaikkamme tällä reissulla, ehkä suurin syy siihen oli kolmen eri porukan toisistaan poikkeava elämänrytmi.

Huoneessamme majoittui kaksi espanjalaista nuorukaista ja joku kolmas, vähän vanhempi herrasmies. Hän hönötteli taskumatteineen punkassaan ja kierteli alueen baareissa saapuen takaisin yöllä - laittaen 1. tietysti kaikki valot päälle.

Nuorukaisten aikataulu oli aavistuksen verran erilainen sillä he olivat kello 15 aikoihin nukkumassa ja heräsivät meidän mennessämme nukkumaan, palasivat yöllä välillä punkkiinsa kadoten kohta uudelleen. Aamuun mennessä kumpikin oli palannut valmistautumaan illan koitoksiin - hyvää turnauskestävyyttä..

Laura ei korvatulppineen kuullut mitään koko yönä eikä minua kämppäkavereiden elo pahemmin haitannut Irman herätessä jokaiseen poikkeavaan risaukseen. Itse olin varmasti yhtä hankala asukas heidän suuntaansa tietyn kuorsaustaipumukseni vuoksi, niinpä tarjosin korvatulppapaketin (keltainen Ear) kanssamme majoittuville.

Lauran kuva

Hostellin vieressä oli myös erinomainen lenkkeilypaikka.

• https://www.amsterdam.info/parks/vondelpark/

Ainakin Amsterdam lähialueineen on panostanut kiitettävästi polkupyöräilyyn, mikä näkyy muun muassa vuokrapyörien määrästä, polkupyörille sovitetuista liikennevaloista (muun muassa vihreä vaihtuu muutamaa sekuntia aiemmin kuin vieressä seisoneille autoille, antaen kaksipyöräisille hieman enemmän reagointiaikaa), kattavista pyöräteistä ja suurista polkupyöräparkeista [L] eri puolilla kaupunkia. Raitiotievaunureittejä näytti riittävän myös, sen sijaan metroreittejä oli käytettävissä vähemmän.

Laura:  

Majoittumisen jälkeen lähdettiin kävelemään.

Matkan varrelta löydettiin lettu-baari, jossa syötiin jotain hollantilaisia pikkulettuja ja yksi "muurikka-lettu". Ihan ok, tosin aika kallista. Löydettiin myös tosi hyvä italialainen ravintola, jossa syötiin pizzat (á 5€). Täältäpäin löytyy reilusti ravintoloita, valinnanvaraa on nepalilaisesta pikaruokapaikkoihin.

Hostellin muistilapun mukaan ei hollantilaisiin ravintoloihin kannata mennä..

Ja polkupyöriä on ihan riittävästi :)
Alkuun

Amsterdam

13.7.2008, päivä 13.

Sunnuntai.

Kanavaristeily 45 €/3 henkilöä (hostellin alennus) oli hyvällä kelillä täysin hintansa väärti, ainakin niillä Hard Rock Cafe Amsterdamin viereltä lähteneillä aluksilla tehtynä. Saman alan yrittäjiä näytti olevan monia muitakin.

Laivan kapteeni täydensi ajoittain kaiuttimista tulevaa nähtävyyksien esittelyä: esimerkiksi ympärillä näkyvät kymmenet kanavat huuhdellaan ajoittain hapekkaan veden juoksutuksella, jokainen sikäläinen rakennus seisoo maaperän laadusta johtuen tolppien päässä ja kanavia reunustavat puut on valittu siten, että niiden juuret kasvavat suoraan alaspäin rikkomatta kivettyjä tai asfaltoituja katuja..



Melkoisen tiukoista mutkista noinkin pitkä alus kääntyilee kerrassaan vaivattoman oloisesti. Takapään moottorikoppien seinissä mainittiin joku propulsiosysteemi ja kopeista kuului ikään kuin suuritehoisten taajuusmuuttajien vaihtelevaa vinkunaa.



Satojen asuntolaivojen omistajat maksavat kaupungille "pysäköintimaksua" ja saavat vastikkeeksi kiinnityspisteen kanavan reunalle, kaasua sekä sähköä laivoihinsa. Muuan niistä muistutti lähinnä näyteikkunaa, jossa asukas makasi sängyssään peittojen alla ohikulkijoiden töllisteltävinä. Osa laivoista taisi kellua pelkän pyhän hengen varassa umpiruostuneista kyljistään päätellen.

Siihen päälle kiertelyä kaupungilla pariinkin eri otteeseen; koska oli viikonloppu niin porukkaa oli liikkeellä kuin pipoa. Ja useimmat kävelykatujen läheiset kaupatkin olivat auki, alennusmyynteineen.

Tuollainen laajeneva, kanavien pilkkoma kuusi-kahdeksankulmainen rakennuskaava on mielenkiintoinen ilman karttaa ja aurinkoa suunnistettava tällaiselle enempi neliömäiseen kaavaan tottuneelle - huolimattomasti, ulkokehän suunnassa toteutettu "oikaisu" saattaa kävelyttää yllättävän suuren ympyrän.

Kävelykaduilla esiintyi oletettujen taskuvarkaiden lisäksi monenlaista muutakin yrittäjää kuka mitenkin itselleen lantteja ansaitsemassa: muuan englantilainen jonglööri kaverineen kehui kiertäneensä tänä kesänä 14 eurooppalaista kaupunkia läpi ja joutuneensa putkaan vain kolmesti. Puolen tunnin äänekäs show tulikeiloineen kaikkineen tuotti mutinoistaan päätellen reilun kympin, josta joku paikallinen pummi yritti vielä viedä oman osansa..

Toinen nuorukainen pelasi itsekseen "kuminauhapalautteista" tennistä parin päivän aikana ja möi laukustaan harvakseltaan tennispallo-kuminauha-painoyhdistelmiä ohikulkijoille.

Alkuun

Hieman sivummalla edellisistä oli torilla päätuotteena vanhat kirjat, kartat ja muu kansakoulutyyppinen opetusmateriaali. Muutama sisällöltään mielenkiintoinen vanha kartta olikin myytävien tuotteiden seassa, mutta onneksi pyörän päällä ei sellaisia voinut kuljettaa.

Muutamien opetustaulujen nykyään arveluttavista aiheista päätellen heikäläisillä oli aikoinaan ollut useampiakin alusmaita maapallon eri kulmilla.



Keskustassa paikallinen Gold Wing -kuski ajeli polkupyöräreittejä varoitusvilkkujensa voimalla ja hyvinhän se näkyi sopivan polkupyörävirran keskelle. Itse emme moista uskaltaneet kokeilla, vaikka hostellin hakumatkalla Vondelparkin läpi vesisateessa varovaisesti ajoimmekin.

Viidentoista kerran raitsikkalippu maksoi 6,90 € hostellin tiskiltä ostettuna. Yksittäisiä lippuja ei kannattanut ostaa niiden korkeamman hinnan vuoksi.

Oli syytä huomata sen erikoinen taittelutapa ensimmäistä kertaa käyttäessä: väärin taitellun ja sen vuoksi virheellisesti koneessa leimatun lipun käyttömäärä jää väkisinkin vajaaksi, jos tarjottiin sitä toisella käyttökerralla vaunussa olevalle lipunleimaajattarelle. Hän ei hyväksynyt leimojen välissä olevia tyhjiä rivejä vaan leimasi seuraavasta täydestä rivistä lukien. Siitä piti aina leimata joko yksi tai kaksi leimaa per kulkija, riippuen kuljetun matkan eli eri vyöhykkeiden määrästä.

Kävely Vondelparkissa toi esiin myös sen, että siellä näyttää elävän joku vihreä papukaijapopulaatio, lennellen vapaina ja syöden puiston puiden tarjoamia hedelmiä. Komeita, kottaraista suurempia lintuja, joiden lauluäänen laadussa ei ollut paljoakaan kehumista.

Laura:

Kiva päivä.

Risteily oli ihan hyvä ja kaupungilla oli mukava kierrellä.



Paljon kauppoja ja nähtävää. Museoihin ei viitsitty mennä. Iltapäivällä etsiskeltiin edellisen illan ravintolaa, käveltiin varmaan pari tuntia ympäriinsä (muisteltiin oltiinko käyty milläkin kadulla, emme tienneet ravintolan sijaintia).

Aamulla iskä oli vitsaillut, että jos nepalilainen ravintola löytyy niin sitten sinne pitää mennä syömään. Ihme kyllä sellainen löytyi, tosin se oli kiinni :) Lopulta löydettiin etsimämme ravintola, tällä kertaa syötiin pastaa. Ei yhtä hyvää kuin edellisen illan ruoka, mutta ihan ok.

Sitten iskä lähti hostellille ja äitin kanssa käytiin paikallisessa Madame Tussaud'sissa. Ihan ok paikka, ei mitenkään erityisen hieno. Illalla menin vielä Vondelparkiin lukemaan, hyvä keli ja paljon ihmisiä viettämässä iltaa siellä.
Alkuun

Amsterdam - Travemunde

14.7.2008, päivä 14.

Maanantai, ajomatka 580 km.

Vondelpark - S100 - S106 - A10/E22 - A8 - A7 - patotie - 47 - Sneek - A7 - Groningen - A7 - A31 - A28 - Oldenburg - A28 - A1 -Bremen - Hampuri - Lyypekki - A226 - Travemunde - K20.

Tuulimyllyjä näkyi kaikkialla, kaksilapaiset näyttivät jääneen vähemmistöksi kolmilapaisiin malleihin verrattuina.



Leeuuwardeniin menevän tien varrelle sattunut patotie oli auringon porottaessa edelleen käymisen arvoinen paikka, Irmalle ja Lauralle uusi kohde kuvaussuuntana pohjoinen.

Kuva on otettu edellisen kyltin kohdassa "Monument".

Lauran kuva

Tuolla havaittiin ensimmäiset samalle laivalle tulevat henkilöautomatkustajat ja hieman myöhemmin myös parit moottoripyöräilijät. Muuten ajoreittimme seuraili nopeinta vaihtoehtoa eli moottoriteitä Hampuriin ja Lyypekkiin saakka.

Alkuun

Ajoreitin ainoa kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi laskea, oli Hollannin ja Saksan välisellä vanhalla raja-asemalla nautittu "Currywurst mit kartoffel-salad"-annos, jollaista ei siihen mennessä ollut vielä eteen saatu tilattua.

Ja liian ajan tappamiseksi ennen Hampuria yhdellä P-alueella nautittu, Trangialla valmistettu ja haarukoilla nautittu hernekeittoannos kun käytössä olleista ruokailuvälineistä johtuen keitto oli valmistettu lähes puuroksi, lajissaan erinomaista ulkoilmaruokaa siis.

Irman kuva

Hampurin vierellä bensa-asemalla yhytettiin muutama kotimainen motoristi paluumatkallaan Sachsenringin MotoGP-kisoista. Ongelmana kuului olevan se, etteivät he tällä kertaa saaneetkaan ennakkovaraamatta lippuja laivoihin, vaan edessä olisi pitkähkö ajo Tukholmaan päin.

Samaan asiaan törmäsi reilua viikkoa aiemmin myös muuan imatralainen motoristi ystävättärensä kanssa - Markulta saadun tekstiviestin mukaan he olivat juuri Luulajan korkeudella +12 asteen helteessä kiertämässä kotia kohti, kaikkien alempaa lähteneiden laivojen oltua täpötäynnä.

Finnlinesin käyttämään satamaan Lyypekin länsipuolella Travemundessa pääsee helposti seuraamalla Skandinavienkai-opasteita. Sen verran oli paikallinen tiestö kehittynyt, että vei hetken miettiessä ennen kuin mieleen palasi vanha kiertoreitti Travemunden keskustaan (entinen ajoreitti Finnjetille), samoin keskustassa oli uusia yksisuuntaisia katuja ja ajokielto ydinkeskustassa.

20.7.2008 näkyy satamasta GE:ssa vanhentunut kuva, nykyisen Check In:n paikka on suurin piirtein tässä (GE). N53°56.334', E10°51.310'.

Check In:n oikeanpuoleisessa jonossa meni aikaa noin 1,5 tuntia ennen kuin kopin luukku ja sitä seuraava portti avautuivat joskus 20:30 aikoihin. Pyörät otettiin sisälle toiseksi oikeanpuoleisen tiskin kautta ja kerättiin yhteen nippuun koppien taakse.



Siellä [L] odoteltiin toiset 1,5 tuntia ennen kuin "Follow Me" -pakettiauto johdatti kahdentoista pyörän convoyn läpi sataman oikean laivan sisäänajorampille ja laivan 7. kerrokseen. Laivoja oli vierekkäin kolme kappaletta kukin lastauksen eri vaiheissaan.

Tuliaisviinat ja muut kannatti käydä ostamassa satamassa olevasta kaupasta (nouse kaistalta pari kerrosta ylöspäin kohdalla olevassa lasitetussa tornissa ja kävele vasemmalle kaikkien kaistojen yli vievää käytävää, vasemmalla olevan suuren rakennuksen keskivaiheille). Sieltä löytyi muun muassa kauppa, baari ulkoilmoineen ja vessoja.

Laura:

Ihan ok ajopäivä.

Keli oli hyvä. Oli melko tylsää odottaa satamassa ja sataman kauppa oli kallis. Kuulemma se oli kuitenkin laivaa halvempi.

Alkuun

Travemunde - Helsinki

15.7.2008, päivä 15.

Tiistai.

Matka joutui ripeästi matkaohjelman [L] mukaisesti Finnlinesin noin pari vuotta vanhassa "M/S Finnmaid" -nimisessä rahtilaivassa.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Finnmaid

Laiva oli kertaluokkaa parempi kokonaisuus erityisesti palvelujensa laadun ja henkilökuntansa palvelualttiuden suhteen verrattuna Superfastin vastaaviin purkkeihin tullen siksi olemaan meidän kuljettajamme myös tulevilla reissuillamme. Mutta aika saattaa käydä niissäkin äkkiä pitkäksi ellei mukana ole sopivaa tekemistä, lukemista tai matkaseuraa.

Hansa-luokan kalliimpia ja hieman hitaampia laivoja lienee jäljellä enää yksi kappale, mikäli laivan baarin tarjoilijan juttuja oikein ymmärsin. Niiden pidemmän matka-ajan ja korkeamman hinnan katteeksi on kuulema saanut muun muassa paremman satamaantuloajan Saksan päähän - kello 07 satamassa antaa pitkän ajopäivän verran aikaa posottaa etelään päin, jos siltä tuntuu. Varjopuolena on niiden suosio eli lippu on pitänyt tilata hyvin ajoissa alkukeväästä.

Syömistä ei totisesti oltu unohdettu: hyvää laivaravintolasapuskaa oli tarjolla noin kuuden tunnin välein eikä kukaan suhteellisen normaalia ruokavaliota noudattava voine väittää, että siellä ainakaan ruuan puutteesta pääsisi kärsimään. Ensimmäisen sapuskan sai iltapalan muodossa lähtöpäivää edeltävänä iltana joskus kello 23:00 jälkeen (iltapala = seisova pöytä). Huh huh.

Jokaiselle oli määritelty oma numeroitu pöytä [L], jota tuli käyttää koko matkan ajan. Yksi venäläisperhe joutui vaihtamaan useita kertoja paikkaansa mentyään toistuvasti vääriin pöytiin ja pois niiden haltijoiden saavuttua paikalle. Vaikka Irma ja Laura kävivät tarjoamassa apuaan ja tarjoilijakin kertoi samat ohjeet uudelleen, ei perheen miespuolinen henkilö edelleenkään kävellyt parinkymmenen askeleen päähän baariin kysymään heille varatun pöydän numeroa, vaan pöydistä toisiin hyppiminen jatkui ennallaan.

Ei tartte tulla neuvomaan eikä auttamaan! Kukin taaplaa tavallaan mutta mikäpäs siinä, jos venäjäksi kerrottunakaan apu ei kelpaa. Tuollaista asennetta on nähty valitettavan usein täällä rajan pinnassa, joskaan ei onneksi läheskään kaikilta heikäläisiltä.

Alkuun

Ulkokannen pöydässä näkyi pelailevan jotain lautapeliä myös maailmanmestari, nyrkkeily-sellainen (Valujev, jota tosin alkuun luulin painija Kareliniksi). Aika moni henkilö kävi kuvauttamassa itsensä kyseisen, todella isokokoisen miehen lähellä.

Monelle tutun kaupungin silhuetti horisontissa.



Hytit (kuten # 9039) olivat riittävän kookkaita, vessaan ja suihkuun sopi hyvin, äänieristys oli oivallinen eikä sängyissäkään ollut valittamista, niinpä heräsimme ensimmäisenä meriaamuna kello 12:00 kuulutukseen, joka kertoi lounaan olevan vielä tunnin verran tarjolla. Jonoista päätellen emme olleet ainoita pitkään nukkuneita, tosin jotkut matkalaiset tosin eivät tahtoneet päästä punkistaan vielä silloinkaan ;-)

Kauppa oli pienehkö ja valikoima suppeahko, josta saattoi päätellä että maksimissaan 500 henkilöä kuljettava laiva oli nimenomaan rahti-sellainen. Baarejakin oli riittävästi, tasan kaksi kappaletta. Tupakointi oli sallittua ulkokansilla eikä kameravalvoitulle autokansille ollut asiaa matkan aikana.

Laura:  

Aika tylsää.

Ruoat olivat hyviä ja laiva oli muutenkin oikein hyvä. Päivä meni lukien ja televisiota katsellen. Suomalaiset kanavat näkyivät koko ajan.

Alkuun

Helsinki - Imatra

16.7.2008, päivä 16.

Keskiviikko, ajomatka 260 km.

Meillekin uudesta satamasta poistuminen oli pala kakkua ja jatko edelleen kohti kotia onnistui erityisen helposti leveän baanan muodossa. Ajatuksena oli kiertää Karhulan kautta ja ostaa sieltä litra - pari CLS:n ketjuöljyä, mutta sitä aiemmin myynyt liike oli puhelimessa saadun infon mukaan lopettanut niiden myynnin joten se siitä. 

Viimeistä paria sataa ajokilometriä voisi kuvailla vaikka sanalla Perussetti, vaikka emme uhkaavasta sateesta huolimatta enää kastuneetkaan. Ehkä se kolmaskin reissuviikko olisi vielä mennyt samoilla lämpimillä, paremman puutteessa vaikka Alpeilla..

Laura:  

Oli kiva päästä takaisin kotiin. Olisi voinut olla vielä ehkä viikon, tai sitten ei (seuraavana päivänä piti mennä aamuksi töihin)..

Alkuun

Loppusanat

Kaikkinensa tämä oli lyhykäisyydessään hyvä lomakokonaisuus, tosin kestoltaan minimimittainen. Viikon saati pitkän viikonlopun vuoksi en itse tämän tyyppiselle turneelle lähtisi, ellei kyseessä olisi sopivan matkan päässä oleva MotoGP- tai vastaava kisareissu tai joku sopiva ja todennäköisesti riittävän suurella todennäköisyydellä läpiajettavissa oleva Rautaperseajo.

Bensan (lyijytön 91 - 95 -oktaaninen) hinta oli "idempänä" vähintään euron litralta joka paikassa, "lännempänä" välillä 1,2x (Luxemburg) - 1,62 (Hollanti). Diesel näytti maksavan kalleimmillaan noin parikymmentä centtiä bensiiniä enemmän. Muutamilla asemilla 91-oktaaninen oli saman hintaista kuin 95-oktaaninen, toisaalla niiden hintaeroa saattoi olla vaikkapa 1 sentti.

Bensaa voi kuluttaa noinkin. Onneksi vuoto tuolta hanan takaosan liitoksesta ei ollut tulipalomielessä pahempi.



Sää suosi meitä yllättävän hyvin, eikä ajovarusteiden laadussa (Yoko ja Rukka) ole vieläkään havaittavissa suurempaa valittamista lämmön-, kylmän- tai sateenkeston suhteen.

Reissun kaksi kokonaista sadepäivää sattuivat sopivasti pidemmiksi siirtymäpäiviksi, ollessamme liikkeellä hyväpintaisten teiden varrella. Jossain Bialystokin rekkaruuhkien ja tieurien tai Swartzwaldin serpentiinien seassa olisi saattanut olla kertaluokkaa vähemmän hauskaa.

Ajoasujen puolesta sateella ei ollut muuta merkitystä kuin alentunut ympäristön lämpötila ja ajoittain läpi kastuvat ajohanskat, renkaille se tietysti merkitsi huonompaa pitoa ajoratamaalausten ja vastaavien kohdalla.

Sadekeli on vain pukeutumiskysymys mutta mukanamme ei ajopukujen lisäksi ollut muuta sadevaatetusta kuin kaksi pienehköä sontikkaa kävelylenkkien aikaisten sadekuurojen varalle. Kastuneena liikkuminen ei ole ongelma, sen sijaan märkien vaatteiden kuivaaminen ja pakkaaminen sivulaukkuihin kostuttamatta siellä olevia kuivia varusteita voi olla, jos aikaa tai kuivausmahdollisuuksia on rajoitetusti.

Perälaukun ympärille kierrettyjen mustekalojen välissä kuivateltiin tälläkin reissulla pyyhkeitä ja muutamia vaatekappaleita, tosin pariin otteeseen läpeensä kastuneet Rochan nahkaiset ajohanskat sai parhaiten kuiviksi pitämällä niitä käsissään riittävän kauan (vesi valui hihoja pitkin kalvon sisäpuolelle).

Yllättävän pienellä Saksan kielen sanavarastolla tuli pakkotilanteessa toimeen kun myyjällä oli halu tehdä kauppaa tuotteillaan ja meillä oli halu maksaa niistä sopiva korvaus. Kasvokkain sen Forbachin hostellin varaaminen olisi varmasti ollut helpompaa kuin puhelimitse.

Reissuun oli tarkoitus ottaa mukaan myös veden-, pölyn- ja iskunkestävä Panasonic SDR-SW20 -digivideokamera, mutta sen toimitus viivästyi yli viikolla lähtöpäiväämme nähden. Siitä johtuen kaikki still- ja liikkuvat kuvat on otettu Canon A530:lla - ja tuo Canonin perhana hotkii AA-paristoja sen minkä ehtii eikä sille kelpaa edes suoraan laturista nostetut NiMH-akut muutamaa kuvaa pidemmäksi ajaksi.

Harmillista, tuo olisi ollut hyvä lisä kuvausarsenaaliimme akkukestonsa, akkujen latauksen ja 16 Gt sdhc-korttinsa tietyistä rajoituksista sekä puuttuvasta ohjaustankokiinnikkeestä huolimatta (sen tärinänvaimennuskin toimii näköjään varsin hyvin). Eihän tuokaan mikään ihmelaite ole, mutta vanhaan Super-VHS -kameraamme nähden selvä askel eteen päin niin fyysisessä koossa kuin kuvan laadussakin.

Garmin Zumon päivitysversiot eivät taida ehtiä markkinoille tämän kesän aikana(?), joten odotan täysipainoista kilpailijaa TomTom Rider v2:lle vielä ensi vuoteen, ennen Magellanin vaihtoa uudempaan (TomTom v3 tai Garminin joku Zumo?). Yksi itseäni eniten häiritsevistä piirteistä paikantimessa on liian hidas näytön ja paikkatiedon päivitys eli näytön nykivä liike ja jälkeenjääneisyys pyörän todelliseen sijaintipaikkaan nähden, josta Zumo julkisuudessa olleiden testien mukaan vielä (tuolloin) kärsi.

Käyttöliittymän ja varsinkin mp-telineen tulee myös olla kaikin puolin luotettavasti toimivia, ennen kuin mp-käyttöön tehtyyn laitteeseen viitsii sijoittaa useita satoja euroja enemmän kuin autokäyttöön tehtyihin, lähes vastaaviin tai ominaisuuksiltaan jopa parempiin malleihin (vedenpitävyydellä on toki hintansa, mutta se ei anna kaikkea anteeksi).

Karttojen ja paikantimien kilpailijoitakin on, kuten erään vanhemman BMW:n kuljettaja näytti Travemunden satamassa: vedenpitävä, tupakkiaskin kokoinen läpinäkyvä kotelo keskellä Bemarinsa ohjaustankoa sisälsi kahteen suuntaan rullalle kieritettävän, reilu viisi senttimetriä leveän paperiliuskan Eteen- ja Taakse-kiertonuppeineen, johon hän oli listannut paikkoja ja tienumeroita reittinsä varrelta. Vanhempi herrasmies kehui sitä toimivaksi systeemiksi, vaikkei se ihan uusinta Hi-Techia olekaan.

Joku tekee niitä Saksassa eikä hintakaan ole paha; aavikoilla isompia tuollaisia lienee käytetty jo kauan ja tuo taisi olla niistä kopsattu pienempi versio mp:lle maantiekäyttöön. Valaistusta siinä ei näyttänyt olevan mutta sellaisen lisääminen jälkikäteen ei olisi kovin kummoinen juttu.

Lauran uusi Shoei-kypärä osoittautui aika kovaääniseksi ja hän joutuikin käyttämään ensi kerran korvatulppia myös ajon aikana (keltainen perus-Ear). Paksumpien poskipalojen toimitusajasta johtuen niiden vaihtoon ei tämän ajokauden puitteissa ole tarvetta. Shoeissa kiinni ollut Pinlock oli ehdottomasti toimivin ratkaisu huurustumisongelmien vaivattoman ratkaisun suhteen, vaikka se näkyykin hieman tietyissä valaistusolosuhteissa.

Alkuun

Viisi vuotta käytössä olleista kypäräpuhelinten johtosarjoista (RX/TX-Tuote, malli Proset) kaksi sarjaa lopetti viikon välein toimimasta. Lauran PTT-kytkin hyytyi kokonaan kun Irman vastaava jätti lähettimen pysyvästi päälle. Jaanan kypäräsarjan puoleisesta ps2/Mini-din -liittimestä katkesi aiemmin keväällä mikkilinjan piikki, joten sekin vaatisi korjaustoimenpiteitä.

Kypäristä roikkuvien johtojen liittimien rungot muuttavat hiljalleen muotoaan pyöreästä soikeaksi ja niitä piti alkuun vähän taivutella oikeaan muotoon piikkien katkeamisen estämiseksi - olisi kannattanut jättää hieman soikeutta jäljelle, jotta kovemmat tuulet eivät olisi irroitelleet liittimiä toisistaan niin usein matkan aikana. Sarjoissa käytetty johdinmateriaali, kaiuttimet ja mikrofonit ovet edelleen erinomaisessa kunnossa, joten ennakkoon herkimmiksi arvioidut osat rikkoutuvat käytännössäkin nopeimmin.

Ottaen huomioon käytön laadun ja määrän on sarjojen kestoikä ollut piristävän pitkä, vaikka rikkoutuneiden kytkinten vaihto vedenpitäviin koteloihin voi siististi tehden olla aika haasteellinen tai kerrassaan mahdoton operaatio, johtosarjojen liittimienkin väljistyessä koko ajan enemmän. Valitettavasti niissä ei ole käytetty esimerkiksi Peltorin käyttämää liitintyyppiä, joiden mekaaninen kestoikä olisi kertaluokkaa pidempi (ehkä niitäkin olisi nykyään viisinapaisina jolloin kypärän kuulokkeet saisi toimimaan stereona).

=> Bluetooth-kypäräpuhelinsarjojen laadun, vaihtoehtojen määrän, ominaisuuksien ja hinnan asettuessa järkevälle tasolle voi hyvinkin olla järkevämpää sijoittaa seuraavaksi niihin. En vielä tiedä saavutetaanko niillä mitenkään samanlainen, usemman henkilön välinen kilometriluokan rajoittamaton liikennöitävyys kuin nykyisillä PMR-radiopuhelimillamme. Voi hyvinkin olla ettei "Full Mesh"-keskusteluverkkoa voida toteuttaa samassa laajuudessa (pyörien välimatkat ja toisensa samanaikaisesti kuulevien bt-laitteiden kokonaismäärä).

Niiden liitettävyys yhteen kännykän ja gps:n kanssa painaa jotain vaakakuppien + puolella, ellei useamman laitteen parittaminen keskenään osoittaudu hankalaksi ylläpidettäväksi. Bt-laitteiden kestoikä tuskin on vielä samaa tasoa langallisten kanssa niiden sisältämän elektroniikan ja etenkin akkujen vanhenemisen vuoksi, sen sijaan käyttömukavuus lienee kertaluokkaa langallisia parempi. Pääasia on, että ne ne toimivat luotettavasti myös kosteissa ja joskus hyvinkin kohinaisissa käyttöympäristöissä.

Yksi kysymysmerkki lienee akkujen latauksen järjestäminen leiri- (12 VDC?) ja erilaisissa sisätilamajoituksissa (220 VAC?), kun ladattavia laitteita on matkassa useampia ja latausaika enemmän kuin pari-kolme tuntia / laite.

Keskimääräinen polttoaineen kulutus Suzuki Banditissa oli hiukan alle 7 litraa sadalle kilometrille Yamaha Diversionin selvitessä tankkauspisteillä vähintään kahdesta kolmeen litraan vähemmällä. Suzuki kääntyi varatankille vastatuulesta ja ajonopeudesta riippuen noin 180 - 240 kilometrin välein, Diversion ei kertaakaan koko matkan aikana. Matkanopeus moottoriteillä pysytteli suurimmillaan noin 150 km/h:ssa (ne pari reilun kahdensadan km/h:n pyrähdystä kestivät hyvin lyhyen ajan).

Laura istuskeli takanani moottoritiellä ja viileinä sekä sateisina päivinä lämpöisempää istumapaikkaa hakiessaan, nostaen Suzukin kokonaiskuormaa noin viidelläkymmenellä viidellä kilolla.


Alkuun

Laura:  

Matka meni oikein hyvin.

Nähtiin paljon uusia paikkoja ja oli mukavaa. Jaana olisi voinut tulla mukaan; oisi ollut kiva, jos oisi ollut kaveri. Muutamana päivänä oli tylsää, kannatti ottaa kirjoja mukaan.

Kokonaisuudessaan onnistunut reittivalinta, mp3-soitin oli oikein hyvä tylsillä tieosuuksilla. Joskus myöhemminkin Hollanti-Tsekki akselilla olisi kiva käydä.

Reissun parhaat paikat Lauran mielestä:

1. Amsterdam
2. Bad Schandau
3. Luxemburg tai Sveitsi

Reissun parhaat paikat / Irma:

1. Sächsische Schweiz 
2. Amsterdam
3. Swartzwald

Reissun parhaat paikat / Kari:

1. Swartzwald (suurimmat korkeuserot, eniten ajettavaa serpentiiniä, komeimmat maisemat)
2. Bad Schandaun ja Elbe-joen ympäristö (kuten alla + siisteys + Elbe-joki sitä reunustavine linnoineen)
3. Jelenenia Goran jälkeen tien # 14 suunta (maisemat, kumpuilevien teiden laatu ja pikkukylät)

Kaupungeista paras oli Amsterdam vaikka suurkaupunki onkin (mukavan oloinen keskusta, jossa aika ei käynyt pitkäksi). Luxemburgin keskusta jäi kävelemättä, joten sitä en pysty kommentoimaan vielä enempää. Muutaman tunnin pituinen jokiristeily Elbella voisi hyvinkin olla harkinnan arvoinen asia joskus tulevaisuudessa.

Rahaa kului reilu kolme tonnia, ensimmäiset maksetut reissun aikaiset laskut olivat kotona jo odottamassa. Ensimmäistä kertaa itselläni mukana ollut Visa Electron on sikäli hyvä kortti, että sen kanssa ei laskuja tarvitse odotella.

Yhtä sukkaa kummempaa ei kadonnut, hajonneiden listalle kertyi kahden kypäräsarjan lisäksi Suzukin äänitorvi, jonka toiminnallisuus päättyi ennen Puolan puoliväliä ilmeisen vähäisen käytön vuoksi (ruostui vissiin kokonaan jumiin, oletan, sillä WD-40:kaan ei auttanut).

Matkan aikana kiertoliikkeistä edelleen vihoitellut vasen polvi osoittautui ortopedin elokuisessa tarkastuksessa kierukan suunnalta rikkoutuneeksi. Oletettavasti siitäkin selvitään tähystysleikkauksella seuraavan kuuden kuukauden kuluessa, joten tämä tai seuraavakaan ajokausi eivät kärsine toimenpiteestä sen enempää.

Jaanalle taisi olla hieman kirvelevää kuulla kotona uutisia erityisesti Amsterdamista, jossa valtaosassa keskustan vaate- ja vastaavista liikkeistä oli ikkunoissa teksti "SALE", luokkaa 50 - 75% normaalihinnoista. Mutta sellaista se on, jossain mielessä voi päätöksillään voittaa, mutta samalla jossain toisessa mielessä voi takkiinkin tulla.

Ja mihinkäs sitten ensi kesänä; no ehkä se heittää viikoksi ajelemaan tuonne "ulkosaariston reunalle", sikäli kun saamme synkronoitua lomamme kolmen eri porukan kanssa yhteen ja lippuja laivoihin sekä lentokoneisiin. Ellei muuten onnistu, niin sitten ehkä mennään pelkästään omalla väellä, vaikka Laura onkin silloin reissullaan eikä voi osallistua.

Kiitos mielenkiinnosta, 15.8.2008, Kari, Irma ja Laura

Alkuun     Matkat-sivu