Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.11. Viimeisimmät muutokset: 7.11.2024. Tarkastettu

Viikon omatoimimatka Madeiralle.

Reissun aiheena oli nopea tutustumismatka Madeiran saarelle vähän laajemmalla kiertelyllä täydennettynä.

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo

Valmistelut

Lentoliput ostettiin Finnairin suoralle lennolle kun yhdellä vaihdolla (Lontoo) lentäneet halvemmat loppuivat keväällä turhan nopeasti. Muissa reittivaihtoehdoissa tarjolla oli lyhimmillään hätäisiä yön yli-vaihtoaikoja lentokentillä tai halpalentoyhtiöiden ei niin mielenkiintoisia käsimatkatavaroiden paino- ja kokomäärittelyjä, sekä ruumaan menevien laukkujen lisähintoja.

Auton parkkipaikka varattiin muutama viikko etukäteen Finavian nettisivuilta; viikko parkkitalossa #5 terminaalin vierellä maksoi henkilöautolta 70 €.

Koronarokotustodistus v.3/3 lähti varmuuden vuoksi myös mukaan, jota olisi voitu kysyä jo Helsinki-Vantaan 'HKV' lentokentällä.

Päivä 1. Imatra - Helsinki

Maanantai 26.9.2022

Haminassa käytiin pikaisesti kaupoilla ennen Jaanalle & A-P:lle ajoa. Sitten Lauralle & Alexille, jonne Jaro jäi viikoksi hoitoon.

Alkuun

Päivä 2. Helsinki - Funchal

Tiistai 27.9.

Kello 05:30 liikkeelle suuntana 'HKV'.

Parkkitalossa saatiin auto parkkiin alueelle 3G, aika täyttä näytti olleen ainakin alemmissa kerroksissa. Maksu salli kameraohjatun sisäänajon korkeintaan 60 minuuttia ennen varauksen alkua ja ulosajon ennen viimeistä ajankohtaa (27.9. 06:00 - 5.10. 06:00). Aika suora kävelyreitti vei maanpinnan tasolta suoraan terminaalille.

Vanha T2 on näköjään uusiutunut reilusti. Asiakkaan näkökulmasta Bagdrop toimi aika hyvin joskin vaati apua matkalaukun juuri tulostetun lipukkeen koneluennassa = virkailijan toimenpiteitä. Turva uusine tarkastuslinjoineen toimi hyvin ja henkilöskannerin satunnainen tarkastus napsahti taas kohdalleni ennen puhtaalle puolelle pääsyä. EU:n sisäisen lennon kyseessä ollessa ei kävelyreitti vienyt uusien automaattiporttien tai passitiskien kautta lähtöportille #25.

Lentoaika aika täydellä koneella ja sen hetken lento-olosuhteissa oli 08:55 täkäläistä - 12:40 sikäläistä eli aikavyöhykevaikutuksineen noin 5,5 tuntia. Kännykkään ladattu musiikki ja hyvät vastamelukuulokkeet, off-line-elokuvat pda:han, pehmeäkantisen Remeksen lukeminen sekä lepo auttoivat. Jalkatilaa riitti mutta nimelliseen 60€/penkki lisähintaan olisi voinut pyrkiä muun muassa varapoistumisteiden luokse. Mustikkamehua ja vettä jaeltiin ilmaiseksi tasaiseen tahtiin ja kertyvillä lentopisteillä olisi häthätää saanut yhden GT:n. Tai annoksen puuroa.

Ensinäkymät Madeiran saarelle saatiin lähestymisen ja laskeutumisen aikana. Säänhaltijan salliessa ei 'Aeroporto da Madeira':n lyhyehkölle kiitoradalle laskeutumisessa liene ollut mitään haastetta bussikuskeillemme. Ei niin kauan sitten jotkut lennot joutuivat jatkamaan Teneriffalle liian huonojen tuuli- tai muiden säähaasteiden vuoksi.

© Google

Lentokenttä ja terminaalirakennus olivat aika pieniä eikä ruumalaukkuakaan tarvinnut odottaa puolta tuntia pidempään. Lentokentältä hotellille siirryttiin taksin takapenkillä mittarihintaan 37€, ajoaika kolmisen varttia. Ajotyyli kuskilla ei ollut mikään "Potilaskuljetus' -tyylinen 'Hiljaa ja Tasaseen', vaan sitä normaalia sikäläistä jouhevampaa etenemistä. Perillä kuski vieläpä nosti matkalaukut autostaan hotellin ulko-ovien sisäpuolelle.

Hotellin edustaa. Tuk-Tukeilla olisi päässyt vähän pidemmillekin tutustumiskierroksille ympäristöön mutta jäivät kokeilematta. Ravintolan ulkomainostusta ja ulkopöytien aurinkovarjostusta voi näemmä toteuttaa myös käytöstä vapautuneilla viinipullon korkeilla.

Alkuun

Ensimmäisen yön kohde oli 'Florasol Residence Hotel Estrada', Monumental-kadun varrella. Huone #611: iso mh ja iso oh, 2 x parveke, pieni keittiö, wc + kylpyamme, käytäviä ja komeroita, ei ilmastointia mutta tuuletusmahdollisuus koko huoneiston läpi. Maanpäällisiä kerroksia hotellissa oli kaksitoista.

Kuvaussuunta karttalänteen, meri on vasemmalla.

Ei huono jossei liian loisteliaskaan majoite, hyviä näkymiä merelle ja erilaisia ulkoilma-aktiviteetteja sekä nahkanpolttomahdollisuuksia uima-altaineen löytyi moneen makuun. Ja rannan suuntaisesti lyhyt kävelymatka lähimpään vähän suurempaan ravintolakeskittymään kuvasta 180° vasemmalle.

Vanhasta portti-, piha-, porras- tai taloliittymästä oli jäljellä lähinnä valokuvaukselliset kehykset ja rapuntakaiselle kapealle "peltotilkulle". Bussien reitti myös keskustaan päin meni tuolla jalankulkijan korkeudella lähimmän pysäkin ollessa viisikymmentä metriä tuosta oikealle.

Alkuun

Ympäristöstä havaitsi nopeasti mikä elätti paikallisia toimijoita, lähin useampitähtisen hotellin rakennustyömaa oli vain muutaman kymmenen metrin päässä ja muitakin nostokurkia näkyi eri ilmansuunnissa.

Funchalin ydinkeskustaan saakka ei vielä lähdetty mutta lähimpään pikkukeskustaan sen suuntaan kävellen kyllä. Jonkinlaisen merellisen vaikutuksen saattoi helposti aistia tuostakin rakennuksesta.

Reilun parinkymmenen asteen lämmössä kelpasi liikuskella huolimatta kotiin "jätetyistä" shortseista ja sandaaleista. Sadetta saatiin koko viikon kuluessa vähän paitsi Irman bussi- ja patikkaretkipäivä ylempänä vuorilla. Kylmiä saati myrskyisiä öitä ei ollut senkään vertaa. Hotellihuoneestamme olisi ollut erinomainen paikka seurata kunnon ukkosmyrskyä salamoineen ja jyrinöineen sekä vaahtopäisine aaltoineen, mutta ainoa viikon aikana kovempana kuulunut pauke/välke lähti pienehköstä ilotulituksesta kauempana rannikolla.

Päivisin tuolla kuului normaaleja liikenteen ääniä skoottereista TukTukeihin ja busseihin sekä moottoreitaan vingutteleviin urheiluautoihin täydennettynä ajoittaisilla rakennustyömaiden kolinoilla. Siistiäkin oli joka paikassa. Ja ainakin näennäisen rentoa menoa joka puolella.

Alkuun

Päivä 3. Funchal, kaapelilla Monte, kävelykeskustaa

Keskiviikko 28.9.

Monipuolinen huoneen hintaan (84€) sisältynyt aamupala oli erittäin hyvä neljännen kerroksen ulkotason pöydissä nautittuna. Se kelpasi muruja keräilleiden siivekkäiden lisäksi tuolle nelijalkaiselle, joka kierteli muina kissoina pöydän luota toiselle ja salli tarjottavan itselleen jotain mieleistä purtavaa.. Hyvä ja toimiva tekniikka näköjään.

Puluja ja kyyhkysiä (vast.) hätisteltiin monesta baarista kauemmaksi ruiskuvesipulloilla.

Palmupuiden alla istuttiin kun banaanipuita ei tuolla kohdalla kasvatettu. Rinteessä rakennuksen vasemmalla sivulla niitä oli useampakin paksuine banaaniterttuineen. Taksikuskin mukaan saaren alaosien lämpötila ei koskaan laske alle viidentoista plusasteen, jonka vuoksi tuoreita banaaneja on saatavilla koko ajan.

Loppuloman hotellimme oli 'Alto Lido', josta saatiin ilmastoitu huone #550: eteinen, vessa, yksi pitkulainen iso huone keittonurkkauksineen, parveke uima-altaan ja rannan puolelle sekä lisämaksusta käyttöön saatava pienikokoinen turvaloota komerossa.

Huoneen sähkönjakelulle kelpasi lukijaan painettu mikä tahansa kova bonus- tai muu muovikortti, jota hyödynnettiin etenkin ilmastoinnin käytössä poissa ollessamme. Muitakin kuin paikallismurteella toimitettuja tai dubattuja (sat)tv-kanavia oli seurattavana riittävästi.

Hieno majoite sinänsä mutta ilman aamupalaa (lisähinta noin 15 € henkilöltä per aamu eli 210 € viikolta), kaikenlaista ulkoajanvietettä kuten uima-altaat, leikkialueita lapsille ja monenlaista muuta rekvisiittaa löytyi hyvin. Lähimpään pikkukauppaan oli matkaa noin satakunta metriä joten huoneen induktioliedelle *) ja jääkaapille sekä ruokailuvälineille löytyi päivittäistä hyötykäyttöä.

*) Emme aiemmin olekaan "rebootanneet" kyseistä, mutta metodilla yritys-erehdys potenssiin kaksi löytyi lopulta ratkaisu jumiutumiseensa: poistin taas kerran kortin käytävän oven viereisestä lukijasta jolloin huone laitteineen pimeni jääkaappia lukuunottamatta. Sen jälkeen Irma painoi lieden ON/OFF- ja Lukko-nappeja (viimeisin kolmeen kertaan testattu kombinaatio) samalla kun tyrkkäsin kortin takaisin lukijaan ja niin vaan liesi alkoi yllättäen toimimaan. Tuon temppuilun jälkeen Lukko-painikkeen painallus käynnisti lieden normaaliin toimintavalmiuteensa koko loppulomamme ajan.

Toivottavasti hotellilla on palovakuutukset ja toimiva palovaroitinjärjestelmä käytössään.. Palohälytystestauskin sattui kohdalle kerran: hyvin kuuluivat sireenit huoneeseen saakka ja järjestelmä heitti hissistä ulos kesken alempaan kerrokseen laskeutumista.

Siivooja kävi siistimässä huoneen joka päivä ja lakanatkin olisi saanut vaihdatettua vaikka päivittäin jättämällä vuoteille siihen tarkoitetun viestilapun.

Reilun sadan metrin päästä alempaa R. St. Helier-rantatieltä ajeltiin bussilla keskustaan hintaan 1,95€/C. Kolikoille oli käyttöä myös muutamissa yleisövessoissa, joissa perittiin 50 cent sisäänpääsymaksu.

Kortin ja seuraavan linkin bussireittikartan otteen © Horárious do Funchal - Transportes Públicos S.A.

Tuollainen kaupunkialueen kolmen vuorokauden RFID-etäluettava bussilippu maksoi 11,50€ ja nopeutti mihin tahansa alueen linjabussiin [L] nousemista, tosin niiden suuresta suosiosta johtuen rantabulevardin (Av. do Mar) pienellä lipunmyyntikopilla sai jonottaa omaa vuoroaan aika hartaasti.

Alkuun

Rannalta Monten luo ylärinteeseen noustiin ensimmäisellä kerralla Funchal Cable Car, Av. do Mar e das Comunidades Madeirenses, 9060-190 Funchal kaapelihissin kyydissä yhteishintaan 36€.

Aika harvalla jonottajalla tai julkisilla matkustavalla oli Covid-maski kasvoillaan.

Noin kuusipaikkaiseen hyttiin nousun jälkeen kaupunkimaisemat alkoivat pian avautua ympärillemme. Ajoaika Leitnerin valmistamalla hissillä alhaalta ylös lienee ollut luokkaa reilu varttitunti; linkissä näkyy kaapelin päiden korkeuserot, pituus ja reitti Google Earthin esittämänä [L].

Alkuun

Olipas siellä jyrkkää tiestöä, maastoa, portaita ja muita mukavia nousuja sekä laskuja tarjolla.

© Google

Kiipeilypalkkiokin nautittiin tuossa edessä alhaalla olevan valkoseinäisen baarin edustan jyrkällä mutta kapealla ajokaistalla seisoen - kaikkialla myynnissä ollut paikallinen olut Coral maksoi noin 1,5€ per lasillinen (25-33 cl). Rakennusten alimmista kynnyksistä voi päätellä jotain kadun jyrkkyydestä.

Alueelta tuosta kuvan alaosan risteyksestä oikealle poistuville oli tarjolla mahdollisuus laskea puujalaksisilla koreilla katuja pari kilometriä alaspäin kahden miehen ohjatessa kulkua reen takanurkissa.

Joskus kauempana paikallishistoriassa oli alakaupungilla ilmeisesti käytetty myös suurempia härkävetoisia rekiä keskustan kivetyillä kaduilla. Huomaa nuo maalatut kaakelit [L] alempana rakennuksen ulkoseinällä kävelykadun varrella.

Alkuun

Irma kävi kiertämässä noin tunnin vieneen ja 12,5€ maksaneen lenkin Monte Palace Madeira-puistossa [L] (kartan © Monte Palace Madeira), jonne en vihoitelleen kantapääpiikkini kanssa lähtenyt mukaan. Siinä ajassa ei kuulemma läheskään joka nurkkaan edes ehtinyt kun monenlaista nähtävää riitti.

© Irma

Illalla lähiravintolassa päivälliseksi tarjoiltiin läpikuivaksi paistettu tonnikalapihvi, jota kyypparin ehdotuksesta olisi voitu paistaa vielä lisääkin.. "Most tourists wants their tuna steak well done, not roseish in a middle..". Toivottavasti tuoreen raaka-aineen pilaamista, valitettavasti, semminkin kun makumuistissa oli vielä miltä kämmenen kokoinen ja muutaman sentin paksuinen, varmasti tuore tonnikalapihvi maistui Lissabonilaisen hyvän lounasravintolan grillistä. Eipä tuossa rahallisesti liikaa hävinnyt ja joku monista kissoistaan taisi saada siitä ilmaisen ilta-aterian. Irman leivitetty kingfish- tai vastaava annos oli kuulemma paljon parempaa.

Pankilla ja pankille oli asiaa, kortti jumiutui varoituksen jälkeen. Niinpä auton vuokraus hoidettiin illemmalla netistä Irman luottokortilla Rentalcars.com:sta = Booking.comin sisarfirma (tjsp).

Auton vuokraaja oli 2,5 km hotellilta ylärinteeseen päin sijaitseva Vanscape.com, jolta vuokrattiin halpa (85€ / 2 vrk / ei km-rajoitusta / täysi vakuutus) pienikokoinen Toyota AYGO X (1.0-litraisella kolmesylinterisellä turbomoottorilla) siksi, että heidän seuraavaksi suurempi automallinsa Fiat Panda ei antanut valita erikseen ostettavaa täysvakuutusta. Jollaista ilman en enää vuokraa autoa mistään lähinnä elämän helpottamiseksi auton palautusvaiheessa. Vuokratut autot on aina näkyvästi ja joka puolelta kuvattu vuokrafirman edustajien nähden, niinpä onneksi vain kerran kuvia on tarvittu estämään turhat "lommo- ja naarmunpoisto-" tai muut lisämaksut muutenkin jo riittävästi maksaneelta asiakkaalta.

Kummallista vaihtelua esiintyi autoja samalta nettisivustolta haettaessa, eroja oli näytetyissä hakutuloksissa eri hakukerroilla, eri selaimilla ja eri kännyköillä. Esimerkiksi valinta "ilmastointi" toi samat autot näkyviin kyllä mutta ilman sitä vain toisen, vaikka molemmissa sellainen oli. Tai sitten kyseessä oli vain tupla-EVO.

Alkuun

Päivä 4. Funchal, bussilla Monte, kävelykeskustaa

Torstai 29.9.

Soitto kotiin pankin palvelunumeroon ja henkilöllisyyden monipolvisen todentamisen jälkeen saatiin kortti nopeasti auki. Hyvä että oli perinpohjainen ja tarkka virkailija Suomessa varustettuna halulla auttaa reissun päällä ollutta asiakasta.

Bussilla #48 noustiin toisen kerran tutulle mäelle (Monte) aika monen muun alueen, mäen ja mutkan kautta, nousuun meni aikaa melkein tunti. Alas rantakaduille päästiin suorempaa reittiä noin varttitunnissa.

Vanhaa kaupunkia ja/tai kävelykeskustaa kierrellen kului aikaa reilusti, myös suurehko kaksikerroksinen Farmers Market = Mercado Dos Lavradores hedelmä- ja vihanneskauppakeskus kalatoreineen käveltiin läpi. Alla olevissa kuvissa siitä näkyy reilusti alle 1/4-osa ja itäreunan kapeahko kylkiäinen siihen vielä päälle.

Alkuun

Irma kävi illemmalla vielä kävelemässä (kastautumassa) rannalla ...

Kuivaa mutta mautonta kanavarrasta tarjoiltiin tällä kertaa Irmalle toisessa lähiravintolassa. Siihen ei auttanut talon valkkari eikä edes paikallinen Piripiri-maustekastike, joka oli aika jämäkkää chililientä jälkimakuineen myös normaalin lasagnen seassa nautittuna.

Alkuun

Päivä 5. Funchal, vuorilla, kävelykeskustaa

Perjantai 30.9.

Irma lähti patikkalenkille (12 km, PR10) sateisille vuorille, tuossa on reitin kyltti lähtöpaikalla. Bussi edestakaisin tuonne vaati joko zonen 4 tai 5 ostamisen.

© Irma

Irman parhaaksi tunnelmakuvaksi valitsema näkymä reitin varrelta vähän suuremmassa koossa [L] © Irma

Hotellissa näppiin tarttui myös tuollainen [L] (© Lido Tours) esite, jos päivittäiseen patikointiin haluaisi keskittyä toden teolla. Lido Tours esitti myös lauantaiksi reitit 1 (easy/flat, 2:30h, 5 km), 8 (hard, 5h, 10 km) ja 14 (moderate, 4,30h, 13 km), sekä sunnuntaiksi reitit 9 (easy/flat, 2h, 5,5 km) ja 15 (moderate, 4:30h, 10 km). Hinnat: koko päivän kävelyt 39 € ja puolipäiväiset 29 € per person.

Ja vähän lisää nettimaistiaisia saaren patikkamaastoista:

https://serenaslenses.net/madeira-hike-pr1-pico-do-arieiro-to-pico-ruivo-one-way-or-round-trip/

Kävelykatualueellakin näkyi kaikenlaista, tuossa on yksi kuvaan saakka joutunut "tallikaveri" takanaan alla mainitun linnakkeen muuri pääsisäänkäynteineen.

Alkuun

Päivä kului sekä kadulla lounastaessa ja kapeita kujia ympäriinsä kierrellessä, että vanhassa 1500-luvun linnoituksessa Palácio de São Lourenço, Av. Zarco, 9000-000 Funchal ja sen ja avoimessa näyttelyssä. Sinne pääsi myös Kriha-kortilla sisään, aika pieni mutta muinaishistoriallinen vierailukohde sinänsä. Jos sellaisesta pitää.

Sali B. Esineet ovat tuossa lähinnä nykyaikaa puolen vuosisadan takaa, muualla esitellyt jopa satoja vuosia vanhempia muun muassa miekoista haarniskoihin ja musketeista mörssäreihin.

Pohjakuva vieraille sallituista alueista. Linnoituksessa toimi myös Madeira Military Zone Headquarters joten tuota aluetta sivummalle ei museovierailla ollut mitään asiaa (onneksi alatason kanttiinin avoimella ovella pikaisesta kääntymisestä ei pidätetty)..

© Museu Militar da Madeira

Tuolla oikean alanurkan maanalaisessa tyrmässä tai kellarissa oli lippulinna ja niin vahva homeen haju, että siellä kärsi viipyä vain hengityksensä pidättämiseen kuluneen ajan.

Kävelykadun muutamilla kapeilla sivukujilla oli paikoitellen pieniä ravintoloita tai baareja jotka lounasaikaan olivat kuin nyrkillä täyteen lyötyjä - jonot olivat pitkiä ulkonakin. Paikallinen väki sai niissä todennäköisesti parempaa ja maukkaampaa eikä sitä kalliimpaa turistiruokaa eteensä. Muina aikoina niissä usein istuskeli vanhempia herrasmiehiä pienine punkkulaseineen, kovaäänisine keskusteluineen ja naurunrähäköineen. Paikallinen vastine engelsmannien työpäivän lopun pubikulttuurille kenties?

Paikallisen eläkeläismiehen kanssa samassa pöydässä lounastaessani hän kertoili kaikenlaista Funchalin ja Madeiran saaren menneisyydestä sekä nykytilanteesta; jonkin verran oli yhtymäkohtia meidänkin suuntaamme varsinkin viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta. Harvemmin näkee kadunvarsiravintolassa syötävän keitettyä naudan kieltä lisukkeiden kanssa, mutta sieltä sitäkin herkkua joskus kuulemma sai jo osasi erikseen pyytää.

Kuvassa näkyy kävelykadun pinnoitetta. Tuo valkoinen Portugalissa ilmeisen yleinen hiekkakivi(?) kuluu erittäin tasaiseksi ja muuttuu liukkaaksi varsinkin kosteana, kun tuo musta vulkaanisemmalta näyttävä kivilaatu pitää silloinkin paljon paremmin jalan alla.

Muutama postikortti lähetettiin ja ensimmäiset niistä saapuivat jollain etanapostilla Suomeen noin kolmessa - neljässä viikossa, kun postimerkitkin oli saatu haettua toisen sivukadun postitoimistosta 'Post Office Zarco, Av. Zarco 5A9, 9000-999 Funchal'. Vähän siellä oli samanlaista otetta kuin eräässä Speden rautakauppasketsissä, kaikella kunnioituksella tietysti lausuttuna.

Irma seurasi patikoimasta saavuttuaan kännykästä (via aprs.fi) mihin milloinkin olin paikkani päivittänyt ja löysi kävelykadun olemattoman levyisen sivukadun ulkoilmaankin helposti.

Alkuun

Päivä 6. Saaren kierto myötäpäivään

Lauantai 1.10.

Jokainen kartalla näkyvä punainen piste edustaa yhtä aprs.fi-palveluun jaettua paikannuspistettä ja vihreä viiva peräkkäisten pisteiden väliä. Pidemmät vihreät pätkät ovat yleensä tunneleita tai harvemmin kännykkäverkon katvealueita jossain rotkon pohjalla tai umpimutkan perällä. Pari seurannan näppihäriötäkin iski kännykän lenneltyä ympäri ohjaamoa liukasmuovisen kojetaulun päältä.

© Google

Uloin seurantaviiva kartalla näyttää ensimmäisen ajopäivän reitin koko saaren ympäri. Toisen ajopäivän kaksi saaren keskiosiin suuntautunutta lenkkiä veivät ensin korkeimmalle kohdalle Funchalin yläpuolelle ja alaspäin laskeuduttaessa Nunnalaakson reunan kautta rantaan. Seuraava vei vasemman kautta, VE4:n vieritse ylös vuoristoon, josta laskeuduttiin hetkeksi Porto Moniziin ennen paluuta vuoriston ja ylempää lounaisrannan kautta takaisin autovuokraamoon.

Taksi vei 2,5 km ylös vuokrafirmaan josta kello 09:00 kuitattiin Toyota kahdeksi vuorokaudeksi käyttöömme. Kuskin passi ja ajokortti tarkastettiin yhteystietojen ohessa, samoin otettu täysvakuutus kommentilla "Hyvä". Yksi kuvattu ja luovuttajalle huomautettu maalivika löytyi takapuskurista, jota vuokraamon heppu ollut ei ollut huomannut. Vuokratun auton näkyvä valokuvaus joka suunnasta auttoi tuollakin, jota vuokraaja sanojensa mukaan oikeasti tuki ihmetellen samalla miksi osa autojensa vuokraajista yritti hoitaa sen normaalin perustoimen heiltä piilossa.

Kaikenlaista elektroniikkaa löytyy näköjään pikkuautoistakin. Moottorijarrutuksella jyrkimmissä alamäissä vasemman reunan kierroslukumittarin palkki nousi kakkosellakin äkkiä tuonne punaisen alueen rajamaille. Ja kaistaseurannan vaikutuksen huomasi nopeasti ajaessaan ensin kuuluvana merkkiäänenä ja sitten rattiin vaikuttavana lisävastuksena, tai jopa hienoisena sivuliikkeenä. Varoitusääntä sai kuunnella turhankin usein varsinkin kapeimmilla asfalttiteillä kurvaillessa..

Alkuun

Suunta otettiin lähinnä paikalliseen liikenteeseen totuttelumielessä ensin VR1:lle länteen päin ja matkan edetessä:

1. Näköalapaikka Cabo Girão Skywalk

eli Miradouro Lombo do Facho, Estr. 1 de Julho 11-7, Câmara de Lobos jonkinmoisen serpentiinin yläpäässä.

Hyvin sieltä näki lähimaastoihin sikäli kun muiden useammalla bussilla saapuneiden turistien sekaan sai itsensä tungettua, varsinkin se lasilattian pohjan läpi kuvattava suunta alarinteeseen ja rantaviivalle oli läpinäkyvän mutta pilkutetun lasimateriaalin laadusta huolimatta suosittu.

ja toinen kuva tuon telineen kauimmaiselta reunalta rantaa pitkin itään. Suoraa pudotusta jalkojen alla oli kyltin mukaan 580 metriä.

Paluu VR1:lle matkan jatkuessa länteen päin yhtäällä nopeampien tunneleiden läpi ja toisaalla hitaammin rinteiden ulkopintoja nuolevilla serpentiineillä pienistä kylistä toisiin siirtyen.

Litrainen turbokone ei varsinaisesti hyökkäillyt varsinkaan pitkien jyrkkien (>10%) nousujen aikana, kerran jopa tyhjä kuorma-auto vilkutteli ajovaloja takanamme vaikka ajoin kakkosella "lämä tiskissä turbokoneen parhaalla vetoalueella". Moottorijarrutuskin oli varsin tehotonta mutta pikkuauton kapeus oli valttia monessakin paikassa. Vain yksi peilistä peiliin -kosketus saatiin aikaiseksi kävelyvauhdissa edestäpäin saapuneeseen autoon.

Alkuun

2. Rantaa länteen

Tiet VR1 ja VE3 majakalle ´Farol da Ponta do Pargo, Ponta da Vigia, Ponta do Pargo.

Majakan luona näytti tuollaiselta ja tuo kellertävä kyltti betonikaiteen päässä varoitti aitaamattomalle jyrkänteelle menosta.

Helppo workkimiskohde Light House-majakka-aktivointiviikonloppuna paikallisille radioamatööreille.

Tuo Ponta del Pargosta Porto Moniziin suuntautuva ER101 oli mukava niin tietä ympäröivän Floran ja Faunan kuin mutkaisuutensa sekä korkeuserojensa suhteen. Komeaa, kapeaa ja hidasta metsien läpi ajettavaa. Eucalyptus-puitakin sopi sekaan. Välillä poikettiin myös pienten kylien keskustoihin. Rantaan saakka olisi päässyt harvakseltaan ja silloinkin usein paikallisilla Teleféricoilla, samoin keskemmälle saaren vuoristoiseen osaan vei tuolta vain muutamia teitä (ER110 ja ER209).

© Google

Santa Maria Madalenassa Caminho da Irmã do Perpetuo Socorro-kadun varrelta silmiin tarttui jonkun radioamatööriaseman isohko HF-antennifarmi poikkeuksena Funchalissa nähtyihin pikkuyageihin, vieteribiimeihin, lankoihin ja keppeihin. Tuo voisi olla enempi kilpailukäyttöön tehty installaatio muun muassa antenneista osin kiinteine tod.näk. Jenkki- sekä Japsi-suuntauksineen ja mastoista päätellen. Paikka on pohjoiskoilliseen laskevalla rinteellä, korkeus GE:n mukaan ASL 460 m. Kuvaajan takana suurinpiirtein etelän puolella olevat korkeammat kohdat ovat sata-parisataa metriä ylempänä ja kauempana kaakossa enemmänkin.

Mielenkiintoisen näköistä antennien pyöritysmekaniikkaa on käytössä, ehkäpä nuo yläpäiden "kylkiäiset" nopeuttavat asennuksia, huoltoja, myrskykorjauksia ja antennimuutoksia nosturin kenties käsitellessä kääntäjää sekä paria antennia yhtenä suurempana pakettina.

Alkuun

Lounas nautittiin tuolla alhaalla Porto Monizin kalastajakylässä. Halstrattu cod oli muuten hyvää mutta läpikuivaa, suolatonta ja siksi mautonta. Irman Eskilada(?)- kala-annos oli kuulemma jälleen parempaa taikinakuoren ja mehevän miedon makunsa vuoksi. Pitänee jättää kunnollisen mehevän turska-annoksen haku tällä saarella tähän.

Viereisessä maksullisessa parkissa auton pito maksoi yhden euron tunnilta. Netistä löytyy tuonnekin hienoja "What to do in ..?"-sivustoja kuvineen käyntiä sinne suunnitteleville.

Suomalaisia sanoja ja lyhyitä lauseita ymmärrettiin tietysti tuollakin. Huomenna sunnuntaina tuo alue oli niin täynnä turisteja ja paikallisia, että helpompaa oli nousta kuvauskohdasta vähän ylemmäksi lounaalle.

Ja sitten tuliaisia ostelemaan?

Alkuun

3. Saaren kierto kokonaan

samaan syssyyn, kun saari näkyi olevan minikokoa vasta käytettyyn ja vielä käytettävissä olleeseen ajoaikaan verrattuna. Eli suurempina teinä VE2, VE1, ER101, VE1, VR1 ja V1 Funchalin keskustaan saakka ties kuinka monen tunnelin ja pikkukylän läpi. Tiukkoja mutkapätkiä ja korkeuseroja riitti paikoitellen enemmänkin kuten kuvan punaisten pisteiden lukumäärästä ja sijoittumisesta tiestölle näkyy. Osa tunneleiden viereisistä vanhoista yksisuuntaisista rantateistä oli sallittu vain rannanpuolimmaisen ajokaistan ja ajosuunnan käyttöön - rajoittavana tekijänä lienevät olleet myös ylhäältä kapeille rantateille harvakseltaan putoilevat kivet ja muu maa-aines.

© Google

Matkan varrella käytiin Santanassa katsomassa myös niitä ennakkoon mainostettuja, pylväiden varaan rakennettuja pieniä mökkejä, mutta kävijäruuhkasta ja parkkipaikkojen puutteesta johtuen siellä ei aikaa paljoa kulunut. Jos edustapuutarhan väri-iloittelun voi pistää yli, niin siitä vaan täysillä.. päänsärkyä odotellen.

© Irma

Saaren koillisnurkassa on niemi jonka maisema kuivuu aiempiin nähden selkeästi ollen kuumaa ja kuivaa "aavikkoa" ainakin tähän aikaan vuodesta.

Alkuun

Paljon riitti maastoon tehtyjä kävelylenkkejä, kuten "PR8, Cais do Sarhinha" ja niitä hyödyntäviä ihmisiä. Kaikki alueella olleet pikkuautojen parkkiruudut olivat täynnä ja läheiset palmupuiden reunustamat tienvarretkin molemmin puolin. Se jostain laulustakin tuttu Porto Santo näkyi tuolta koillisen suunnalla horisontissa suoraan noin 40 km ja Funchalista reilun 70 km pituisen laivareitin päässä, suurten risteilyalusten ja Funchalista lähtevien lauttojen kohdesatama sekin.

https://www.portosantoline.pt/en/

Ei ollut huono tuokaan rantamaisema sen merivalvontatutka-asemakontin sivulla. Ihmeen pienessä tilassa oikea bussikuski saa ison autonsa käännettyä vaikka ympärillä on lukuisia henkilöautoja ihmisineen parveilemassa eli työtään sotkemassa..

Loppumatkalla saaren päälentokentän kohdalla näkyi läheltä se paksuilla betonipylväillä ja -kannella osin ilmaan nostettu kiitoradan pääkin.

Hotellillekin ajo oli helppoa Irman toimiessa kartanlukijana (googlemapsin reititys oli päällä kännykässään), joten saatoin edelleen keskittyä täysillä tie- ja katuympäristöömme. Pari viimeisintä kilometriä menivät jo vanhasta bussireittimuistista.

Päivän ajot yhteensä 198 km. Viikonloppuparkkeeraus hotellin edustalla hoitui hintaan 0€.

'Beer time'.

Alkuun

Päivä 7. Kierrokset saaren keskellä

Sunnuntai 2.10.

Lähtö aamulla hotellin edustan parkkipaikalta oikeaan ylös vuorille. Sittemmmin palattiin hetkeksi alas kunnes ER101 - ER104:n kautta noustiin takaisin ylös ER110:lle.

© Google

Auton palautuspaikka on tuossa sinisen luurikuvakkeen luona.

Toyotan kytkin oli ensialkuun jyrkimmissä nousuissa (pahin alue oli SÄO ROQUE) risteyksistä liikkeelle lähtiessämme kovilla, kun moottorin vääntö oli luokkaa olematon alakierroksilla ennen turbon mukaantuloa. Kuumeneva kytkinlevy haisi jo mutta ei ehkä palanut aivan karrelle saakka. Edessä olleessa vuokra-autossa taisi käydä samoin ympäristössä leijuneesta hajusta päätellen. Jarrut vastaavasti kuumenivat ajoittain reilusti useammassakin laskussa laskeutuessamme vuorilta takaisin rantaan, vaikka sitä pyrittiin välttämään viimeiseen saakka.

Alkuun

Hienoa maisemaa riitti Monten ohituksen (kolmas kerta tällä reissulla) jälkeen tyyliin komeita maisemia alemmaksi rannan suuntaan, paksuja hämyisiä havumetsiä hyvin asfaltoituine ajoratoineen ja ylimpänä karua maisemaa pilvien yläpuolella myös siinä taukopaikan suuren tutkakuvun vierellä. Saaren ilmeisesti korkein 1810-metrinen huippu (Parque de Estacionamento) Pico do Areeiro oli kyllä maisemineen hieno mutta turhankin suosittu kohde vapaan parkkipaikan löytömielessä.

Tuota tolppaa paljoa ylemmäksi emme tällä kertaa omin voimin päässeet.

Kuva on napattu tuon edellisen tolpan päältä takaisin tulosuuntaamme. Enpä tohkeissani muistanut katsoa kuinka hyvin Fenix 3 sai paikan korkeuden mitattua.

Alkuun

Funchal on rannalla suunnilleen tuolla autorivistön tai -jonon alapään suunnalla. Bussit ajoivat alhaalta vasemmalle omalle kääntö- ja purkualueelleen.

Tuon P-paikan ollessa koko ajan tupaten täynnä jätin Toyotan alemmaksi kolmanteen mutkaan motolla: "Eivät ne kaikkia näitä kuitenkaan ehdi hinaamaan pois seuraavan tunnin kuluessa, semminkin kun tämä ei enää ole edes sisäkurvin puoleisella ajokaistalla".

Viereiseen auton kulmaan oli matkaa vielä parin vaaksan verran. Näissäkin maisemissa oli syytä aina miettiä mihin suuntaan auto lähtee, jos vaihde ja käsijarru pettävät poissa ollessasi..

Alkuun

Alaspäin ajettiin vähän matkaa kunnes oikealle kääntyi kapea oikotie, jossa oikealla puolella rinteen alla oli kuvan mukaisesti syvä oja ja kapean ajokaistan keskellä viivoitus heijastimineen. T sopi siihen tiukasti vasemmanpuoleisen sivupeilin jäädessä helposti vastaantulevien puolelle. Vastaantulijoita varottiin huolella mukaan lukien puistopoliisien leveähkö mutta sivummalle vähän poikennut lava-auto, yksi peilihipaisu sai riittää. Tien päissä olivat lukittavat metalliportit ajoittaisten tien ajorajoitusten vuoksi.

Muitakin kaksijalkaisia oli liikkeellä.. Jotenkin mieleen nousi joku "Famous Grouse" tai vastaava takauma kauempaa menneisyydestä.

© Irma

Näköalapaikka Miradouro do Paredão alas aiemmin hankalasti saavutettuun, nykyisin maantietunnelin takana olevaan "Nunnalaaksoon" kertoi maisemasta tuollaista.

© Irma

Korkealla teiden varsilla oli myös palopostien näköisiä rakenteita. Auton vuokraaja tuumasi niihin että esimerkiksi kymmenen kuutiometriä vettä paloautolla Funchalista tuonne ajaen vie aikaa parhaimmillaan noin kaksi tuntia, joten jotain muutakin oli keksittävä nopeasti leviävien metsä-, pensas- ja maastopalojen varalle. Salaman isku rinteeseen, huolimatonta tulenkäyttöä, palava tupakantumppi tai auringon porottaessa kirkas lasipullo rikottuna rinteeseen polttolasiksi ja palorintama voi tuulessa lähteä kuivassa rinteessä leviämään kuin 'hauki rannasta'.

Alkuun

Ja eteenpäin ensin rannan kautta länteen ja sittemmin takaisin niin korkealle kuin tiet veivät.

Aika näyttävän näköinen alatie näytti vievän ylemmältä päätieltä tuonne punatiilikattoisen rakennuksen(?) suuntaan. Ihme että Irma sai napattua tuolta noinkin selkeän valokuvan usvan ja pilvien liikkuessa kiivaasti rinnettä pitkin ylöspäin.

© Irma

Korkeampien huippujen päälle oli kerätty lukuisia erilaisia tuulivoimaloita. Niiden jälkeisen alamäen serpentiiniteiden reunapusikoiden läpiajon aikana lapaani iskeytyi huomaamatta selän ja penkin väliin lennähtäneen ampiaisen piikki mikä vaati ylimääräisen pikapysähdyksen; myös nautakarjaa, niiden liikkumista rajoittavia ritilöitä sekä matalampaa pusikkoa niittyineen sekä retkeilyreitteineen riitti tuolla reilusti.

Eilinen lounasalue parkkipaikkoineen oli liian täynnä vapaapäivänsä viettäjiä ja turisteja, niinpä vähän ylempänä Santa Colmeiasin täydessä Takeawayssa nautittiin puoliksi pizza jäävesineen ja kohta päästiin takaisin vuorille jälleen uutta ajoreittiä.

Länsipuolen kapeaa ylös-alas-sivuille köröteltävää 30-60 km/h rinnetietä ajeltiin niin kauan, että se alkoi kyllästyttää riittävästi (kuudes ja ...kymmeneskuudes pienkylä peräkkäin alkavat pian näyttämään liian samanlaisilta) ja palasimme lopulta takaisin VR1:n 70-90 km/h nopeusrajoitusalueelle tunneleineen. Siellä oli pieni lentokenttä myös harrasteilmailun käytössä moottoriliitimistä ja vastaavista laitteista päätellen.

Auton tankkaus ja luovutus aiennettiin Whatsupilla aikaan kello 16:45, huomautettavaa ei löytynyt huolellisessa lopputarkastuksessa. Ajomatkaa kertyi tänään vain 175 km kokonaisjomatkan oltua 373 km. Polttoainetta kului 24,74 litraa, 95 E5:n litrahinta Galpilla näkyi olleen 1,642 € aseman oman henkilön hoitaessa tankkauksen itse. Luovuttajan allekirjoitus hoitui paljaalla sormella kännykän näyttöä sutaisten hänen pda:nsa jumiuduttua sopivasti. Mies vieläpä toi meidät alas rannalle läheiseen kotiinsa mennessään, oikein oli mukava ja asiallinen henkilö asialla.

Kaljalle ja kaupan kautta parvekkeelle lepoon. Ulkona oli vielä +23°C.

Sikäli paljon oli viileässä huoneessa nukuttu kertyneitä univelkoja jo pois, että nukahtamiseen meni reilummin aikaa jota edelleen kutiseva pistoskohta ei helpottanut (ollapa kunnollinen selkäraaputin tai karkea harja mukana).

Alkuun

Päivä 8. Funchal, kävelykeskustaa

Maanantai 3.10.

Kännykkä herätti aikaisin aamuyöllä kun Finski tarjosi mahdollisuutta Check In:niin 36 tuntia ennen koneen lähtöä. Paikkojen varaus toimiston puolella ja homma oli sillä selvä.

Aamiainen 10:00 paikallista aikaa. Kello 11 jälkeen lähdettiin taas bussilla keskustaan.

Irman mentyä interaktiiviseen 'Funart Museum, 9000 749 Funchal' -näyttelyyn (Bilhete 9€ ja kännykkää varten vuokrattu kolmijalka Alguer Tripé 3€) laitoin vielä muutamia postikortteja liikkeelle postimerkkien (tarve: 1x20g EU:hun ja 4x20g NZ:aan) haun jälkeen. Aiemmasta tuttu 'Post Office Zarco, Av. Zarco 5A9, 9000-999 Funchal' piti sisällään neljätoista erillistä palvelupistettä ja niillä parhaimmillaankin kaikki viisi henkilöä palvelemassa - vähän kyllä kesti ja jonotusnäytön tulkinta vaati perehtymistä myös turisteilta - ilman oikeanlaista jonotusnumeroa (vaihtoehdot aiheen mukaan A-E ja niistä niille saatu seuraava vapaa #) ei vierailu asiakaspalvelijan edessä onnistunut näemmä lainkaan.

Saaren tiekarttakin [L] mittakaavassa 1:40 000 löytyi kävelykadun lehtikioskista hintaan 9€ - Irmaa siteeratakseni: "Turhahan sitä autoon oli ostaa rypistymään" ;-)

Uusia keskustan kävelemättömiä alueita löytyi vielä ja yhden puiston yläpäässä saatiin vahingossa reissun paras lounas (currykanaa, ruusukaalia, yms), ravintola oli 'Restaurante dos Combatentes, R. de São Francisco, 9000-050 Funchal'. Se, kuten moni muukin ateria juomineen maksoi jälleen noin 30€.

Makkara- ja muita meikäläisittäin eksoottisempia puita kasvoi viereisessä 'Jardim Municipal do Funchal, R. Ivens 11, 9000-050 Funchal' -puistossa useampiakin.

© Irma

+24°C astetta tuntui taas iholla. Kävelykadun tienoilla oli paljon porukkaa liikkeellä, liekö satamassa taas ollut risteilijä matkustajineen osasyynä.

Paluu ja päikkärit ennen Irman suuren matkalaukun "täyttämistä" Madeira-viinillä. Helppo homma noilla pullomäärillä vaikka se huomattavasti halvempaa tavaraa lähikaupassa lentokentän myymälähintoihin verraten olikin.

Irmalla oli veto pois hänelle harvinaisten vatsaongelmien vuoksi. Underberg ja Fernet Branca (Unicumia en muistanut kysyä) suoraan lähiravintoloitsijalta saivat tehdä parhaansa ennen paluulentomme huomista lähtöä.

Funchalin kapeilla kaduilla nähtyjä ikkunakoristeita. Komeita krysanteemeja.

Alkuun

Päivä 9. Funchal - Helsinki

Tiistai 4.10.

Irma jatkoi paastolla ja omakin aamiainen oli varuilta mallia typistetty.

Mersulla siirryttiin kentälle, kuljettajana oli puhelias kaveri ja kuljetus erinomainen. Ja kyyti (20€) oli halvempi kuin taksi. Kaveri kiinnitti huomiomme mereltä eteläkaakosta leviävään utupilveen joka hänen mukaansa oli Afrikan mantereen aavikoilta saapuvaa hiekkapölyä, joka kuulemma pinnoittaisi autot ja muut pinnat seuraavaan päivään mennessä ohuella pölykerroksella myös mustan auton omistajan iloksi.

Kiitoradan päässä näkyy aiemmin mainitun, pylväiden päällä oleva osuus, jonka alta päätie VR1 menee. Bussi vei meidät Airbussin portaille saakka.

© Irma

Koneen matkustamossa oli hienoista vajaatäyttöä. Ovien sulkeuduttua Portugalin terveysviranomaisten vaatimat suihkutteet levitettiin keskikäytävän molemmin puolin koko koneen sisämitalle mahdollisten lentävien itikoiden ja niiden kantamien tautien leviämisen estämiseksi. "Tämä suihke ei ole vaarallista ihmisille, mutta voitte suojata kasvonne puoleksi minuutiksi vaikka maskilla tai hihalla niin halutessanne" ;-)

Kello 13:27 kone lähti liikkeelle ja ilmaan noustiin 13:31 LT. Laskeutuminen HKV:lle tapahtui 10 minuuttia etuajassa klo 19:00 SA.

Yöksi ajettiin Lauralle ja Alexille levolle sekä Jaroakin hakemaan.

Alkuun

Päivä 10. Helsinki - Imatra

'Eromangan' lihapiirakka ja kahvia aamulla rinnan alle siinä PE:n naapurissa sekä rantareittiä ajaen ulos Helsingistä. Mikä oli erinomaisen väärä valinta edessä olleiden silta- sekä tietöiden vuoksi, keskemmältä läpi kaupungin ajamalla olisi säästänyt ajoaikaa varmaan puoli tuntia. Jota Google Maps tietenkin suositteli, mutta johon en luottanut..

Otto-mopsipoika haettiin mukaan kennelistä Haminasta johon ja allekirjoittaneeseen Jaron loppumatkalla usein luoma, sangen kysyvä katse vuoronperään kohdistui. Onneksi koirillakin "Jokaisessa sadepilvessä on hopeareunuksensa", joten eipä aikaakaan kun [L] ja loppukuusta jo [L].

Mitä reissusta jäi mieleen?

Irma:

kukkaloistosta pitäville kevät on varmasti paras vuodenaika saarella lomailuun, mutta paikka on hyvä lomakohde myös ympäri vuoden
etenkin patikoinnista pitäville eri pituisia ja vaativuustasoltaan erilaisia reittejä löytyy useita, toki oma kokemus tällä reissulla oli vain yhdestä, PR10:stä
saaren ympäriajossa maisemat hivelivät silmiä vaihdellen merimaisemasta karuihin vuoristomaisemiin

Kari:

Finnairin suoran lennon kesto oli aika maltillinen ja lento järjestelyineen kokonaisuudessaan hyvä mutta vaivaton, mikä näkyi hieman hinnassakin
Vertaa.fi ja vastaavien kokoamat, yleensä halvemmat vaihtoehdot ajallisesti ja paikallisesti hyvine sekä huonoine puolineen kannatti käydä tarkkaan läpi - sopivilla valinnoilla vaihtopaikkojen lähimaastoissa ehtisi poikkeamaan vaikka missä (kaupunkipäivä Lontoossa, Portossa, Lissabonissa, tms.), kunhan matkatavaroiden koot ja lisähinnat yms. sopivat myös
Aeroporto da Madeira lienee sijaintinsa ja kokonsa vuoksi aika herkkä huonoille sääolosuhteille, jolloin Teneriffakin on kuulemma ollut "ylimääräisen" päivän-parin mittaisen välilaskun kohteena
ainakin tällä kertaa tähän aikaan vuodesta tehty reissu oli ulkolämpötilojenkin suhteen nappisuoritus
Funchal näytti ja vaikutti mukavalta kaupungilta, josta löytyy monenlaista tutkittavaa useammaksikin päiväksi jos pelkkä rantaelämä ei kaappaa mukaansa; lisätietoja [https://fi.wikipedia.org/wiki/Funchal]
julkinen liikenne sen alueella toimi erinomaisesti, jota esimerkiksi yhdestä seitsemään päivän pituisena ostettu, lukijalle bussiin noustessa vilautettava lippu helpotti entisestään; ainoa pieni haaste ehkä oli bussien ajoittainen suuri täyttöaste
ruuan ja juoman hintataso on käymiltämme osin maltillisempi kotimaahan verrattuna, varsinkin jos hyödynsi keskustan pääkaduista vähän sivummalle olleita ruokailu- ja muita paikkoja sekä kauppojen tuotevalikoimia
paikallisten viinien ja muiden hinnat ovat niissä aivan eri tasoa kotimaisiin verraten, samoin valikoimien monipuolisuus
hotellien osalta vuorokausihinnat näytivät olevan lähempänä meikäläisiä
Madeira on sikäli kompaktin kokoinen, jonka hyvissä sääolosuhteissa ehtii kiertämään helpohkosti parissa päivässä ainakin vuokra-autolla. Bussilinjoistakin näkyi löytyvän lähes joka suuntaan vieviä vaihtoehtoja
auton vuokraus kaikilta osiltaan toimi osaltamme muuten hyvin, mutta seuraavalla kerralla panostamme vähintään 1,5-litraisella moottorilla varustettuun malliin vuorilla liikkumisen helpottamiseksi niiden jyrkimmissä nousuissa ja laskuissa - joita riitti myös Funchalin kaupungin alueelle
liikenne pää- ja sivuteillä tuntui ainakin aluksi olleen hieman nopeatempoisempaa mutta aika nopeasti sen erityispiirteisiin pääsi jollain tavoin sisälle; yhteispeli toimi vallan hyvin ainakin paikallisten liikkujien kanssa

Lähtisimmekö tuonne uudestaan?

Ilman muuta, mutta aikaisintaan joskus vuoden - parin päästä.

Kiitos lukijalle, tämäkin oli meistä hyvä lomareissu lajissaan.

Kari ja Irma

Alkuun Matkat-sivut