Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.07 Viimeisimmät muutokset: 30.12.2025. Tarkastettu.

Moottoripyörällä Itämerta kiertämään, kesäkuu 2024

Reissun tarkoituksena oli ajella Mikan kanssa Itämeren rantoja Pohjois-Saksaan, josta hän palaa Suomeen ja minä jatkan etelämmäksi.

Sisällysluettelo:

• Sisällysluettelo:
  • • 1. Muugan satama - Tallinnan ohitustie - Tartto.
    • 2. päivä Tartto - Riika
    • 3. päivä Riika - Kolka - Ibernes - Liepaja
    • 4. päivä Liepaja - Saltojo karo muziejus, Plunges - Kaunas
    • 5. päivä Kaunas - Goldap - Mamerki - Wolffschanze - Kętrzyn.
    • 6. päivä Kętrzyn - Itämeren rannikko - Gdańsk
    • 7. päivä Gdańsk - Hel-niemi Gnydian etupuolella - Słupsk.
    • 8. päivä Słupsk - Świnoujście.
    • 9. päivä Świnoujście - Peenemünde - Wolgast - Świnoujście
    • 10. päivä Świnoujście - Hampuri - Münster
    • 11. päivä Münsterissa
    • 12. päivä Münster - Lammersdorf - Longuenesse, Ranska
    • 13. päivä Longuenesse - La Coupole - Le Blockhous Eperleques - Calais
    • 14. päivä Calaisissa
    • 15. päivä Calais - Bisbingen
    • 16. päivä Bisbingen - Cello - Munster - Hampuri - Flensburg
    • 17. päivä Flensburg - Kolding - Vejle - Kollemorten - Viborg - Randers
    • 18. päivä Randers - Grenå - laiva -  Halmstad, Ruotsi
    • 19. päivä. Halmstad - Anderstorp - Tukholma - Kapellskär
    • 20. päivä Kapellskär - Långnäs - Naantali - Imatra

Alkuun

Tämä oli allekirjoittaneelle pitkästä aikaa vähän pidempi moottoripyöräreissu ulkomaille, joten toivottua matkaorientoitumista alkoi palata sekä aktiivisen että lihasmuistin puolelle ensimetreistä lähtien. Aluksi joutui hieman seisoskelemaan jalkatapeilla ja oikomaan sekä roikottamaan jalkoja satulassa istuessaan ristiselkää tukevasta 'munuaisvyöstä' huolimatta, mutta parissa viikossa ajoasentoon alkoi tottua. Kävely illemmalla auttoi myös jalkojen yöllisten suonenvetojen vähentämiseen.

Menomatkasta Calaisiin näkyvät nuo Android-apista APRS.fi:lle käsin lähetetyt punaiset paikannuspisteet (majoituksia, ravintoloita, bensa-asemia, tauko- ja muita paikkoja, nähtävyyksiä..).

kartan © www.openstreetmap.org/copyright

Pyörän APRS/VHF-lähettimen OH5XB-7 reitit ovat yksityiskohtaisempia, mutta niitä näkyy vain jos lähellä on ollut paikannuspakettien vastaanottoon ja edelleenvälitykseen sopivia radioamatööriasemia.

Mikäli Venäjän tilanne viisumeineen olisi ollut sama kuin vielä viitisen vuotta sitten, niin kuvassa mitä todennäköisimmin näkyisi läpiajopaikkoina myös Klaipeda, Kuurinkynnäs, Kaliningrad ja alin mahdollinen ylityspaikka Liettuan kautta tai suoraan Puolaan.

Suzukin jousituksen suuremmalle kuormalle sopivat säädöt, käsittely paikoillaan ja liikkeessä, tasainen lastaus perä- ja sivulaukkuihin tankkilaukkumukaan lukien, mieluiten vain yksi päivän varusteet sisältävä kassi lähtövalmiina majoituksiin tankkilaukun siirtyessä yöksi sen paikalle ja muut rutiinit alkoivat palata reilun viikon kuluessa. Niinpä loppumatkalla ei enää tarvinnut kaikkea tarvitsemaansa etsiä milloin mistäkin laukusta tai taskusta. Mitään oleellista ei ihme kyllä hävinnyt.

Hintatasoltaan Suomi, Viro, Latvia ja Liettua ovat moottoriteiden sekä kaupunkien keskustojen polttoaineissa että ravintolaruuissa mitaten aika samoissa, majoituksissa hieman alempana. Puola tuntui edelleen halvimmalta joten muutos Saksan puolelle siirryttyään tuntui sangen reippaalta/C-majoituskustannusten noin nelinkertaistuessa.

Mika varasi ja maksoi matkan alussa eniten majoituksia, minä ruokia, juomia, pääsylippuja sun muita; bensat maksettiin pääsääntöisesti itse.

Luottokorttini varmennus ei enää toiminut mukana olleilla pankin apuvälineillä, mikä teetätti hieman lisäkiemuroita (kiitos Irma avusta!) joissakin nettihotellivarauksissa kun PayPal ja Mobile Pay eivät kortin korvikkeina kelvanneet kaikkialle Booking.comin kautta. Luottokortin tavallinen käyttö käteisen nostoineen automaatista ja Direct Ferries- sekä Finnlines-laivalipputilausten maksu PayPalilla onnistuivat normaalisti.

Reissun ensimmäinen osuus toteutettiin pitkälti MUTU-suunnitelman mukaisesti eli pyrittiin menemään säiden salliessa sinne mikä milloinkin miellytti ja kiinnosti tekemättä pidempiaikaisia jatkosuunnitelmia ehkä reissun yhteisen osuuden lopun kohdetta lukuunottamatta.

Telttailuvarusteetkin olivat mukana mutta niitä ei laukuista ulos kastumaan otettu; pikku-Trangian kokeeksi korvannutta 'Tactical Fire Pot'-rasiaakaan ei sytytetty parin tyhjiökuivatun ruuan valmistamiseksi. Vedenkeittimien kuuma vesi ja ohjeenmukainen haudutus ajoivat saman asian.

Alla näkyy suurpiirteinen matkareitti Imatralta, jossa päivittäiset ajo- ja mahdolliset lepopäivät ovat omilla riveillään sekä yöpymispaikat eli seuraavan aamun lähtöpaikat alleviivattuina.

Yhteinen osuus:

• Vuorsaari - laiva - Muuga (Viro) - Tartto
• Valga - Riika, Latvia
• Jurmala - Kolka - "Irbenes Teleskops" - Ventspils - Liepaja
• Skuodas - "Šaltojo karo muziejus" - Kaunas (Liettua)
• Suwalki - Goldap - Wegorzewo - Przystań - "Mamerki Bunkers Museum" - Radzieje - "Wolfsschanze" - Ketrzyn (Puola)
• "WILCZE LOTNISKO Filia Muzeum" - Bartoszyce - Pieniężno - Braniewo - Nowy Dwór Gdański - Krynica Morska - Gdańsk
• Karwiny - "206" - Rumia - Wladyslawowo - Hel - Starzyno - Wejherowo - Słupsk
• Ustka - Darlowo - Kozalin - Golczewo - Swinoujscie
• Heringsdorf - Trassenheide - Karlshagen - Via Hansa L264 - "Peenemunde" - Wolgast - .. Swinoujscie

Oma osuus:

• Usedom - Selmsdorf - Hampuri - Münster (Saksa)
• Münster
• Lammersdorf - Longuenesse (Ranska)
• "La Coupole" - "Le Blockhous Eperleques" - Calais
• Calais
• Bisbingen (Saksa)
• Cello - Munster - Hampuri - Flensburg
• Kolding (Tanska) - Vejle - Kollemorten - Viborg - Randers
• Grenå - laiva -  Halmstad (Ruotsi)
• Anderstorp - Tukholma - Kapellskär
• laiva - Långnäs - Naantali - Imatra

------------

Sivuilla näkyvät selkeämmät valokuvat on räpsitty Motorolan Moto g24-puhelimella ja muutamat heikompilaatuiset, joskin pienessä koossa osin näyttökelpoiset Samsung XCover IV:lla. Vanha Canon G-10 jäi ensimmäistä mutta viimeistä kertaa kotiin, sitä olisi lisäsalamoineen tarvittu heikommissa kuvausolosuhteissa etenkin maan alla Mamerkissa.

Alkuun

Vuosaaressa odotellaan vielä M/s Finbo Cargon lastauksen alkamista. Mikalla on allaan tuo oikeanpuoleinen Moto-Guzzi Stelvio, allekirjoittaneella Suzuki GSX-1250FA. 



Lastaus ja rauhallisen meren ylitys Muugaan oli normaali suoritus sidontaliinojen ja kumikiilojen käytön mentyä kalustokertauksen piikkiin. Keulan lepoalueella ehti hyvin ottaa vaikka pikaunet.

Saapa nähdä kuinka paljon ruuhkat tulevaisuudessa kasvavat kun "Suomalaiset ovat löytäneet uuden tavan matkustaa Helsingistä Tallinnaan".

• https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/9077648

Alkuun

1. Muugan satama - Tallinnan ohitustie - Tartto.

30.5.2024.

Muugan satamassa on hieman naftisti opasteita joskin jonon seassa oli helppo päätellä minne pitää milloinkin mennä. Laivaan ajosta ei sieltä ole omaa havaintoa mutta opastuksessa on kuulemma pientä parannettavaa lukuisien mutkien ja risteysten vuoksi (seuraa satamassa laivayhtiön ja/tai laivan nimeä).

Viimeisellä poistumispuomilla satama-alueen ulkoreunalla rekisterikilven ajoneuvon edestä tunnistava ANPR-kamera ei tietenkään reagoi moottoripyöriin, joten punaisia päin vaan satamahenkilöstön huuto-ohjauksen mukaan ja Tallinnan ohitustien suuntaan kiitos.

Eli: Maardu tee -  tie #94 - E20 - liikenneympyrästä alas vasemmalle ohitustie #11 ja edelleen #2/E263 alas Tarttoon päin. Pärnu ei tällä kertaa kelvannut yöpymiskohteeksi.

Kovasti on ohitus- ja moottoriteiden laatu on parantunut EU-tuella täälläkin. Jotain vanhastaan tuttuja näkymiä löytyi vielä Mäeküla:n tienoilta alaspäin tien kaventuessa uudesta nelikaistaisesta vanhaan kaksikaistaiseen. Liikennekin on muutamia kiireisiä lukuunottamatta aiempaa hieman rauhallisemman oloista.

Ikkuna- ja ovimiehen mitoituspainajainen Tarton keskustan tyyliin? Vai mitä MakuS.



Kämpän löytämiseen meni hetki Garmin Zumo XT:n väärän opastuksen vuoksi, lienen valinnut saaduista ehdotuksista osoitteeksi 'Turu 15' sijaan 'Välke-Turu 15' joka ohjasi meidät tuon ylemmän rakennuksen taakse 'Turusild':n juurelle. Oikea paikka löytyi kohdeosoitteen uudelleensyötön jälkeen, josta Mika soitti kyseisen kerrostalon eteen pysähdyttyämme vuokraajalle - olimme juuri oikean rappukäytävän kohdalla parkissa.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto   © Wikipedia

Majoitus oli tuossa oikealla alhaalla punaisen nuolenpään kohdalla kerrostalon toisen kerroksen pienehkössä päätyasunnossa.

  kartan © Google

Pyörät sai ohjauslukoissa sen eteen parkkiin sekä ketjulla toisiinsa, että välissä olleeseen pylvääseen lukittuina, vieressä yöpyi myös paikallista kalustoa. Tuo hajurako jätettiin paikallisten liikkumisen helpottamiseksi..



Pieniä lentäviä verenimijöitä riitti tänne Tarttoon sen verran tiheästi ettei kämpän ikkunoita voinut pitää yöllä auki. Puhumattakaan viereisen "Turu"-kadun yöllisistä 'Ääni = Voimaa!'-tyyppisisten kulkuvälineiden aiheuttamasta melusta.

Illemmalla käveltiin tuohon karttateksti 'Keskilinn' yläpuoliselle kävelykadulle (keltaisella viivalla korostettu) syömään ja ilta-Guinessille. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen hanasta laskettu iso G-stobe tänä vuonna.

Alkuun

2. päivä Tartto - Riika

31.5.2024

Pienehkössä parin huoneen, keittokomeron ja vessan huoneistossa nukutti hyvin joskin kasteltavalle viileäpyyhkeelle oli käyttöä. Se on melkein kuivaksi kierretty kapea, siihen tarkoitukseen suunniteltu, yläpinnaltaan rei'itetty kuohkea ja alapinnaltaan tasainen pyyhe joka jäähtyy veden haihtuessa viilentäen sen alla makaavan ihoa. Toimii hyvin eikä kastele petivaatteita.

Aamiaiseksi nautittiin jossain kartan keltaisen ympyrän tienoilla olevassa McDonaldsissa aamiaisburgeri.

Pikaisessa etupihatutkimuksessa Tomtom Raiderin jännitesyöttövika Guzzin stongan telineessä selvisi ja seuraavaksi etsittiin lähin avoin autokorjaamo. Sellainen löytyi vähän matkaa "Turua" eteenpäin ajaen, josta saimme tarvittavia työkaluja, akkujuottimen, juotostinaa ja muuta pientä, joilla parkkipolttimen johdon juuresta katkennut johtoliitos oli nopea purkaa ja korjata reissun lopun saakka kestävällä tavalla. Kielimuuri vähän teetätti työtä mutta korjaamon henkilö ei ottanut Mikalta maksua tarvikkeistakaan korjattuamme vian itse työllistämättä heitä.

Seuraavaksi lähdettiin tietä 3/E264 kohti Latvian Riikaa. Ympäröivistä maalaismaisemista kävi äkkiä selväksi että maatalous vähän suuremmassakin mitassa lienee alueella merkittävä työllistäjä kaupunkien palvelujen ohessa.

Rajanylitys Virosta Latviaan Valgassa oli ylityspaikkamielessä uutta, joskin mp-kuskin silmin aavistuksen vaikea havaita muusta kuin tullin rekkoihin liittyvistä kadunvarsikylteistä. Ja siinä rajanpinnassa olleista Alko1000- että Super Alko-mainoksista. Tiekin muuttui A3/E264:ksi.

Lämmintä oli parhaimmillaan +32°C varjossa Guzzin mukaan ja juomavettä kului. Garmin Zumo XT:ssa ja kännyissä näkyvät myös ukkosrintamat joiden alle emme onneksi joutuneet, kun samaan aikaan Pärnusta suorempaan Riikaan ajellut motoristiporukka oli kastunut huolella.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Riika   © Wikipedia

Riikan läpiajo vallinneessa helteessä vei hieman aikaa eikä kylmyyskään vaivannut. Ohitustien käyttö olisi ehkä ollut helpompi rasti.

Riga Islande Hotel löydettiin gps:n opastuksella vaivattomasti muutaman mutkan ja risteyksen sekä sillan takaa.

kartan © Google

Ajettuamme puomien ohi hotellin parkkipaikalle tuli sinne hetimiten respan henkilö, joka pyysi siirtämään pyörät heidän kamerajärjestelmänsä tarkemmin valvomalle alueelle. Siksi emme lukinneet niitä enää ketjulla yöksi toisiinsa ja samalle keskeiselle alueelle pysäköi illan mittaan muutama muukin motoristi.

Mika varasi huoneen ei niin kaukaa matkan varrelta, joten hotellin respaan saakka ehdittyämme järjestelmästään ei löytynyt voimassa olevaa varausta. Respan mukaan Booking.comin varauksissa voi olla viipymää vaikka varaus osittain järjestelmissään jo näkyikin, joten siirryimme hotellin baariin oluelle (á 5 €). Se tietysti tepsi alta aikayksikön kuten tupakan sytyttäminenkin hyvin kauan sitten teki; neljännen kerroksen huone saatiin ja se oli oikeinkin hyvä tarpeeseen eikä hintakaan huimannut. Seuraavana aamuna tosin selvisi että 7. kerroksen vastaava oli kertaluokkaa halvempi eilen kastuneiden motoristien mukaan; Bookingin hinnat vaihtelevat varausajankohdan ja -tilanteen eläessä.

Iltaa vietettiin vanhassa kaupungissa taksin kyydittämänä kun Vanšu-sillan ylitys kävellen ei vaikuttanut järkevältä vaihtoehdolta. Mikan venäjänkielen ja tinkimistaidosta oli taksikuskin(kin) kanssa keskusteltaessa selvää hyötyä.

Sikäläisiä elävän musiikin ja melko täyden ulkoilmaravintolan annoshintoja löytyy tuolta [L].



Johonkin tulevaan festivaaliin tai juhlaan valmistauduttiin lähialueen muillakin aukioilla. Liekö siellä Isänpäivä samaan aikaan liettualaisten kanssa eli aivan kohta.

Alkuun

3. päivä Riika - Kolka - Ibernes - Liepaja

1.6.2024

Tuo hotelli oli ehkä sijaintiaan lukuun ottamatta sen verran hyvä mutta halpa mainioine aamupaloineen, että pysyy hetken mielessä jos Riikaan lentäisi esimerkiksi pitkän viikonlopun viettoon.

A10:ä rannalle Jurmalaan ajavilta peritään 3€/ajoneuvo 'vierailumaksua', jota varten kyseisiä maksuautomaatteja on Riikan puolella liikenneympyrässä Lielupe-joen pankolla ('Maksas ceļa kontroles kabīne Rīgas iela, Jūrmala, LV-2010, Latvia') sinne vievien kaistojen oikealla reunalla useampia ja Jurmalan takana tulosuunnassakin pari. Ohitimme ensimmäiset ja kiepsautimme hetkeksi viimeisille automaateille ennen ajoa Jurmalan takaa ylemmäksi kohti Kolkan niemeä.

Kolkan rantatietä P131 oli korjailtu ja sähkölinjatolppiakin vaihdettu, mutta sekaan sopi vielä pyörien jousitusta enemmän rassaavia alueita. Pelkällä esijännityksen säädölläkin sai Suzukissakin jotain aikaiseksi joskaan eivät ne Moto-Guzzi Stelvion pidempien joustovarojen tarjoamaa ajomukavuutta saavuttaneet. Itämeri lukuisine uimarantoineen oli hyvinkin lähellä metsittyneiden hiekkadyynien oikealla puolella. Suuret halkopinot pistivät taas silmään yhden kylän matalien kerrostalojen etupihoilla.

Parkkeerauksen hinta oli 1€/tunti/mp tuossa Kolkan niemen maksullisessa parkissa. Niemi on kuvasta oikealle pienen kävelyn päässä ja vasemmalla takana pieni ruokapaikka sekä vieressä pöytiä omien eväiden syöjille.



Hyvin tarkeni ja hyttysille oli purtavaa tarjolla ennen Kolkan niemeltä Ibernesin isolle radioteleskoopille siirtymistä P124:lla. Sen kapean mutta huomaamattoman betonitien risteys kulkusuunnassa vasemmalle on aika heikosti viitoitettu, joten sinne halutessasi pidä varasi ettei risteys yllätä.

Siinä edelleen käytössä olevien teleskooppien etupuolella oli taas yksi esimerkki itänaapurin jälkeensä jättämästä, pahasti rappeutuneesta rakennusinfrasta tuon himmeän punaisen nuolen pään kohdalla - kokonainen rauniokaupunki odottamassa kymppikoon Caterpillareita ja/tai massaräjäytyksiä.



Ibernesissä olisi pitänyt odottaa 30 minuuttia seuraavan alueen sisäisen kiertoajelun alkua tuon vihreän tekstin oikealla alapuolella olleen rakennuksen pihalla, mutta sekä räväkkä pilvi äkäisiä hyttysiä että vauhdilla kohti saapuva äänekäs ukkosrintama sateineen hätistivät takaisin P124:lle.

Alkuun

Kuva on otettu tuon edellisen kuvan "Google"-tekstin yläpuolella olevan hiekkaisen alueen portilta käsin vihreää nuolta kohden. 



Tuo vihreä maalattu opaste löytyy selvempilukuisena tuolta [L] The Copyright of that green hand painted plaque belongs to the Ventspils International Radio Astronomy Center and/or the painter whoever she or he is.

Melkoista pyörien rynkytystä oli tarjolla myös seuraavilla hiekkaisilla tietyömaa-alueilla sade- ja ukkoskuurojen siivittäessä menoa, niinpä oikaisimme suoraan Talsu Ielaa pitkin Ventspilsiin tankille, kaffille ja jatkoa suunnittelemaan. Aikaisesta kellonajasta johtuen päätettiin jatkaa Liepajaan, josta Mika varasi seuraavan majoituksen. Ja minä näpyttelin sen taas Garminiin seuraavaksi kohdeosoitteeksi teiden P108 ja P111/P110 taakse.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Liepaja uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/Liep%C4%81ja (= Liepāja)   © Wikipedia

Līva Hotel on punaisen nuolen osoittamassa paikassa ja sen takana sähköportilla sekä kameroilla varustettu sisäpiha, minne muutama harrikkakuski oli jo pysäköinyt omat pyöränsä. Etupihan parkkipaikat olivat lähes koko ajan ääriään myöten täynnä.

kartan © Google

Illalla juteltiin pitkät pätkät harrikkakuskien kanssa joista yksi taisi olla Saksasta ja muut Pohjoismaista. Hyvin riitti juttua iltadrinkkien ääressä ja pidempäänkin olisi helposti mennyt, jos aikaisin seuraavana aamuna ei olisi tarvinnut lähteä ajamaan.

Alkuun

4. päivä Liepaja - Saltojo karo muziejus, Plunges - Kaunas

2.6.2024

Hyvinkin kelvollinen oli tuo hotelli pyöräparkki mukaan lukien, henkilökunta havaituin osin miellyttävää ja aamupala monipuolisen hyvä.

Asfalttitiet alkumatkasta P106:lla koilliseen päin olivat laadukkaita mutta kaakossa parikymmentä kilometriä ennen Liettuan rajaa enää perunapellosta muutaman syvän askelen verran alamäkeen. Asfaltti oli mallia paikkaa paikan päälle, reikiä riittävästi ja päällysteen reunat rispaantuneita. Traktoreille ja maatalouskoneille ei kummoinenkaan haaste mutta vuoden 2011 Suzuki GSX-1250FA:lle vähän suurempi. Guzzille ei ollut mitään vaikeuksia sielläkään.

Numeroimattomien pikkuteiden jatkeella tie P114 vaihtuu Liettuan puolella Skuodasissa 169:ksi ja alempana Laiviaihin käännyttäessä nelinumeroiseksi 2302 sekä 3202. Poikkeuksena edellisiin oli se luonnonpuiston keskellä sijaitseva, entisen ydinohjustukikohdan portille vievä uusi asfaltoitu pätkä muutaman viimeisimmän kilometrin matkalla. Joka onneksi korvasi sen aiemman, lähinnä maastokuorma-autoille sopineen betonilaattatien - vahva veikkaus, ei tieto.

Kylmän sodan aikainen nelisiiloinen ohjustukikohta löytyi vasta pienen hakemisen jälkeen, kun unohdin seurata gepsin näyttöä herkeämättä huomatakseni tietä seuranneen suuntaviivan pään muuttuneen kaksipäiseksi (eli ohihan siitä risteyksestä ensin mentiin ja u-käännöstä tarjottiin kauemmaksi). Tuolla kulahti helposti pari tuntia kierrellessä muiden sikäläisen isänpäivän viettäjien joukossa.

Englanninkielinen opas olisi ollut parempi kuin sata jänistä mutta kävi se kiertely omatoimisestikin.

Tuon "siilonelikon" keskellä on yleisölle avoin bunkkeri ja siitä vasemmalle alas johtavan tunnelin päässä yhden vaalean suojakannen alla kävijöille esiteltävä, suojaverkolla varustettu tyhjä ohjussiilo halkaisijaltaan 5 ja syvyydeltään 25 metriä.



Kuvasta hieman alemmaksi lounaaseen oli ollut vartioitu ydinkärkien varastobunkkeri, keskellä alhaalla toinen vartiotupa tulosuunnassa ja alas kaakkoon vähän matkan päässä ajoneuvo- sekä henkilökunnan asuntoalue.

Satelliittikuvassa alueen edessä vasemmalla näkyvästä harmaasta neliömäisestä, vaaleakattoisesta tornista kuvattuna:



Piikkilankaa riitti monelle tasolle sisäänkäynniltä tuolle alueelle.

Alkuun

Sama aluepiirroksena selitteineen (vasemman reunan himmeät tekstit '2' = loading missile into the silo, '4' = tanks filling with the oxcidizer):

kuvasisällön © po. museolla

Paikalliset eivät jonkun pumagan mukaan tienneet tuon kompleksin rakentamisesta, käytöstä, olemassaolosta eikä muustakaan mitään ja lännen tiedustelullekin tukikohdan väitettiin paljastuneen vasta tyhjentämisensä jälkeen. Seuraavasta linkistä löytyy tuosta kohteesta kertova osuus jutun puolivälin jälkeen.

• https://www.historyhit.com/abandoned-soviet-bases/

Käymisen arvoinen paikka oli tuokin.

Hetkisen 3202:lla köröttelyn jälkeen leveämpi tie #164 vei meidät alas A1:lle ja Kaunasiin. Ukkosta lyhyine sateineen kierteli ympärillämme yhden kuuron  pakottaessa jopa hetkeksi moottoritieltä bensa-aseman katoksen alle. Onneksi ajoasu ehti kuivua päälle viimeisen viidenkymmenen kilometrin matkalla, jota ajoittainen jalkatapeilla seisoskelu osaltaan nopeutti.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaunas   © Wikipedia

Seuraavaksi yövyttiin Babilonas-hotellissa ehkä yhdellä Kaunaksen korkeimmista mäistä. Silmiin tarttui myös "KGB Atomic Bunker Museum"-kyltti, mutta hotellia lähestyttäessä oli parempi keskittyä vain siihen. Kuvia edellä mainitusta löytyy netistä.

Ensin tarjottu pysäköintimahdollisuus oli hotellin alla jyrkähkön luiskan alapäässä oleva kellarikerros, jonne vievään luiskaan hölmöyttäni ajoin respan tytön perässä käymättä siellä ensin jalkaisin.

Kyseinen kerros ja osin sinne vievä luiska olivat yllättäen täynnä vuokrattavia polkupyöriä. Respan neito ehdotti tilanteen havaittuani että pistäisin Suzukin parkkiin siihen jyrkähkön luiskan puolivälin ulkokaarteeseen (keula alaspäin ennen kellarin vaakasuoraa lattiaa vasemmalla metriä-paria alempana). Huusin samantien Mikalle että pysyy pyörineen ylhäällä mutta tulee pikimmiten avuksi, sillä yksin en ihan hevillä olisi saanut Suzukia käännettyä kaltevassa mutkassa keula takaisin tulosuuntaan kaatamatta sitä, vasen ulompi jalkani kun ei ylettynyt enää maahan 180° käännöksen puolivälissä. Pelkän sivuseisontatuen ja ykkösvaihteen varaan ei moottoripyörää olisi voinut jättää siihen edes alakerran väliaikaisen tyhjentämisen ajaksi. Onneksi kahdestaan varovasti ährättyämme sain ajaa sen ehjänä takaisin ylös ja parkkeerata tasaiselle paikalle heti hotellin pääoven viereen.

Ei se respan nuori tyttö sitä tahallaan tehnyt, hän ei ilmeisesti vaan tajunnut aiemmin että painavaa moottoripyörää ei voi käsitellä ja pysäköidä kuten tavallista polkupyörää. Hotelliinlaskeutumisolut maistui hyvinkin mainiolle pääoven viereisessä ulkopöydässä.

Olimme kuulemma viiden minuutin rappusmatkan päässä kävelykadusta mistä löytyisi ruokaa. Valitsimme ohjeiden perusteella raput (se ohuella punaisella viivalla merkitty jälki alempana näkyvässä karttakuvassa hotellilta karttapohjoiseen) alamäkeen, mikä antoi porraslaskeutumistreenin lisäksi mahdollisuuden oikoa jalkoja hieman lisää kiertäessämme kartassa näkyvän Ikean ohi keltaisella korostetun kävelyalueen yhteen italialaistyyppiseen ravintolaan. Väkeä riitti sinne vaan ei oikein viereisiin paikkoihin, mikä riitti hyvin valintaperusteeksi.



Illemmalla kiivettiin pizzan täyttämin vatsoin tuon kadun #130 jatkeelta "A. Mackevičiaus g":ta pitkin ylämäkeä takaisin hotellille, sillä täällä ei ole takseja vaan Uber ja/tai jotain vastaavia kännykkä-apilla tilattavia vaihtoehtoja. Eikä siihen sopivan apin asennus kiehtonut kumpaakaan.

 kartan © Google

Rinteessä alhaalta ylös hotellille piti respan tytön mukaan olla portaatkin, mutta se ainoa löydetty vaihtoehto oli lukittu alapäästään portilla - ilmankos se aiemmin nähty ja todennäköisesti alhaalta samaa jalkakäytävää takaisin hotellille kiivennyt vanhempi pariskunta vaikutti mäen päällä hieman hengästyneeltä.

Alkuun

5. päivä Kaunas - Goldap - Mamerki - Wolffschanze - Kętrzyn.

3.6.2024

Hotellihuone + aamupala olivat hyviä ja pyörät yöpyivät kameroiden alla joten eipä ollut valittamista tässäkään yöpymispaikassa.

Melkoisesti oli eroja Tomtomin ja Garminin valitsemilla katureiteillä ajaessani vaihteeksi Mikan perässä ulos Kaunasista.

Reissun tähän saakka pisimmät tietyöt sattuivat Marijampolėn ympäristöön, Kolkan niemen eteläpuoliset tietyöt Latviassa olivat noihin nähden vain pieni hidaste. Jahka tuo moottoritietyömaa valmistuu niin Varsovan suuntaan päässee pohjoisesta paljon aikaisempaa helpommin, nopeammin ja turvallisemmin.

E67 - S61 Suwalkin kohdalla - 652 luoteeseen - 65 pohjoiseen.

Polttoaine alkoi olla vähissä eikä Garmin kertonut kohdalla olleissa kylissä olleen yhtään bensamittaria; Mikan Tomtom oli vähän aiemmin kertonut sentään yhdestä. No eikun vaan kyselemään paikallisilta, pitäähän heidänkin ajoneuvojaan jossain tankata. Pari rouvaa kertoikin Mikalle venäjäksi mihin suuntaan muutaman mutkan taakse ajamalla yksi diesel- ja 95:sen pumppu löytyisivät. Sieltä saatu 95:nen oli kelvollista ja taas päästiin pitkä pitkä pätkä eteenpäin ilman bensanpuute- saati laatuongelmia.

Tiellä 65 Sedrankista Goldapin suuntaan oli tuhottomasti kellolla ja liikennevaloilla säädeltyjä tietöitä, joten aikaa kului reilusti niillä jonotellessa. Muutamissa paikoissa ajettiin jonojen keulaan pyörille jätettyihin aukkoihin, toisissa jäätiin suosiolla taaemmaksi muiden ajoneuvojen sekaan. Tyylinä näytti olleen että pitkiä tien pätkiä uusittiin kerralla eli jompikumpi erisuuntaisista ajokaistoista uusittiin juurmultineen, mikä vaikutti reilusti kyseisen tiealueen läpäisykykyyn. Toimivan ajokaistan vierellä oli usein hyvinkin syvä kaivanto poistetun ajokaistan tilalla.

Tie 650 Goldapista länteen oli lukuisista pienistä kylistään huolimatta taas todella mukavaa ja hyväkuntoista mutkapätkää hienoissa maalaismaisemissa - se taisi osittain olla jopa niitä karttaan vihreällä korostusvärillä merkittyjä maisemateitä.

Węgorzewon jälkeen käytiin Przystańin alapuolella numeroimattomalla tiellä ensin OKH:n esikunta-alueella Mamerkissa jättäen viereisen kanavasysteemihaaveen "Kanałem Mazurskim" betonirakenteisiin tutustumisen toiseen kertaan  ...



Ote ulkona olleesta alueopasteesta [L] Copyright on sen tekijöillä. Tuo suuaukko on linkin kuvassa numeron 30 vasemmalla reunalla.

Parkkialue 1:n lähellä oli myös korkea terästorni maisemien katselijoille ja sen vieressä museo (#32) jossa etenkin se sukellusvenekuvaelma oli turhankin kaukana todellisuudesta, meripihkahuoneesta puhumattakaan.

Vuonna 2012 kiertelimme muun muassa entisten YK-kollegojen kanssa tuolla karttasanan Quelle alueella hieman rannempana, parkkialue kakkosen takana.

 ... ja sitten pienen ajomatkan päässä Wolffschanzessa lähellä karttasanaa Gierłoż, joiden jälkeen matka jatkui yöksi Kętrzyniin.



Pääportti sekä rautatiekiskot ovat kuvaajan takana ja bunkkerialueen pääosat tuon parkkialueen takana ja kuvasta oikealle.

Alkuun



Nuo kaksi historiallista kohdetta ovat kokeneet melkoisen oheisinfran kasvojen kohotuksen kahdentoista vuoden kuluessa viime käynnistä. Esimerkiksi tuossa kuvan alueen kaksikaistaisessa sisääntulossa oli ensimmäisen porttikopin takana parkkitilaa tavallisille ja moottoripyörille, useita lukittavia kahden zlotyn kolikkopantilla toimiva kaappeja kypärille ja ajovarusteille, vessa ja kopin etupuolella pari lipunmyyntiluukkua sekä puomit molempiin suuntiin. Alueen sisälle oli tehty uusia ravintolatiloja, suuria parkkipaikkoja ja leirintäalue. Myös kävelypolkuja oli tasoitettu, levennettu ja päällystetty betonitiilillä rullatuolia tai vastaavia apuvälineitä käyttävien liikkumista helpottamaan.

Opasteetkin ovat molemmissa kohteissa aiempaa suurempia, selkeämpiä ja parempilukuisia.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Ketrzyn uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C4%99trzyn (= Kętrzyn)   © Wikipedia

Kętrzynin Hotelik Corner:ssa paikalla ollut henkilökunnan edustaja vaihtoi omatoimisesti ensin varaamaamme minihuoneen (ylioptimistiset 7m2) tilalle suuremman ja Mikan kysyttyä pesukoneen käyttömahdollisuutta hetken tuumauksen jälkeen antoi meille talon ainoan huoneen jossa sellainen oli. Joka alkuperäiseen varaukseen verraten oli lukaali, eikä huoneen hinta muuttunut vaikka sain häneltä kaupan päälle vielä kupillisen pyykinpesuainettakin ;-)

Keittiö keskellä, vessa suihkuineen takavasemmalla, ulko-ovi oikealla.

Ovien koodilukkojen toimintalogiikka etenkin pimeässä käytävässä vaati alkuun pientä pähkäilyä.

Suihkuun, kevyempää päälle ja 592:n risteyksessä olleeseen kauppaan iltaruoka-aineita hankkimaan.

kartan © Google

Kovin oli kahden minuutin kävelyn päässä olevan suurehkon ruokakaupan väellä kiire pois työmaaltaan, joten valinnat tehtiin nopeasti eikä jo puhdistettua lihaleikkuriakaan enää sotkettu takiamme. No EVVK; Mika kuitenkin pääsi ruuanvalmistushommiin ja alan ammattilaisen käsien jälki maistui erinomaiselle hotellihuoneen keittiön välineinkin tehtynä.

Alkuun

6. päivä Kętrzyn - Itämeren rannikko - Gdańsk

4.6.2024

Tämä viimeisin majoitus oli tähän mennessä paras lajissaan. Hyttysverkoilla varustetut ikkunat, erittäin ystävällinen henkilökunta sekä monipuolinen, meille erikseen katettu aamupala yläkerrassa kruunasivat kokonaisuuden. Pyörätkin yöpyivät mainiosti hotellin avoimella sisäpihalla muiden ajoneuvojen seassa.

Uunituoreet sämpylätkin olivat erinomaisia.

Aamulla palattiin hetkeksi eiliselle reitille katselemaan vanhoja lentokoneita, helikoptereita, ajoneuvoja ja tarjolla olevaa muuta oheistietoutta Wolffschanzen läheiselle pellolle. Paikka on nimeltään "WILCZE LOTNISKO - Filia Muzeum Dywizjonu 303 w Gierłoży".

Yhdessä valokuvassa näkyi myös Marski adjutantteineen kävelemässä muutaman paikallisen (AH & Knit) kanssa.



Muutamia lentokoneita eri vuosikymmeniltä nähtiin mutta kuljetus- ja muuta materiaalia oli enemmän rakennuksissa sekä teltoissa. Mahtaa tuo entinen pelto olla mielenkiintoista kävelyalustaa pidemmän sadekauden lopulla.

Kertakäynti riitti, mutta eiköhän tuokin paikka laajentune ja monipuolistune ajastaan.

Alkuun

Kętrzynista lähdettiin teitä #592 - 512 - 507 -504 - E28 - 502 länteen pitäen Kaliningradin raja sopivan hajuraon päässä. Alkuun oli synkähkön puolipilvistä ja viileää mutta loppupäivästä jo paahtavaa aurinkoa. GPS-häirintääkään ei alueella havaittu.

Tiestössä tuollapäin ei ollut moitittavaa joskin sen Kaliningradia alemman pitkän niemen suunnalla oli riittävästi toisiaan seuraavia tietöitä etenemistä hidastamassa, niinpä emme ajaneet senkään rantatien #501 päähän lähelle Puolan ja Kaliningradin rajaa.

Gdańskin läpiajo muutamine ruuhkineen oli pala hikistä kakkua.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Gdansk uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/Gda%C5%84sk (= Gdańsk)   © Wikipedia

Hotelli So Stay Hotel Gdańskissa jatkoi aiempien paikkojen linjaa, tähän aikaan vuotta hymyt ovat herkässä tai sitten hekin vaan nauroivat parille motoristopapalle harmaissaan..

kartan © Google

Hotellin parkkipaikka oli hieman sivummalla yhden puomin takana. Sieltä huomista poistumista varten saatiin kulkukorttikin mutta eipä se toiminut, onneksi puomin pään ja tolpan väliin jäi riittävän suuri mp:n mentävä rako.

Kadun toisella puolella oli kuulemma kaupungin paras kiinalainen ravintola ja kyllähän sieltä sopivaa purtavaa helposti löysikin.

Alkuun

7. päivä Gdańsk - Hel-niemi Gnydian etupuolella - Słupsk.

5.6.2024

Harmittavasti tuo hotelli oli seuraavana päivänä täynnä ja jouduimme lähtemään takaisin tien päälle. Eli ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto tuokaan ja aamiainen monipuolisin pitkään aikaan. Gdańsk nosti pisteitään potentiaalisena vierailukohteena.

Jälkiruuille oli tietty oma pöytänsä vasemmalla..

Ajomatkan aluksi kierrettiin läheisen mäenrinteen karkeatekoisen, hyvin epätasaisen mukulakivikaduston ("Pohulanka - Lubuska - Na Zboczu") [L] läpi S6:lle päästäksemme. Sittemmin ajettiin Łężyce:n vanhan tropo-scatter -aseman ("206") ohi sen takana olevaan lehtometsikköön ja läheisen pikkujoen reunaa lähemmäksi Rumiaan, josta edelleen 468 - 216 Gdynian yläpuolella kartoissa näkyvälle pitkälle niemelle.

Olimme tuon takana näkyvän opaskartan pitkän niemen päässä sen oikeassa alanurkassa. Kyseisellä Hel-nimiseen kaupunkiin päättyvällä niemellä oli teitä, kaupunkeja, kyliä, muita asutuskeskuksia, leirintäalueita ja ties mitä muuta paranneltu kovaa vauhtia tulevaa turistikautta varten, niinpä paikalliset hioivat keltaisissa huomioliiveissään jo liikenneohjaajan taitojaankin yrittäen ajattaa myös meidät haluamaansa maksulliseen parkkiin tulosuunnassa kauemmaksi kuvan paikasta. Opastaulussa se on tuon tankkilaukun takana näkyvän niemen päässä ;-)



Sotahistoriasta kiinnostuneelle on tuollakin monenlaista vanhaa betonirakennetta sun muuta katseltavaa ja tutkittavaa, mutta Hel-satamalaiturin kärkeen saakka ei mp:llä enää päässyt.

Tuonnekaan ei heinä-elokuussa ole mitään asiaa ellei ruuhkissa matelu ja jonotus viehätä. Tuossa bongattiin myös pari suomalaista polkupyöräilijää jotka vastavuoroisesti kertoivat havainneensa meidät Wolffschanzessa; herrat ajelivat lyhyitä matkoja polkupyörillä jolle tuolla oli erinomaiset mahdollisuudet laadukkaannäköisen pp-reittiverkon muodossa, muuten allaan oli joku nelipyöräinen.

Paluumatkalla poikettiin vielä tuolla niemen kainalon Mäkkärissä Big Maceilla josta pyörien keulat käännettiin seuraavan yöpaikan suuntaan.

Garmin XT:n bluetooth liikennetiedotusjärjestelmä sai tuollakin useita ruuhkatiedoituksia ja osin noudatettuja oikaisuehdotuksia matkan aikana kännyn apista GPS:n näytölle - enää ei tule vanhaa kaapeliversiota ikävä. Suomestahan se vanha langallinen, via ULA RDS -palvelu lakkaa vuoden 2025 kuluessa Garmin-tuen sähköpostiviestin mukaan.

Słupskin Hotel Atena löytyi punaisen nuolen kohdalta, jonne ehdittiin juuri ennen seuraavaa sadetta.

Pyörille löytyi takapihaparkki sinisen nuolen kohdalta ja meille hotellihuone toisen kerroksen respaakin ylempää kolmannen kerroksen pitkän käytävän päästä huone #15. Ei hissiä eli porrastreeniä ajokamojen kanssa tarjottiin, ei huono jalkalihastenkaan verryttelymielessä. Respan nainen vaikutti 'hyvinkin osanottavalta' kantamaamme rojumäärää katsellessaan ;-)

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Slupsk uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C5%82upsk (=Słupsk)    © Wikipedia

kartan © Google

Hotellin keittiö sulkeutui reilusti kerrottua aiemmin sinne majoittuneiden reissumiesten (vast.) syötyä, mutta tarjoilijatar järjesti silti sieltä meillekin iltaruuat periaatteella: "Mitä tahansa kanasta?" OK. Kahdeksanprosenttisella tummalla paikallisoluella alas huuhdeltuna se maistui vallan kelvolliselta ;-)



Hyvin oli illemmallakin saapunut lisää asiakkaita yöksi parkkipaikan vielä tuostakin kasvaneesta täyttöasteesta päätellen. Autokanta ei totisesti ole enää kuin ennen.

Alkuun

8. päivä Słupsk - Świnoujście.

6.6.2024

Hotellin osalta kaikki oli OK aamiaisen jälkeen eli kamat kantoon ja liikkeelle. Ei ollut huono yösija tuokaan.



Löysä laiskasti aloitettu ajopäivä: vain jokunen suurempi tietyömaa kierrettiin tai rämmittiin läpi, muualla oli kapeita peltoteitä ja puiden reunustamia hieman leveämpiä, sisältään tummasävyisiä lehtometsiä, napista huoltoasemalla tankkauksen ja liikelounaan jälkeen starttaamaton Suzuki *), villisikaa parhaillaan haukkuva juuri auenneen(?) satamanvierushotellin vanha vahtikoira joka raakkuu kuin mopsi - aika normipäivä kaksipyöräisen päällä.


Eikä siinäkään vielä kaikki: illalla Hot Elf - Parking Strzeżony hotellin mies huusi takapihalta että "toisessa mp:ssa on valot päällä, pitääkö olla"? No Suzukihan se taas, viimeksi 2009 sama moka kävi Torshavnissa Fär-saarilla Ison Rosvon eli GSF-1200/S:n kanssa; tämänkin pyörän virtalukossa on ohjauslukon jälkeinen, takaparkkivalon aktivoiva asento joka purkaa akun starttaamattomaan varaustilaan noin 4-5 tunnissa.. Joka oli jo täyttynyt. Mikan mp-Cetekillä ja omistajan jatkoroikalla sähköineen akku täyttyi aamuksi.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Swinoujscie uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%9Awinouj%C5%9Bcie ( = Świnoujście)   © Wikipedia

kartan © Google

Täältä pääsee laivoillakin eri suuntiin samoin kuin Proran pohjoispuolelta Rugenista, Trelleborgin lisäksi Ystadin kautta vaikka Bornholmin saarelle.

Ihan syystä se vahtikoira ääniä suustaan päästeli, noita liikkui muun muassa aivan hotellin pääoven vieressä ja läheisen kaupan välisellä ruohikkoalueella.

Vaarallisia elukoita sille päälle sattuessaan varsinkin torahampaan heilautuksella nivustaivetta auki viiltäessään.

Poliisit kävivät niitä ja etsimässä mutta noita liikkuu hotellinpitäjän mukaan kymmeniä lähialueella, havaitsemiskohdalle varoittamatta äkkijarruttavat kuljettajat ehkä suurimpana vaarana muille liikkujille.

Alkuun

9. päivä Świnoujście - Peenemünde - Wolgast - Świnoujście

7.6.2024

Hotellihuone varattiin myös seuraavaksi yöksi tinkien samalla pari kymppiä yön hinnasta pois. Jatkamme tästä huomenna eri suuntiin; Mika lähtee 0030 laivalla Ruotsiin ja minä joskus 0830 tienoilla Berliinin tai Hampurin kautta etelämmäksi.

Aamupäivällä ajettiin Peenemündeen jossa mikään ei ollut suuremmin muuttunut viime käynnistä, joskaan opastettuja kiertoajeluja sinne aidatulle lentokentän yläpään entiselle V1-testausalueelle ei vielä/enää järjestetty. Mikroautoilla ajelua olisi lentokentän reunalla päässyt kyllä harrastamaan.

• https://www.oh5xb.fi/2011/2011.html#mozTocId862087

Se Inari-järveen 28.12.1984 pudonnut neuvostoliittolainen maaliohjustyyppi oli vielä lentokentän koristeena ja laajoja aurinkopaneelikenttiä näkyi levinneen myös sen ulkoreunoille.

 kuvan © esittelykyltin tekijällä

Museossa ja sen ulkoalueella käytiin nyt ensimmäistä kertaa, jossa oli ihan hyvä tutkailla maisemia myös korkeimman rakennuksen katon näköalatasanteelta. Tuo satamassa vielä kelluva(?) entisen itäblokin aikainen uboot alkaa näemmä olla aika rupisessa kunnossa ainakin päältäpäin.


>>

Läheisessä lounasruokalassa Mika tilasi "Eine Currywurst mit kartofflen und .. und gas water" (tjsp.) ja allekirjoittanut hernekeiton paikallisen version parilla sekaleipäpalalla sekä keittoon lätkäistyllä makkarapötköllä. Aika messevän makuinen paketti joka jäi kertasuoritukseksi.

Ja pois Wolgastin vanhan kaupunkialueen sekä hienon taittosillan kautta edestakaisin oikaisten.

Mika lähti jonottamaan laivaan reilusti ennen puoltayötä tarjoten minulle pidemmän nukkumismahdollisuuden ennen seuraavan aamun ajoa.



Kiitos matkaseurasta, mukava oli ajella kahteen pekkaan näinkin pitkälle.

====================

Latviassa oli _näkyvää_ liikennevalvontaa muun muassa parin mp-poliisien, useiden partioautojen, lukuisien kameratolppien ja vastaavien keskinopeuskameroiden muodossa. Puolassa näkyi myös useita miehitettyjä pistoolitutkapaikkoja kylissä sekä niiden välissä ja hyvä niin. Ajonopeudet Puolan kylien kohdilla putoavat reilusti mutta varsinkaan moottoriteillä eivät niinkään.

Pitkälle parempaan päin on silti tultu kun muistelee 20-10 vuoden takaisia "kilvan- ja neljä rinnan" -ajoja sekä kovaa uhoamista vanhoilla meseillä, bemuilla, audeilla sun muilla Saksantuonneilla. Jopa italialaisella mentaliteetilla "Aina kannattaa ohittaa!" oli tuolla silloin melkoisen paljon synkempi pohjavire.

====================

Kokeilin tällä reissulla miten hyvin vuonna 2003 hankittu Yokon Core-Tex ajoasu sopii päälle (hyvin), toimii lämpimässä (kelvollisesti), pitää vettä (riittävästi) sekä kylmässä (kuivaessaan jäähtyy turhankin reilusti) ja hyvinhän se vesi puvun sisällä pysyy jostain sisälle löydettyään. Onneksi takki ja housut vuotavat vasta vähän jonka Varustelekan ohuella pitkällä merinovilla-alusasulla, -sukilla ja -sormikkailla sai aika hyvin kompensoitua. Oxtarin vaihdepolkimenpuoleinen ajosaapaskin samalta ajalta päästää vähän vettä sisälle. Richan jossain vaiheessa läpikastuvien ajohanskojen alle piti lisätä ohuet merinovillasormikkaat ja kaulan ympärillä oleva Mp-Asun nahkainen kaulasuoja oli suurimman osan viileämmästä ajoajasta käytössä.

Viimeinen rintama ajonaikaista kylmyyttä vastaan oli kourallinen kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä by Motonet, muutama niistä oli käytössä Belgian ja Ranskan sekä Tanskan voimakkaimpien sadesiirtymien aikana.

Tältä näyttää Suzukin satulan alla olevan "4in1"- Ruuvi-tagin keräämää dataa (lämpötila ja kosteusprosentti) ensimmäisen kymmenen reissuvuorokauden ajalta. Yön yhdeksästä reiluun kolmeenkymmeneen plusasteeseen päivisin.



Yöt olivat vielä aika viileitä, mutta päivisin lämpöä riitti hyvin varsinkin suurkaupunkien ja pääteiden ruuhkissa seisoskelevalle.

Alkuun

10. päivä Świnoujście - Hampuri - Münster

8.6.2024, ajomatkaa 620 km.

Siirtymäpäivä. Alla näkyvän kohteen valinta tapahtui vasta aamulla jolloin muun muassa kauttakulkupiste Berliini korvautui Hampurilla.

• https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/247

Hotelliaamupala yhdelle ei tänään toteutunut joten tunnin päästä paistopisteaamiaisesta piti poiketa varikolla nauttimassa sekä tuplaespresso, että iso musta kahvi.

Jos Garmin Zumo XT yhdistää itsensä normaalisti android-kännykän Garmin Drive -appiin mutta väittää pian sinun ajavan väärään suuntaan lopettaen reitityksen kokonaan, niin _sammuta_ gps, hae vaikka läheisen Lidlin paistopisteestä aamiaistarpeet ja kytke virta takaisin päälle syötyäsi - todennäköisesti gps toimii taas normaalisti. XT:n oli syytä olla sammuksissa myös taskuun joutuessaan, muuten edessä saattoi olla lähes loputon jono näppäinpuskuriin tallentuneita painalluksia.

Tiellä #20 länteen Hampurin, Lyypekin ja Kielin suuntiin oli tietöitä sekä seisovia ruuhkia, joten ajoreitti muuttui automaagisesti kapeammalle tielle 104.Sen lopulla kerättiin myös yhden euron hintainen tunnelikolehti joen alituksesta lähempänä tietä #1 Hampuriin.

Ollapa ajotakin vasemmassa hihassa ranteen tienoilla vedenpitävä tasku jonne voisi turvallisesti sijoittaa luottokortin - sillä saisi etäluettavilla tiemaksupisteillä säästettyä läpimenoaikaansa rutkasti. Nyt se menee usein tyyliin vähintään vasen ajohanska pois, tankkilaukun sadesuoja sivuun, yläosan vetoketju auki, lompakko käteen, luottokortti käteen ja työntö näytön viereiseen lukijaan. Puomin avauduttua kortti takaisin, tavarat läjään tankkilaukun yläosaan ja lyhyt siirtyminen sivummalle pakkaamaan kaikki takaisin lähtöpaikkoihinsa.



Vapaan ajonopeuden kolmikaistaisilla teillä sai hetken paahtaa tuppi nurin, joskin vajaa 140-150 km/h on paljon rennompaa kuluttaen vähemmän polttoainettakin tarvikelaukkusarjan aiheuttaman lisätuulikuorman näkyessä suurempana kulutuksena. Muu liikenne oli syytä huomioida 110% tarkkuudella sillä rekat tuppasivat ohittelemaan toisiaan melkein miten loivissa alamäissä vaan ellei sitä oltu erikseen kielletty, kaistat vaihtuivat edessä ajavilta joskus hyvinkin nopeasti ja takaa lähestyi ajoittain reilusti kovempaa ajaneita. Peilien hyödyntäminen ja ennakointi olivat entistäkin tärkeämpiä mutta liikennekäyttäytyminen tilan antamisineen sun muineen oli silti monikertaluokkaa parempana kuin monilla vähemmän liikennöidyillä alueilla.

Tasaisella satasen nopeudella kulutus oli optimissaan 5,20 l/100 km ja toimintasäde reilu 280 km tankillisella polttoaineen riittävä varmuusvara huomioiden (vähintään 300-320 km kuivalle tankille ajettaessa). Enimmillään kulutus oli 8,42 litraa sataselle Hampurin alapuolen moottoriteillä.

Ynnäilin yhdellä bensiksellä että täyskatteisen vuoden 2011 GSX-1250FA:n kulutus olisi ollut sama noin 12 litraa sataselle mitä vuoden 1983 varttikatettu GSX-1100ESD Katanan koneineen ja vastaavassa ajovarustuksessa Autobahneilla pahimmillaan ryysti, mutta onneksi olin väärässä. Ruiskusta, katteista ja paremmista renkaista sun muista uudemmista häppäsvärkeistä on selkeää hyötyä.

Lyypekistä Hampurin suuntaan vievällä moottoritiellä sen sähkörekkojen ajonaikaisen akkulatauslangoituksen (kuin sähkörautateiden ylälangoitus) tienoilla alkoi taas muodostua ruuhkaa, joka paheni koko ajan kunnes GPS-reitti muuttui jälleen todennäköisesti tuon keltainen-punainen-keltainen -alueen vuoksi.  



Eli edessä olevan ruuhkan ohitus Hampurin esikaupungin kautta myöhemmin takaisin samalle moottoritielle palaten, mikä todellisuudessa tuskin vei paljoakaan enempää aikaa kuin koko sen matkan jonottelu alkuperäisellä reitillä olisi vienyt. Kierto vieläpä parilla lyhyellä ketunlenkillä vahvistettuna; kun omin silmin katuverkossa nähty kiertotieopastus tai pikemminkin sen puute ei vastannut ajo-ohjeita saati GPS:n reittejä niin "sovellettua turistiajoa" harrastivat paikallisetkin. Yksi keskustan risteys piti läpäistä vasta toisella lähestymisellä mutta sekin kuuluu mp-matkailun etuihin.

Kolmas esimerkki GPS:n näytöstä on tuossa Flensburgiin vievällä tiellä #7, jossa Live-liikennetiedoituksen mukaan pyörän kohdalla ja edessä on kuvan oikealla reunalla näkyvä tilanne arvioineen. Laite voi muuttaa reititystä itse tai tarjota sinisellä merkittyä vaihtoehtoista reittiä kartalla, mutta nopeampaa reittiä ei juuri nyt tuossa ollut käytettävissä. Punaisella merkityllä alueella liikenne todennäköisesti seisoo ja tummanharmailla tehdään jotain tietöitä, seurauksena kaistankäyttörajoituksia.



Todellisessa ruuhkassa ajo oli päässyt mp:lla lähes unohtumaan.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Munster uudelleenohjautuu tekstimuotoilujen vuoksi sivulle https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnster (= Münster)   © Wikipedia

Paikannimissä kannattaa olla erittäin tarkkana sillä esimerkiksi Munster ja Münster kaikkine nimikaimoineen ja osin samoine katuosoitteineen tarkoittavat lukuisia paikkoja eri puolilla Saksaa - sekä Garminista että Booking.comista niitä löytyy selailtaviksi useampia näytöllisiä.

• https://www.bedroomvillas.com/property/sch%c3%b6ne-apartments-i-private-parkpl%c3%a4tze-i-home2share/BC-9678665

Münsterin kaakkoispuolella on majoittaja nimeltään "home2share" eli Schöne Apartments Münster.

Alkuun

11. päivä Münsterissa

9.6.2024, ajomatkaa noin 5 km.

Varustehuolto- ja lepopäivä mallia Suunnittelematon, kun se Saksan panssarimuseo Munsterissa oli kuin olikin rapian parinsadan kilometrin päässä koillisessa.



Prkl, ei olisi Hampurin jälkeisellä levähdysalueen jaloittelun yhteydessä tehdyn hotellivarauksen lopuksi kannattanut korvata museon osoitetta juuri varatun majoituksen vain sen u-umlautin verran eroavalla paikannimellä. Jos se olisi jäänyt ensimmäiseksi paikoilleen olisi ajomatkan suuri muutos todennäköisesti pistänyt silmiin jo ennen seuraavaan ajoon lähtöä. Sinänsä tästä paikkaerheestä ei ollut haittaa yhtä ylimääräistä täkäläistä yöpymistä enempää, sillä ajomatka tulevaan kohteeseen lyheni ja sinne museoon ehtii vaikka paluumatkallaan tai joskus myöhemmin.

No olipahan hyvää aikaa levätä kunnolla, tarkastaa pyörä ja tavarat, tankata bensasäiliö piripintaan sekä kävellä muutama kilometri kylän raitilla.

Huoneistohotellin yläkerran kämppä oli kyllä hieno ja hintatarjous siedettävä, mutta kovin usein tuollaiseen ei ainakaan yksin liikkuessaan kärsi hakeutua. Toinen kerros, ovikoodit kaksi kappaletta ja pesutupaan kolmas, päätyasunto, jääkaappi ja muu normivarustus, keittiö varusteineen käytävällä, hissi, pesutila koneineen alakerrassa ja muuta vastaavaa. Ja yöaikaan hiljaisuus tiettyinä tunteina.



Sunnuntaina ei perinteellisesti kovin montaa avointa ruokakauppaa saati ravintolan keittiötä löydy täältäkään. Pari leipomon myymälää ja jätskibaari sentään, illemmalla ehkä yksi pizzeria jossain.

Leipomotuotteet sai halvemmalla kun ne söi muualla eikä leipomon edustan pöydässä kahvia samalla siemaillessaan - sama verotustekninen juttu kuin Briteissä. Skotlannissa myyjän neuvomana tosin riitti kun meni pääoven ulkopuolelle syömään..

Tuo jarrulevylukko ja takarenkaan lukinnut ketju takasivat paremmat yöunet avoimella parkkipaikalla pysäköitäessä.

Pyörä oli pian tankattuna ja ajovalmiina, sivulaukut pakattuina ja sisälaukutkin pääosin oikeilla paikoillaan, kypärän visiirissä kuivuneet ja kiillotetut kerrokset höyrystymisenestoa (Rain X, Antifog) sisimpänä, sekä pisaroiden poistumista edistävää litkua (Rain X, Näkymätön tuulilasinpyyyhkijä) uloimpana eikä mahdollinen sade hidastanut aamulla liikkeellelähtöä.

Noin 650 kilometriä olisi huomisen ohjelmassa ellei sade, myrsky tai muut haasteet sotke ajosuunnitelmaa. Nuo olivat vielä vahvoilla kohdelistalla: St Malo ja Kanaalisaaret Jersey & Guernsey viikoksi, La Coupole ja Calais pariksi päiväksi, ehkä reiluksi viikoksi Cornwall, UK. Tai jotain muuta.

Alkuun

12. päivä Münster - Lammersdorf - Longuenesse, Ranska

10.6.2024, ajomatkaa 600 km.

Siirtymäpäivä, josta sateessa ajaen yli puolet Saksan ja Belgian rajalta alkaen. Kohteeksi valikoitui Wizernes, Ranska. Onneksi viimeiset noin viisikymmentä kilometriä Ranskassa lähes kuivattivat ajoasun päälle.

 kartan © www.openstreetmap.org/copyright

Aamupala vesineen huiviin ja menoksi.

Leipomon kaupasta sai eilen myös (suuria lihapullia ja) pieniä Wieninleikkeitä.. "Hyvää ja riittävästi", kuten aikoinaan kirjoiteltiin ruuan laatuarvioita eräisiin tarkastusasiakirjoihin.

Ylläni oli päivän lopulla melkein kaikki puettavissa ollut vaatetus, pitkähihaisen paidan hihataskuissa aktivoidut kertakäyttöiset kädenlämmittimet ja lopuksi vielä yksi rintataskussa sydämen päällä - aika hyvin ne riittivät joskin kuivaessaan ajopuku jäähtyy reilusti kastumistaan enemmän ja lisälämmölle oli tarvetta hieman tiheämmästä tauotuksesta + niillä nautitusta lisäenergiasta huolimatta. Fleecelle tai takin sisävuorellekin oli(si ollut) silloin käyttöä, muistin Laura hyvin aiemmat kommenttisi ;-)

Erilaiset aikojen kuluessa kokeillut kädenlämmittimet käyvät hetkittäin niin kuumina että iho punoittaa kosketuskohdissa myös parin paidan läpi ja makuupussin sisältä. Liittynee rajoittuneeseen ilmankiertoon ja kytevään paloon/reaktioon/suojapussin pintalämpötilan nousuun.

Matkan varrelle sattui sopivasti myös yksi entinen tropo-kohde ("ALAZ") korkeuseroja enemmän tarjoavalla Lammersdorfin seudulla.

Belgialainen liikennekulttuuri on edelleen yhtä voimaannuttavaa kuin ennenkin varsinkin kaksipyöräisen selästä kaatosateessa kolmikaistaisella (alimmillaan kahdesta ylimmillään viiteen) moottoritiellä omin silmin kypärän visiirin takaa havainnoituna. Ajovalojen käyttö ei monen kuljettajan mielestä ollut alkuunkaan välttämätöntä päivävalojen käytöstä puhumattakaan. Roiskeläpille olisi ja tilausta mutteivat kuulu pakollisiin varusteisiin, joten hienojakoista vesisumua riitti reilusti kaikkien iloksi.

"Rain X:t" kestivät visiirin eri pinnoissa aikansa mutta loppumatkasta niidenkin teho alkoi hiipua - kuitenkin paljon pidempään kuin Fairyja muut vastaavat astianpesuaineet. Hätätilanteita varten mukana oli yksi pieni astianpesuaineella kyllästetty ja kuivattu mikrokangaspyyhe, jolla visiirin sisäpintaa pyyhkien sai edes hetkeksi kirkasta polykarbonaattipintaa läpikatsottavakseen. Ja toisella samanlaisella sai magneettikiinnitteisen tankkilaukun alustan sekä bensatankin yläpinnan puhtaammaksi karkeasta pölystä sun muusta lakattua maalipintaa hiovasta moskasta tankkausten yhteydessä.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Longuenesse   © Wikipedia

Majoitus Wizernen lähellä Longuenessessa oli Charmante Petite Maison Cosy Style Industrial. Sen verran oli tuo kartan vasemmanpuoleinen siipirakennus ulkoisilla rullaverhoilla täysin peitettyine ikkunoineen ja ulko-ovineen ympäristöstään erottumaton tottumattomille silmilleni, että sitä piti hetki etsimällä etsiä vaikka oli suorastaan nenän edessä. Myös koodilukittu avainkotelo oli aika kekseliäästi piilotettu. Mp parkkiin, kamat kantoon, avain käteen piilostaan, oikean ulko-oven edessä oleva rullaverho ylös, ovi auki, kamat sisälle, uloin rullaverho takaisin alas, ovi kiinni ja lukkoon, kämpän läpituuletus muutamaa vastaavaa -verhoa eri sivuilta avatuissa ikkunoissa aavistuksen verran raottaen ja suihkuun.

• https://www.gites.fr/gites_charmante-petite-maison-cosy-style-industriel_longuenesse_h4762979_en.htm

Pyörän sai vinoparkkiin tuohon sinisen nuolenpään tienoille, jossa se yöpyi ohjaus- ja jarrulevylukkojen tukemena sisälle näkymättömässä paikassa. Jossain vaiheessa aamuyötä piti tarkastaa että se vastasi Ruuvi Station -apin BT-synkronointipyyntöön, kun viritettynä liikutteluun ja kolisteluun reagoiva Spyball-varashälytin on vielä parin kuukauden akkukestotestissä kotona autotallin pöydällä. Hälyttimestähän ei nykyään ole muuta hyötyä kuin siitä kuuluva ääni mp:n kaaduttua tai sen lähtiessä kantamalla pakettiauton kyytiin.

       

Hetken sai myös miettiä millä pirulla tämän huushollin ulko-oven saa lukittua yöksi - tuollaisen kahvan nostoliikkeen lopuksi lukko naksahti ja avaimen aiemmin täysin vapaa kierto lukitsi lukon kielen karmiin. Ovi avautui sisäänpäin, uloimpana oli koko aukon peittävä kovamuovinen rullaverho tuossa tiiviiseen ala-asentoonsa laskettuna. Italiassa oli nähty vastaavia myös alumiiniprofiilista valmistettuina.

Alkuun

Huomisaamuna ohjelmassa on tutustumista lähikylän vanhaan, kartassa pääkallolla ja ristiluilla merkittyyn nähtävyyteen  ..





   .. ja hyvällä säkällä sitä seuraa vain lyhyt siirtymä jonnekin lähialueelle. Sateista ja fiiliksestä riippuen, aiempi ajatus mahdollisista seuraavista kohteista edelleen takaraivossa itäen.

Sisäänkäynti näkyy vasemmassa alanurkassa sen edustarakennuksen jäädessä kuvasta vasemmalle.

Alkuun

13. päivä Longuenesse - La Coupole - Le Blockhous Eperleques - Calais

11.6.2024, ajomatkaa 81 km.

Ajamisen kannalta lyhyt kuiva päivä, tutustumisten osalta pidempi kun noissa kahdessa seuraavassa kohteessa hujahti helposti jokunen tunti kierrellessä.

• https://lacoupole-france.com/en/

Melkoinen keskitysleirityövoimallakin tehty rakennelma [L] © asianosaiset [L] tuostakin piti valmistua, mutta sen käyttöönotto onneksi ehdittiin estää ennen ensimmäistäkään V2:n laukaisua. Aika lähellä se kuitenkin lienee ollut.



Aluetta tiedusteltiin myös Ranskan vastarintaliikkeen voimin ja tietoa välitettiin kuvan radiolaitteilla Brittien Salaiselle palvelulle huolimatta Abwehrin käyttämistä HF-alueen peilauslaitteista (suuntimoista).

• https://www.radiomuseum.org/r/marconi_spy_radio_set_type_3_mk_ii_b2.html    © Radio Museum
• https://www.cryptomuseum.com/spy/b2/    © Crypto Museum

Myöhemmin alue valokuvattiin nopeasti matalalla lentäneellä Mosquitolla, sen jälkeen sitä pommitettiin sekä tavallisilla että Lancastereista pudotetuilla "Tall boy"-pommeilla muun muassa 24.6.1944 kunnes noin kuukautta myöhemmin alueelle saapui maihinnousujoukkoja ja tuonkin taru loppui siihen. Melkoista resurssien hukkaamista täysin tyhjänpäiväiseksi jääneeseen rakentamiseen kuten monessa muussakin vastaavassa kohteessa Liittoutuneiden onneksi.

Kupolin parkkipaikalla juttelemaan tuli kotimainen KTM-kuski, mukava oli rupatella ja vaihtaa reissukuulumisia. Muitakin motoristeja oli liikkeellä suurempina ryhminä, myös koululaisia saapui sinne bussilasteittain joista osa varmaan Brittein saarilta Lontoon murteensa laadusta ja sujuvuudesta päätellen.

Alkuun

Seuraavan kohteen mainos tarttui silmiin moottoritien varrelta kulkusuunnassa oikealta ennen Calaisia:

• https://www.leblockhaus.com/en

Paikka oli hieman sivummalla mutta käymisen arvoinen. Kertomansa mukaan se on elävä ulkoilmamuseo joka hyödyntää monenlaista AV-tekniikkaa sekä alueelle kerättyjä po. ajan näyttelyesineitä rautatievaunuista pienoissukellusveneeseen ja kaikenlaisen pienempään sotarojuun, että siellä jo olleita raskaampia rakenteita.

Kaiken esiteltävän materiaalin kruununa oli taas älyttömän kokoiseksi paisunut, useampikuorinen ontto teräsbetonikuutio V2:n kokoamiseksi ja lähettämiseksi sekä nestehapen sun muun tuottamiseksi + ne osina paikalle tuovia rautatietä ja muita oheisrakennelmia. Erikieliset muutaman minuutin pituiset esittelynauhoitteet edessä näkyneistä kohteista kuuluivat eri puolilta aluetta ja bunkkerin sisällä näytettiin myös videoita.

"Tall Boyt" eivät täälläkään läpäisseet paksuinta teräsbetonikuorta mutta riittävän lähelle osuttuaan aiheuttivat maaperään sellaisia pienoismaajäristyksiä, mitkä epävakavoittivat betonikolossin jalusta- ja tukirakenteita muuttaen koko rakennelman käyttökelvottomaksi. Joka sitten onneksi toteutuikin. Muutakin räjähtävää oli siellä kokeiltu katon puhkaisemiseen [L]. 

 Ulkonäyttelyalue on oikealla puolella.

No olipahan sekin rakennusefortti, raha ja osin myös pakkotyövoima pois saksalaisten muista operaatioista sekä sotatarviketuotannosta.

Motoristit saivat jostain syystä jonkun alennuksen sisäänpääsymaksusta.

Maksullinen moottoritie A26 Calaisiin oli joutuisa ajettava semminkin kun samaan suuntaan eteni hetken 911 Targa ja se Jerry Cottonin nimikkoauto "British Racing Green"-värisenä, molemmat UK-kilvissä. Satku lasissa ajeltiin hetki 130 km/h rajoitusalueella, mikä saattoi olla noille klassikoille juurikin se sopivin ja mekaniikalle taloudellisin ajonopeus. Kolme moottoritiemaksua kokoluokassa 0,50-1,50€/pätkä; vielä on matkaa Italian hintoihin, joissa joskus bensa ja moottoritien käyttö maksoivat suurinpiirtein saman verran samalla matkalla.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Calais   © Wikipedia

Calaisin satama on tuossa hotelli H€CO:n (kirjoitusasu on napattu heidän esiteestään) lähimaastossa. Sinne vievä uudenkarhea ohitustie poisti kaupungin sisäisen katuverkon läpiajotarpeen lähes kokonaan.

kartan © www.openstreetmap.org/copyright

Alkuun

14. päivä Calaisissa

12.6.2024, ajomatkaa 1 km.

Yhden tähden hotelli suuren sataman suunnalla oli jonkinasteinen "heittolaukaus pimeään", mutta vain tuolla oikealla alanurkassa olevan respan läsnäollessa avattu parkkipaikka oli mp:n kannalta hyvä lisäturva. Kuvaajan selän takana on tukeva, omalla koodillaan ohjattu moottoritoiminen teräsportti.



Varsin kuluneen mutta siistin huoneen parisänky on oivallinen ja kuumaa suihkuvettä riitti, joten voisi tässä teltan sijaan majoittua jatkossakin vaikka huoltomiestä tarvittiinkin vuotaneen käsienpesuaaltaan poistoputken tiivisteen tiukkaamiseen heti käynnin alussa. Varsinainen tilankäyttöihme valmistuttuaan.

• https://hecohotel-calais.fr/en

Kävely oli jäänyt paitsioon viimeaikoina, joten tänään piti sään suosiessa tallailla alueella katsellen vastaan tullutta Mäkkäriä sisältä, WW II-ajan suuren rautatietykin betonista suojaputkea kauempaa aitojen ulkopuolelta, parin satamakanavan varsia kävelyreitteineen ja lyhyehköä mutta pikanttia kävelykatua sen keskivaiheilta kuvattuna. Ollapa meilläkinpäin vastaavia yhtä täynnä elinvoimaisia pikkuliikkeitä.



Reilu vitonen siitä matkaa vain kertyi mutta parempi sekin kuin ei mitään; askelissa Fenix 3:n laskemana noin 10 000.

Alkuun

15. päivä Calais - Bisbingen

13.6.2024, ajomatkaa 755 km.

Siirtymäpäivä, karttareitti alhaalta ylöspäin. Kuvassa näkyy yhteensä viiden päivän ajot kun etenemissuunta muuttui aluksi sääennustesyistä takaisin pohjoiseen, jossa lähipäivinä piti sataa kaikkein vähiten.

 kartan © www.openstreetmap.org/copyright. Tuo piikki oikealle alas viitannee Celloon.

Saderintamat kiersivät ennusteista välittämättä päivän ajoreittiä sikäli hyvin, ettei pisaraakaan vettä pudonnut taivaalta niskaan; eikä ainuttakaan kunnon stauksi laskettavaa ollut missään muutamista tietöistä ja suljetuista mt-liittymistä pikkuruuhkineen huolimatta. Pissapojan ruikkiminen edellä ajaneen tuulilasille takana tulleen iloksi oli ehkä suurin haaste.

Kuvia ei tuolta ajopäivältä talteen jäänyt, joten Calaisista hotellin viereisen kanavan näkyviä voi vielä pikaisesti muistella. Tuokin kirkko tuli kierrettyä eilen.



/C näemmä kestää taas istumista joskaan BB-tonniviissatasta tai vastaavia ei kannata edes harkita.

Garmin Zumo XT toimii hyvin ja kaistaopastus on saadun kokemuksen perusteella lähes loistava yhdistettynä BT liikennetietoappiin kännyssä. Karttasuunnistustaito tosin heikkenee mutta aiemmin ajetut maastot mielikuvineen helpottavat paikkatietoisuutta. Eikä 1:800000 paperikartasta saisi enää ilman lukulaseja selvääkään, varsinkaan hämärässä tankkilaukun sadesuojan muovi-ikkunan läpi.

---------

Jos hakemalla hakee negatiivista ja miksi ajo-ohjelma muuttui tänään ajateltua pohjoissuunnan ranta-ajelua (.. - N62 - N254 - N57 - .. - N250 - West Frisian Islands lauttoineen - tjsp.) reilusti suoremmaksi, niin Calaisin hotellipihan aamustartin jälkeen seuraava viereisellä huoltamolla tehty päivän toinen starttaus epäonnistui surkeasti.

Onneksi huoltamon rouvalla oli ladattu apukäynnistin eikä mopoa tarvinnut pukata käyntiin muun aamuliikenteen keskellä. Apuakulla se käynnistyi kuin palmun alta mutta paikallisiin mp-liikkeisiin tuli samalla välitön pääsytarve. Ne tietysti avautuivat lähimmillään vasta 90 minuutin päästä, paksut sadepilvet lähestyivät etelästä (sadetta luvattiin pohjoiseen päin useammallekin tasalle) eikä oikeanmallisen akun löytyminen Yamaha- tai Ducati-myymälöiden hyllyistä ollut taattua => eikun vaan takaisin tielle jotta muita kaupunkeja Suzuki-huoltoineen tulisi lähemmäksi, kastumatta Calaisissa mahdollisesti turhaan. Akku toimi vielä jotenkin tuossa vaiheessa mutta huomenna sopiva Yuasa-akku tai vastaava pitää löytää viimeistään Hampurista tai jostain sen lähialueelta ennen alkavaa viikonloppua.

Ei sitä onneksi suurempia ongelmia aiheutunut (FB-kommentti: Murtsi, Rysälästä olisi ehkä löytynyt uusi akku tai käynnistysapulaite avullasi tai neuvoillasi, mutta en viitsinyt vaivata saati poiketa reitiltä kun tuo ei liikkumista estänyt).

Noin 760 km kertyi moottoritieajoa tänään ja kokonaismatkassa 5200 km kotoa täyttyi samalla. Suzukin renkaiden kuluessa hieman vaihtelevan mittarivirheen vuoksi sen ja XT:n lukemat eroavat hieman (noin 7000 km matkalla noin 500 km Suzukin "tappioksi") - tosin nykyään yleistyneen gepsihäirinnän vaikutuksista ei ole tarkkaa kuvaa. Calaisin jälkeisillä moottoriteillä kulutus kullakin hieman yli 200 km tankkausvälillä oli yhteensä á 12 litraa (tasaisesti alle 110 kmh mittarissa) ja ehkä litran-pari enemmän alle 130 kmh.

• https://fi.hotels.com/ho3084808768/hotel-harmshof-bispingen-bispingen-saksa/?locale=fi_FI&siteid=300000018

Irman Bisbingenistä varaaman Hotel Harmshof:n motoristimyönteinen respan mies antoi läheisen ison ykköskerroksen huoneen eikä sitä 'normaalia' hissittömän kolmannen kerroksen kauimmaista, nakitti aamuvuorossa olevan kollegansa tarvittaessa käynnistyspukkausavuksi ja piffasi vielä pyytämättä omaan tai firman piikkiin hotelliinlaskeutumisoluenkin. Täälläkin oli asiakasmyönteinen ote vielä hyvällä ellei hieman häiritsevän hyvällä tasolla, toki tulevan lomakauden alussa mutta silti.

Alkuun

16. päivä Bisbingen - Cello - Munster - Hampuri - Flensburg

14.6.2024, ajomatkaa 332 km.

Aamulla alkoi soittokierros Suzuki-dealereille ja -liikkeille joilta yhdellä löytyi sopiva akku hyllystä vain 42 km päästä. Tarjolla oli vain tarvikeakku, samanlainen kuin vuodessa alle hajonnut. Backuppina oli Kisan Pasi Imatralla, jolta olisi todennäköisesti saanut osviittaa minkä Suzuki-firman puoleen olisi kannattanut kääntyä Hampurissa, niitä kun oli siellä parisenkymmentä vaihtoehtoa eikä kaikkien luokse olisi välttämättä ilman junaa ja taksia enää päässyt.

Aamukävelyn jälkeen vaihdettiin ruotsalaismotoristipariskunnan kanssa muutama sana aamiaisella, muun muassa saadun Bornholm? -vastauksen ["..on siellä hienoja hiekkarantoja.."] perusteella pyyhin senkin ajolistalta tällä kertaa. Päätöstä tuki Zumo XT, sen mukaan mukaan "nopein" reitti sinne olisi ollut (Świnoujście - lautta - Ystad - lautta - Rønne), joka ei jaksanut viehättää riittävästi siinä vaiheessa.

Suzuki lähti aamulla vielä käyntiin napista ja akun sähkö riitti laturin avustamana pienin nykimisin liikkeeseen saakka. Huoltomies haki mp:n minuuteissa saapumisesta, vaihtoi ladatun uuden akun hajonneen tilalle mitaten samalla että laturi ja säädin toimivat normaalisti; sain sen takaisin kahvikupin kumoamiseen kuluneessa ajassa hintaan 82 €, kiitos.

• https://www.suzuki-hohls.de/de

Erinomaista englanninkielistä palvelua huolto mukaan lukien jota pari paikallista pyöriään huollattanutta motoristiakin kehui. Tuo jäi kerrasta mieleen jos tuollapäin tulee liikuttua ja tarvetta ilmenee.

German Panzer Museum Munsterissa oli päivän toinen kohde. Kannattaa poiketa jos tuollainen tekniikka kiinnostaa. Ei häviä pätkääkään Israelin Latrunille eikä Englannin Bovingtonille Parolan panssarimuseosta puhumattakaan. IMHO. Kalustovaihtoja ja -lainoja näyttää niiden välillä tapahtuvan.

Koska elektroniikka, optiikka ja muu tekniikka sekä sen ahtaminen pieniin tiloihin jostain syystä kiinnostaa itse telaketju- tai pyörävehkeitä enemmän, niin noiden ja niissä käytettyjen antenniratkaisujen kohdalla kului tuollakin eniten aikaa. Tuo taisi olla joku ykkössarjan Leopard tai vastaava.



Alkuun

Tuollaisellekin keksinnölle on näemmä ollut tarvetta niiden tusinan tavallisemman kaksipyöräisversion ohessa.



Suuntasin sieltä viimein Elbe-joen alittavalle tunnelille Flensburg päätepisteenä, sillä "eihän Hampuri rampauta useampia lähestymis- ja ohimenoreittejään kerralla". No kerrankos sitä erehtyy sillä samaa herkkua näköjään riittää joka puolelle jotta saavat ruuhkiaan pienemmiksi tulossa olevan lomakauden alkuun.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Flensburg   © Wikipedia
• https://www.booking.com/hotel/de/flensburg-citynah.de.html

Frensburgin majoitus Stadtnah An Der Förde on taas omanlaisensa, josta lisää myöhemmin.

Alkuun

17. päivä Flensburg - Kolding - Vejle - Kollemorten - Viborg - Randers

15.6.2024, ajomatkaa 280 km.

Sisärajamuodollisuudet D-DK hoituivat matelunopeudella avatuin visiirein ja käsien heilautuksella puolin & toisin. Käytössä oli yksi Tanskaan vievä ajokaista, hidasteet, kolme miestä ja pari lähtövalmista ajoneuvoa sivulla. Kevyt mutta tehokas, kakkostaso epäilemättä valmiina tarkempiin tarkastuksiin tarvittaessa. Ainoat paikat missä passia todella kysyttiin olivat käyttämieni laivayhtiöiden lähtösatamakopit.

Vuoden 2001 jälkeen Tanskassa mp:lla ajaessa on ajoasun läpikastelu aina hoitunut, niin nytkin tuon vihreän saderintaman oltua päällä koko matkan ajoreittiäni Flensburgista pohjoiseen. Kuvassa se on jo pääosiltaan väistynyt Ruotsin puolelle.



Joten alle jääneet tietkin kastuivat laajalti eikä tuo ollut pelkkää pintakosteutta. Renkaissa oli onneksi reilusti kulutuspintaa tarjolla.



Koko päivän jatkunut ja parhaimmillaan kunnon kaatosade loppui noin klo 19, tunti kämpille saapumisen jälkeen. Britit saarineen jäävät pian toisiksi..

Erityisen mukavia ajettavia ovat täkäläiset peltoja halkovat yksi - sekä kaksikaistaiset, hyväkuntoiset ja mutkaiset asfalttipätkät. Ja jos pieniä korkeuseroja hakee niin maan keskivaiheillä niitä löytyy helpommin. Tien varrella näkyi myös kyltti Billund; kesällä 2001 kävimme siellä Lauran ja Jaanan ensimmäisellä ulkomaanreissulla, joka oli testiajo farmariautolla - silloin käytiin myös Legolandiassa ja omalla autolla leijona-aitauksessa sen lähialueella.

Päivän sade- ja ruuhkahuippu osuivat Koldingin molemmin puolin. Matkan varrelle sattui myös yksi entinen tropo-kohde ("DTOZ") jossa näkyi majailevan myös paikallinen APRS-toistin/GW.

Ravintolaruuan saaminen lauantaina on tosiaan kellosta kiinni, klo 17 keittiöt avautunevat uudelleen.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Randers   © Wikipedia
• https://www.laterooms.com/hotel/randers/olsson-bb/

Seuraava lautta on varattu huomiselle joten kello 1100 Olsson B&B:n huoneen luovutuksesta (erinomainen yöpymispaikka sekin) on enää 1h 15min aikaa ehtiä satamajonoon kolmen vartin päähän. Hyvä paikka "oikaisulle".

---------

Tilastoa koko tähänastisesta reissusta Garminin mukaan: keskinopeus 44 kmh, maksimi 216 kmh, yhteisaika pysähdyksissä 52:09, yhteisaika liikkeellä 79:22, ajon kokonaisaika 131:33, matka 5785,8 km kotoa.

Polttoaineenkulutus ajonopeudesta, kiihdytyksistä, vasta- ja myötätuulista riippuen on vaihdellut 5,2 - 8,5 litraan sadalle kunkin tankkausvälin kaikki eri ajoalueet ja -nopeudet huomioiden.

Kolme kunnon sadeajopäivää ja useampia hikoilupätkiä suuremmissa kaupungeissa, muuten on säiden puoleen ollut aika tasaista.

Alkuun

18. päivä Randers - Grenå - laiva -  Halmstad, Ruotsi

16.6.2024, ajomatkaa 189 km.

Tällaisissa majoituksissa pääsee helposti juttelemaan muiden motoristien kanssa.

Aamiaiskavereina oli ensin kymmenkunta vuotta nuorempi pariskunta katuenduroineen (miehellä Transalp, kuulemma liian painava ja korkea), jotka kaiken muun ajelun ohessa olivat viettäneet taannoin välivuotta ajellen pitkin poikin Kauko-Itää (40 000 km) alussa upouusilla CB 125:lla kuukausien ajan maista toisiin, ajonopeus noin 80 kmh - max. 100 tai alustasta riippuen reilusti alle, kulutus rapian litran sataselle.. Kevyet pyörät olivat myös helppoja hallita ja kestivät nykyisiä isoja pyöriään paremmin teiden + ympäristön rasituksia. Yksinkertaisina ne olivat helposti korjattavia ja huollettavia myös tien päällä.

Aikansa seikkailtuaan he möivät ne paikallisille saaden niistä sen verran että po. ajomatkan ajoneuvojen lähtökustannukset olivat luokkaa 2 x 2500 € Saksasta miinus tonni per pyörä takaisin myytäessä ne kääntöpisteessä paikallisille (josta lentäen takaisin kotiin) 😉  Riskinotto kuulemma kannatti kevyesti jo matkustuskustannusten vähyydenkin vuoksi.

Sateessa ja hiekkateillä ajo näkyy hieman rakenteissa joskin seuraava sadejakso pesi osan liasta ja ketjuöljyistä pois.

Toinen oli itävaltalainen nuori nainen joka varotti kanssakansalaistensa holtittomasta ajotyylistä heilläpäin, mitä suitsimaan on tulossa tai tullut äskettäin voimaan myös ajoneuvon takavarikointimahdollisuus. Ja välitön ajonesto, huutokauppamyynti, tms.

Kortit eivät vielä kelvanneet. Kaikkinensa tämä oli yksi reissun parhaista majoituksista tähän mennessä eikä vähiten sen edustajien toiminnan kautta - jäi korvan taakse jos saman alueen läpäisevä ajoreitti on vielä joskus kohdalla.

Aurinko paistaa ja ajovarusteet kuivuvat lisää mp:n päällä. Eilinen saderintama on jo melkein unohtunut.

Tuttu näky monelta reissulta..

Grenan (Grenå) satamaan oli vain 45 minuutin ajo ja aikaa jäi reilusti perillä pyörimiseen.

Alkuun

Tuossa punaisen nuolenpään kopilla toiminut henkilö totesi että ensi kerralla kerro hänelle varausnumero passin lisäksi, jotta Check In helpottuu. Totta, pahimmalla ruuhkalla elokuussa se varmaan _vaatii_ sen, tuolla hetkellä meitä oli jonossa kaikki kaksi ajoneuvoa ja ao. viesti takaboksissa. Vrt. käytännön toiminta Vuosaaressa vastaavassa kohdassa.



Pyöriä parkkeerattiin Stena Linen laivan autokannen takaosan keskilinjalle poikittain kymmenkunta, kukin kahden lattialenkin väliin firman räikkäliinnoilla sitomista ja kumikiiloja varten. Merenkäynnittömyyden vuoksi ei olisi tarvinnut mutta kertaus on..



Merelläoloaika oli 4,5 h joten pienen purkuviiveen myötä myöhästyin Halmstad Hotel Apartsments:n respasta vain 10 minuuttia - Irma maksoi huoneen eri pyynnöstään ennen sen sulkeutumista jonka jälkeen saimme sms:lla sisäänpääsyohjeet. Ilman niitä olisi varmaan naurattanut, sillä annettu puh# ei vastannut.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Halmstad   © Wikipedia
• https://www.hotelapartments.se/halmstad/?lang=en

Ja vaihtuihan se aikavyöhykekin samalla.

Alkuun

19. päivä. Halmstad - Anderstorp - Tukholma - Kapellskär

17.6.2024, ajomatkaa 608 km.

Klo 06: kohta joutaa tien päälle sillä klo 04 kerran kuultua pesukoneen pyörivää rumpua muistuttavaa ilmastointia eikä alle metrin päässä ajoittain lorisevaa jääkaappia saa enää kuulemattomiksi. Ja kuivat korvatulpatkin ovat parkkipaikalla perälaukussa..

 kartan © www.openstreetmap.org/copyright

Anderstorpissa etsin sitä telttaleiripaikkaa mistä mp-matkailuni ulkomaille sai Imatran Moottorikerhon Matkapyöräjaoksen porukassa alkunsa kesällä 1982 ja 1983; se nurmipintainen kenttä lienee tuossa [L] GE:n kuvassa vuodelta 2006. Moottoriratakin löytyi läheltä joskin siinä ajetaan nykyään myös autoluokkia ja radan infra on sen mukaista. Rata taitaa nykyään olla nimeltään "Anderstorp raceway".

• https://www.scandinavianraceway.se/en/

Kuvassa näkyy varikon sisäänajo aidan vierestä. Uusi rata-alueen pääportti on nykyään tästä vähän kauempana oikealle ja Varikko pilttuineen kivenheiton päässä takavasemmalla.



Vanhaa rataa jossain määrin levennettynä(?) näkyy olevan vielä jäljellä tuolla keskemmällä. Kuva on napattu vanhan betonisen katsomon ylimmältä tasolta Anderstorppiin päin.



Ei näkynyt legendaarisen "Rubato Racing Team"-banderolleja pitsillä eikä kuulunut monille ilmatralaismotoristeille tuttua kimeähköä puheääntä edesmenneen 'Johtaja I':n tyyliin (kuin kaukaisesti omissa korvissani). Eikä sitä toista 'Matoa', joka jäi lähtemättömästi myös muutamien Norskien mieleen edellisellä käyntikerralla. Olimme siellä samalla orkesterilla silloinkin, kun Ruotsin uutisissa ja lehdissä uutisoitiin Mikkelin torilla tapahtuneesta auton räjähdyksestä. High Chapparall jäi myös käymättä, vaikka siitäkin riittäisi pientä jutun juurta sekä muisteltavaa monille.

Alkuun

Jonköpingissä juuri ennen paria vähän laajempaa saderintamaa kääntyi lopulta niin sanottu "kotiinpaluumoodi" päälle tutkittuani aikani mahdollisia paluuvaihtoehtoja Uumajasta Tukholmaan -välisellä alueella, yhtä Unescon kohdetta Falunissa ja niin edelleen, kunnes sopivin laivapaikka lähti varaukseen ja Irman hoitamana myös mökki yöksi Kapellskärin sataman viereiseltä leirintäalueelta. Eikun vaan E4:lle suuntana Tukholma myös Mantorpin moottoriradan ohi ajaen.

• https://www.mantorppark.com/

Tukholmassa noin klo 15 tienoilla ohitustien liikenne pysähtyi totaalisesti molempiin suuntiin, kun nuori hirvi ryntäsi omalta kannaltaan hyvinkin väärään paikkaan. Sitä en tiedä osuiko se ensin johonkin vai tuliko suoraan ammutuksi, melko monta poliisiyksikköäkin oli paikalle eri välinein saapunut. Enpä ole Tukholmassa ikinä moista liikennejumia ennen nähnytkään. Kaikkien E20:n kaistojen jonotusajat molempiin suuntiin olivat käytännössä noin viisi-kymmenkertaisia tuohon arvioon verrattuna.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapellsk%C3%A4rin_satama   © Wikipedia
• https://kapellskarscamping.se/en/camping/

Kaikki nuo kolmen hengen mökit olivat illalla täynnä; tuo #9 oli kuiva, homeeton, siinä oli jääkaappi, vedenkeitin, vesiastia, pöytä ja tuoleja, hyvä patja ja petivaatteet eli tarvittiin vain omat- tai vuokralakanat muttei makuupussia (kielletty), ulko-oven lukossa toimintaongelmia sisäpuolelta käsin (korjauspyyntö jätetty) eli muuten oiva majoite lajissaan. Vessoihin, suihkuihin ja keittiötiloihin matkaa alle sata metriä, huoltorakennuksiin pääsi avainkortilla ja takaisin alueen portin kautta. Kävijöitä riitti alueen portille respan sulkeutumisajan jälkeenkin.



Huomenna illalla laiva saapuu Naantaliin ja siitä jollain aikataululla ajo kotiin. Äkkiä se tämäkin lenkki tuli heitettyä.

Tuoreinta tilastoa Garmin Zumo XT:n mukaan (termeineen):

• kokonaiskeskinopeus liikkeellä 74 km/h
• kokonaiskeskinopeus 45 km/h
• kokonaismaksiminopeus 216 km/h
• aika yhteensä pysähdyksissä 56:56
• aika yhteensä liikkeellä 87:52
• kokonaisaika 144:49
• matka 6469,8 km

Alkuun

20. päivä Kapellskär - Långnäs - Naantali - Imatra

18.6.2024, ajomatkaa 450 km.

Kello 03 tienoilla olosuhteet rannikolla olivat otolliset sumulle minkä havaitsi mainiosti sumutorven käynnistyttyä hetkeksi muutamaan otteeseen, joka triggeröi lähimökin koirankin hetkeksi ääneen.

Matkapakkaukseen nousi uusi pysyvä apuväline leirikämppien ja hostellien (vast.) varalle, joissa omien tai vuokralakanoiden käyttö on pakollista makuupussin sijaan. Se on erittäin pieneen kokoon rutistuva Cocoon 100% silkkinen matkalakana n. 200x114 cm (koko XL).

Vallan mukava iholle, pysyy paikallaan myös tyynyn päällä itse lakanapussin sisällä pyöriessään ja materiaalia riittää myös lakanan osien kietomiseksi kehon ympärille, mikäli lämpöä tarvitsee lisää eikä muuta peittoa ole. Se käy myös makuupussin sisälle nostamaan sisälämpötilaa, mainoksen 3-5 astetta kuulostaa tosin hieman ylioptimistiselta.

Tuon pitäisi olla viileä lämpimämmissä olosuhteissakin. Jos kyseinen pussilakana kestää pidempää käyttöä niin hinta- laatusuhde ei ole huono varsinkaan reilulla alennuksella netistä ostettuna. Oiva pari nyrkinkokoiseksi palloksi rutistuvalle, nopeasti kuivuvalle pyyhkeelle ja karkealle selänpesukankaalle sekä sille kylmäpyyhkeelle.

Kamat kasaan ja menoksi parin kylän takaisen bensa-aseman kautta, jotta Naantalista eteenpäin saa posottaa rauhassa ainakin pari tuntia.

Rupatteluseuraa riitti jonotusvaiheessa sataman ajokaistalla #36  ..



   .. ja lisää ajettuamme alakannelle laivan keulaan, jälleen poikittain laivan kulkusuuntaan nähden.

Sidontaliinojen kiinnityskolot lattiassa olivat sen verran kaukana toisistaan että yhtiön uutukaisten, yhdellä taittoliikkeellä lukittuvien hihnojen pituus kävi monella naftiksi. Olisihan niitä toki voinut laittaa useamman peräkkäin tai käyttää omia kuten nuo pari lähintä tekikin.

Ne oranssit pikalukittavat taakkaliinat tavallisten 'räikkäliinojen' sijaan olivat monelle täysin uusia tuttavuuksia. Myös sille englantilaiselle rouvalle joka kaatoi varottamatta matkaenduronsa - onneksi välimatka selkääni kohti kaatuneesta Triumphista riitti ja vain irralliset kypärä, tankkilaukku sekä ajotakki osuivat.

Mp nostettiin isommalla porukalla ylös, liinojen sidontasuunnat vaihdettiin ja se siitä; pieni bensalammikko haihtui kannelta, nesteet palasivat ennen Naantalia omille paikoilleen ja hyvinhän se siitä starttasi perillä. Omistajatar kävi vielä juuri ennen purkua kiittämässä pehmusteena toimimisesta 😉

Sitten 9. kerroksen sisähyttiin, suihkuun ja unta kaaliin jotta kotimatka Naantalista sujuu paremmin noin klo 2000 alkaen. Jahka ne kuuluttajat malttoivat lopettaa monikielisinä toistuvat höpinänsä: "Uusi "Fincanopus" on allamme ja ..... ruorissa tietysti kapteeni Hans Besetning" tjsp. Mikä ettei, vaikka purkki lieneekin kiinassa valmistettu.

Kuva on napattu sen lemmikkikannelta laivan takaosassa. Muuan siellä koiraansa ulkoiluttanut rouva kertoi ettei hänenkään narttukoiransa kelpuuttanut siellä ollutta siistin näköistä koiravessaa vahvoine tuoksuineen, tekonurmineen ja kakkapusseineen (yms.), jonka lähistön vielä pesemättömistä jäljistä saattoi helposti päätellä.



BTW: ravintolahenkilökunnan kehuma Fish & Chips-annos oli luvatunlainen eli lajissaan erinomainen.

Telian prepaid uudessa Motorolassa toimii laivassa paljon XCover IV:n Elisaa huonommin, joten tämäkin teksti tuli viimeksimainitun WLAN-hotspotin läpi. Telian prepaidilla on myös alueellisia ja datamääräisiä rajoituksia.

Purku Naantalissa: kaksipyöräiset päästettiin ensimmäisinä ulos ja lähtö kohti Helsinkiä oli normihommaa hyvässä kelissä, muutaman pyörän letkassa. Yhden lisäpukeutumis-, tankkaus- ja venyttelypysähdyksen taktiikalla noin 450 km ajoa myöhemmin pyörän sai ajaa parkkiin kotipihalle. Garminin mukaan yhteensä 6922,1 kilometrin pituisen reissun jälkeen.

Alkuun

19.6.2024

Siitä se kolminkertainen tervetuliaistoivotus aamuyöllä alkoi etenkin kahden nelijalkaisen miettiessä hetken että kukahan tuo tyyppi taas olikaan kun tänne änkee kesken unien. Jaro on aamusta lähtien maannut enimmäkseen kyljessä kiinni eikä Ottokaan kädenmittaa kauempana usein ole.

Tavaroiden purku alkoi vasta reilusti päivemmällä, pesukonekin pääsi töihin ja pyörän tehopesu hoitui eri aineilla päästä varpaisiin, mukaan lukien ketjujen sekä takarattaan pesu löpöllä.

Moottoriöljy ja sen suodatin vaihtuivat myöhemmin. Sen verran jo yli 30 000 km ajettu x-rengasketju- ja rataspaketti rohisee, että tulevalla Imatranajo-viikolla on pistettävä joku niitattava DID, RK tai vastaava paketti tilaukseen. Noin 9 000 km ajetut Michelin Pilot Road 6-renkaat mainoksen mukaan kolmine eri kumiseoksineen (vain takana on kantavampi GT-versio ostohetken saatavuusongelmien vuoksi) ovat kuluneet sen verran maltillisesti eivätkä liian kantikkaiksi, että niiden vaihtoaika mennee kauas ensi vuoden puolelle vaikkei kokemusta noiden todellisesta kulutuskestävyydestä ole vielä ehtinyt muodostua. Tällä reissulla takarenkaassa oli kylmänä rapiat 3.3 ja edessä 2.9 kiloa painetta. Renkaiden sivut eivät 'kuluneisuudellaan' kyllä häikäise, vaikka varovaista kulutusrajan siirtoyritystä sivummalle välillä ilmenikin.



Tämä Peenemundesta bongattu aurinkokello olisi näyttänyt aikaa monessa muussakin reissun kuluessa käydyssä kohteessa kotipiha mukaan lukien, vaikka edellisistä sadejutuista muutakin voisi olettaa.



Henkilöautojen lukuisat rengasrikot ja niiden vuoksi moottoriteiden sivuun pysähtyneet autot jäivät mieleen etenkin paluumatkan varrelta, Ruotsissa yhdestä Mesestä oli jopa irronnut koko kuskinpuoleinen eturengas moottoritiellä. Auto oli aika lysähtäneen näköisenä oikeanpuoleisen reunakaiteen vieressä vasen etunurkka alaosiltaan asfaltin pintaan hankautuneena, rengas vanteineen _kauempana_ etusektorissa betoniseen keskikorokkeeseen nojaamassa ja kuski niin sanotusti pää riipuksissa ajoratojen ulkopuolella. Asfalteista erottui myös useamman ajoneuvon palojäljet. Mistään ei ainakaan havaittu kuivalle asfaltille valuneita öljyjä tai muita liikkumista vaikeuttavia nesteitä.

Rekkakaistat kävivät tutuiksi etenkin Saksassa kun niillä meno oli yleensä rauhallisempaa varsinkin suuremmissa ruuhkissa, eikä kytkin- saati jarrukahvaa tarvinnut nykiä joka viides sekunti pienen eteenpäin suuntautuneen nykäyksen vuoksi. Jalkatapeilla seisoskelukin kävi parhaiten niillä, jos asianmukaista levähdysaluetta ei ollut kohdalla. Sen verran pitkään ja usein pyörän jäähdytyspuhaltimet noissa ruuhkissa toimivat, että seuraavassa huollossa lienee syytä tarkastaa niidenkin laakerit vähän tarkemmin.

Belgiassa piti aina tankata Prepay:na eli parkkeerata pyörä mittarille, kävellä tiskille ja kertoa mittarin numero, haluamansa polttoaineen laatu ja määrä sekä maksaa se, minkä jälkeen pumppu oli valmis laskemaan maksetun summan edestä polttoainetta tankkiin. Ja se valittu sekä maksettu oktaaniluku oli ainoa mitä siitä irti sai. Mikäli ostettu litramäärä olisi ollut liian suuri tankkiin sopivaksi niin se olisi ollut ns. oma moka ilman palautusmahdollisuutta. Bensavarkaudet lienevät siellä yleisiä joskaan nykyään siellä ei ainakaan moottoriteiden asemilla näemmä enää kiljuta naama punaisena, jos sisälle erehtyy astelemaan mp-asussaan JA kypärä päässä. Tankkausten mittarikohtaista läpäisykykyä hidastavan kypärän poisoton ja uudelleenpukemisen aiheuttamilla lisäviiveilläkin voisi kuvitella olevan pieni osansa asiassa.

Teiden laatu eri maissa oli kelvollinen paria vähän haasteellisempaa tieosuutta lukuun ottamatta, niillä jokin vähän pienempi Suzuki V-Strom tai vastaava olisi pessyt nykyisen GSX:n varmaan aika helposti. Ehkä sellaisessa myös nämä uudet vaan ei niin laadukkaat mp-lyijyakutkin kestäisivät vähän paremmin vuodesta toiseen.

Debit- ja Credit-kortit olivat toisistaan poikkeavine maarajauksineen päivittäisessä käytössä. Mukana oli myös käteistä mahdollisia pika- ja poikkeustilanteita varten - yhdessä tanskalaisessa majoituksessa kelpasi toistaiseksi vain käteinen esimerkiksi aamiaisen maksamiseen. Pankin jakama, lompakkoon sopiva luottokortin kokoinen tunnuslukulaite oli taas matkassa mukana paljon kookkaamman ID-laitteen ja kännykkään asennettavan/aktivoitavan ID-sovelluksen sijaan. Muuten hyvä, mutta asiakaspalvelun Ranskassa puhelimitse kertoman "pankin tekemän pienen muutoksen" jälkeen ensin mainittu laite kelpasi vielä kaikkeen muuhun, muttei luottokortin varmennukseen (estäen muun muassa Booking.comin hotellivarauksen loppuunsaattamisen jos muut maksutavat eivät kelvanneet).

Muutamissa paikoissa vaadittiin netitse tehtävässä "itsesisäänkirjauksessa" valokuvaa matkustusasiakirjan etu- ja takasivuista henkilöllisyyden ja joissain paikoissa myös iän tarkastamiseksi ennen ovikoodien ja vastaavien lähettämistä. Onneksi ajokorttikin kelpasi siihen, sillä passin valokuvaaminen ja kuvien lähetys ties miten suojatulle/suojaamattomalle nettisivulle kuulosti turhan arveluttavalta vaihtoehdolta.

Imatralla 9.7.2024, Kari

Alkuun      Mp-Matkat