--------------------------
+- Kaasun määrän annostelu oli aluksi hankalaa kun olen ajanut aina tavallisilla kaasarikoneilla; ranne on tottunut säätämään vain sellaista eikä nyt tarjolla ollut huomattava vääntö ja erilainen kaasukäden kääntögeometria ainakaan helpottaneet nykimätöntä ajamista. Muutaman tonnin ajon kuluessa käsi tottui pienempiin liikkeisiin mutta epäilemättä alun nykimisen jäljet näkyvät ainakin kiillottumina tai jopa monttuina kytkinlevyjen ulkokehänpuoleisten urien seinissä.
+- Maalipinnan kestävyydestä en pysty sanomaan paljoakaan mutta nykyäänhän nämäkin maalataan lähinnä vesiväreillä, joten pyörä toimitettiin heti uutena jotenkin kestovahattuna ja levitin kaikille hopeanharmaille pinnoille ennen reissua ainakin kaksi kerrosta Autoglymin punaista sekä päälle neljä kerrosta kultaa, eikä pintoihin matkan aikana ilmestynyt silmin havaittavia naarmuja edes magneetikiinnitteisen tankkilaukun kiinnityspisteisiin tai bensakorkin ympäristöön. Tankissa satulan edessä ja rungossa satulan alla on Hondan nimissä myytävää paksua sekä kirkasta kontaktimuovia vähentämässä hankauskulumista. Kymmenen vuoden käytön kuluessa jälkiä on tietysti ilmestynyt, mutta ei niin paljoa kuin aluksi pelkäsin. Yksi pikkunaarmu katteeseen tuli valtuutetussa huollossa; etukatteen rosterinen kiinnitysruuvi lienee leikkaantunut kiinni telineen vastamutteriinsa ja sen irroitusvaiheessa kuusiokoloavain vaikuttaa lipsahtaneen muovin päälle. Kulkuvälineeseen noita ilmestyy jossain vaiheessa mutta eivät vaikuta matkan jatkumiseen eli se niistä; jatkossa asianmukaista kierrerasvaa on lisätty nokare kaikkiin rosterisiin ruuviliitoksiin.
+- Esiasennetut Bridgestonet kuluivat alkuun enimmäkseen keskeltä mutta Alpeilla saivat jo muodostuneet kulmatkin kyytiä. Pito ja kulutuskestävyys olivat Bridgestoneilla aika hyviä, vaikken tuolla oheiskuvan kuormalla aivan renkaan kulutuspinnan äärirajoille kanttauksissa yltänytkään. Rengaspaineet olivat noin 2,75 kiloa edessä ja 3,2 kiloa takana. Nykyiset renkaat ovat Pilot Road 6 GT takana ja tavallinen PR 6 edessä, kun vahvempaa GT-mallia ei ollut saatavilla molempiin päihin kesällä 2023. Valmistuksen loppuessa PR 5 GT:t olivat jo saavuttamattomissa.
+- Takavilkkujen ripustus on aika joustavan oloinen sen jälkeen kun ne ripustetaan putkirunkoisen laukkutelineen taakse lähemmäksi toisiaan. Yhtään vilkkupoltinta ei ole vielä palanut mutta ne kuulema tärisevät aika lailla. Ehkä siksi takavilkkujen välissä ollut punainen heijastin on jo pudonnut ja korvattu kunnollisella punaisella heijastintarralla (E11-leimattua). Samaa tarraa on lisätty myös perä- ja sivulaukkujen taakse näkyviin osiin pyöräni havaittavuuteni parantamiseksi etenkin vesisateessa ja sumussa takaapäin saapuvan kulkuvälineen suunnasta.
+- Pyörässä on automaattisesti syttyvät ajovalot, joita ei saane moottorin käydessä sammumaan kuin polttimoille meneviä johtoja tai sulakkeita irrottamalla. Mutta tuskinpa pyörän ajovalojen sammuttamista enää ne Ranskan länsirannikolla aikoinaan tavatut Karabineeritkaan vaatisivat. Parin pienen lisävalon asennus alemmaksi katteeseen niinsanotun "valokolmion" aikaansaamiseksi voisi parantaa havaittavuutta edestä päin, joka on harkinnassa syksyllä 2024.
+- Sivuseisontatuen alle kannattaa valkata litteä kivi tai käyttää erillistä muovi- tai metallialustaa, sen verran pystyssä ja 'pienijalkainen' se valitettavasti on. Etenkin kuumassa auringonpaisteessa pehmennyt uusi asfaltti meinasi yllättää jo Ison Rosvon kanssa, vaikka sen -tuki oli aavistuksen suurempi. Keskiseisontatuki on ollut parempi ja aika kevyt käyttää kovalla alustalla.
--------------------------
- Ajovalopolttimoiden vaihto eteen on aiempaa työläämpää, esimerkiksi lyhyiden ajovalojen poltinvaihto irrotuttaa koko mittaritaulun (kaksi ruuvia ja mittariston takana oleva moninapaliitin sekä lamppujen omat liittimet suojakansineen), jonka voi kuvitella olevan aika hauska operaatio pimeässä ja/tai vesisateessa. Samoin takapään valojen polttimoiden vaihdon tekisi mieluiten valoisassa tallissa.
- Satulan alla oleva suurin minilattasulakerasia on otettava ulos satulan ja vasemman sivukatteen alta ennen kuin edes sen kannen saa avattua, tila alkaa todella olla kortilla rungon sisällä. Toista kertaa en ihan hevillä irrota myöskään akkukotelon pohjaa paikaltaan. Akkukotelon yläpuolinen vapaa tila satulan alla on 'täynnä' kosteutta sietäviä, johtoon asennettuja minilattasulakkeita erilaisten lisävarusteiden vaatiman sähkönsyötön ja pyörän alkuperäisen sähköjärjestelmän suojaamiseen.
- Alkuperäisen Yuasa YT12A-BS akun kestoikä oli 11 vuotta sen oltua kaikki talvet kiinni automaattisessa mp-akkuvaraajassa (Optimate III, 14,3 V/ 600 mA, OY Brandt AB:n myymä laite). Tein hajonneesta alkuperäisakusta 'reklamaation' Urheiluliike Kisan Pasille joka kertoi että uusia Yuasojakin kyllä saa, mutta nekään tuskin kestävät enää yhtä pitkään tulevassa käytössäni - niinpä otin suosiolla jonkun halvemman, joita saa vaihdettua kahteen kertaan yhden alkuperäisen hinnalla. Lyijyn kierrätys (levyrunkomateriaalin 'likaantuminen') vaikuttanee akkujen sisäisiä ominaisuuksia heikentävästi, tjsp. Kesällä 2024 noin vuotta myöhemmin kyseinen tarvikeakku hajosi ja vaihtui uuteen samanlaiseen reissun lopulla Saksassa. "Halpa ja hyvä", sanotaan.. toivottavasti tuo yksilö selviää talven yli.
- Bensatankin muotoilu on sellainen, että sen päälle ei löytynyt täysikäisen mopsin kuljettamiseen sopivaa koirankuljetuslaukkua. Myöskään pyörän mittaritaulusta ei kokeilluilla versioilla nähnyt mitään..
- Jousitus toimi hyvin pelkillä alkuperäiskomponenteillakin muttei ollut samalla tasolla kuin aiempaan Bandiittiin asennetut Öhlinsin komponentit. Pyörän pahin ongelma oli takaiskarin 'säätömahdollisuus' normisuomalaisen käden ja käsivarren kanssa käytettävissä olemattoman tilan vuoksi => jousen esijännityksen kasvattaminen ei kertakaikkiaan onnistunut irrottamatta koko iskaria paikaltaan. Soljan Simo Kisasta joutui tekemään niin reissua edeltäneessä tarkastuksessa - jos se ei onnistu ammattilaiseltakaan hänen käytössään olleilla työkaluilla, niin.. Ainoa mikä onnistui kotona oli jousen esijännityksen pienentäminen kun tila riitti vain juuri ja juuri riittävään kevennyssuunnan kiertoliikkeeseen.
Vaihdatin siksi taakse etäsäädettävän Öhlins SU 103:n heti sellaisen tultua markkinoille mikä kaikessa säädettävyydessäänkin oli toisaalta pienoinen harmi, sillä alkuperäinen takaiskari olisi jousto-ominaisuuksiltaan ollut aivan riittävän hyvä pienimuotoiseen matkakäyttööni.
- Rekisterikilven alle oli laitettava kevyt suorakaiteen muotoinen kumilevy (ohutta mustaa, kevyempää ABS-levyä ei siihen hätään löytynyt) vähentämään renkaasta roiskuvan lian leviämistä koko pyörän takaosaan. Viitisen senttiä rekisterikilven alaosan alle yltävä kappale näytti riittävän aika hyvin. Samantyylinen juttu olisi pitänyt varmaan tehdä edessäkin, jotta syylärin kennolle ei lentelisi ihan niin paljoa esimerkiksi hiekkatien pinnan murusia tai muuta kiinteämpää moskaa.
- Vilkkupolttimien pohja ja sisäsivut ovat kokomustia joten kolme neljäsosaa polttimon valotehosta valaisee muualle kuin katseen suuntaan. Niihin kannatti lisätä ohutta heijastinmateriaalia polttimon taakse sillä näen mielelläni muiden kuljettajien huomaavan minut mahdollisimman ajoissa vaihtaessani kaistaa kaupungeissa sekä erityisesti ohittaessani/antaessani vilkulla tilaa/varoittaessani seisovasta ruuhkasta (vast.) keskieurooppalaisilla moottoriteillä. Sen vuoksi esimerkiksi muodikkaita minikokoisia led-vilkkuja ei tuohon pyörään ilmesty ikinä. Ja jos ihmettelit miksi kuvassa näkyvät vilkunlasit ovat oranssinkeltaiset niin se on makukysymys: en pidä nykysuuntauksesta jossa melkein kaikki on kirkasta katselusuunnasta riippumatta, siksi nuo ovat ison Rosvon oranssit vilkunlasit alkuperäisten kirkkaiden lasien tilalla vaikka vilkkupolttimot ovatkin itsessään oranssit.
Lisälaitteet:
* Garmin Zumo 660 oli erinomainen laite ilman bluetooth-kuulokkeitakin vuosien 2011-2022 välisen ajan. Sen alkuperäinen teline oli aika huteron oloinen ja korvautui RM Heinon kautta hankitulla Motechin tärinäntappokumein varustetulla telineellä, joka kiinnittyi suoraan ohjaustangon kiinnikkeiden päälle. Muun muassa öljynpaineen hälytysvalo näkyi koko ajan vaikka gps oli telineessään. Vuosien käytön jälkeen konstruktio toimii edelleen; joku näppärä lukitusmahdollisuus by Touratech tai vastaava olisi ollut hyvä lisuke hyvin lyhyiden tankkauspysähdysten ajaksi.
Kevättalvella 2023 se vaihtui uuden Zumo XT:n johtosarjaan ja telineeseen Motec:n pohjaosan jäätyä edelleen käyttöön yläkolmion päälle. Jos Zumo XT:ssa on ollut kiinni esimerkiksi GTM-36 Liikennetiedotuskaapeli, niin sen käytettävyys on huonontunut Suomessa vuoden 2024 alun tienoilla ja liikennetietojen välitys sen kautta päättyy Garminin teknisen tuen mukaan kokonaan vuonna 2025. Liikennetietojen välitys kännykkä-apin kautta toimii kuulemma kaikissa uusissa Garmineissa ja jää niiden ainoaksi välityskanavaksi jatkossa - jääpähän yksi kosteuden vuotopaikka vähemmäksi kun USB-liittimen kumista suojakantta ei tarvitse avata.
KOMMENTTI 2024: asennettu, testattu ja todennettu eli Garmin Drive-appi toimii BT:lla erittäin hyvin XT:n kanssa, kunhan sen toiminnan ja mahdollisuudet ensin sisältää.
* CLS 200u ketjun rasvaaja, CLS Heath kahvalämppäri [L] sekä molempia digitaalinäytöllä/kalvonäppäimillä ohjannut kaksikanavainen CLS Control toimivat erinomaisesti keskenään. Controllerin näytön kirkkaus riitti kevyesti kaikissa oloissa mutta kalvopainikkeiden kanssa piti hieman hakea, jos sormen pää ei heti osunut oikealle alueelle. Rasvarin alkuperäinen yksipuolinen öljynlevittäjä riittää oikein hyvin ketjun molempien puolien rasvaamiseen, kun perustiputussäätöä on hieman nostettu ohjeen mukaisesta arvostaan. Perussäätö taisi olla jotain yksi tippa joka kahdeskymmenes sekunti moottorin käydessä.
Syksyllä 2021 lammikko pyörän alla kieli sähköisen öljytiputusventtiilin mahdollisesta jumiutumisesta aukiasentoon eikä ihme, kymmenen ajokauden kuluessa po. venttiili oli avautunut ja sulkeutunut melkoisen monta kertaa. Kevyt öljyventtiilien paineilma-, tenu- ja aseöljyhuuhtelu sekä letkun peräkkäisten verkkosuodattimien liuotinpesu + kuivaus riittivät, mutta kaikki ketjurasvariin liittyvät kirkkaat pvc-letkut sekä takahaarukan alapinnalle takarattaan eteen kiinnitetty öljyn levittäjä piti uusia niiden kovetuttua koppuroiksi ja katkeiltua lyhyiksi pätkiksi tallin lattialle.
Ketjuissa käytettävä suojaöljy on Stihlin puolisynteettistä moottorisahan teräketjuöljyä (ei mitään niiden biohajoavaa tai vastaavaa, jotka eivät toimi samalla tavalla etenkään kylmemmillä ajokeleillä viskositeetin muuttuessa liikaa), sitä samaa jota myös CLS edelleen myy litran pulloissa omalla tarrallaan varustettuna ja heille sopivammaksi hinnoiteltuna. Öljyä saa Stihliä edustavista moottorisahaliikkeistä ja yhdellä reilun parinkymmenen euron arvoisella, kolmen-viiden litran vetoisella pönikällä ajaa noin 100 000 km.
* Lisävirtapistokkeet olivat ohjaustangossa, satulan alla ja perälaukussa. Satulan alustan täytyttyä muusta materiaalista otin sen liittimen pois.
* Tankkilaukku piti asentaa perä eteen-tyyppisesti telineessään istuvan gps:n mataluuden vuoksi, joten aiemmin laukun etutaskussa tapahtunut PMR-puhelimien irtoakkujen lataus jäi kokeilematta kyseisen taskun ollessa koko ajan kiinni ajotakin etumustossa.
* Kuvassa näkyvät mustekalat laukkujen yli painavat liian täyteen pakattujen laukkujen kansia sisään päin auttaen niiden tiivistämisessä, toimien myös sandaalien sekä vesipullojen kiinnityspisteinä. Kuoleentuneet tiivisteet pitäisi uusia joku päivä kun lukotkin uusiutuivat keväällä yhden avaimen katkettua avainpesään (asianomaisen lukon onneksi avauduttua vielä viimeisen kerran) - jonkinlaisina korvikkeina toimii sisälaukun pohjalla oleva yksi tai useampi noin 10-litrainen vesitiivis säkki vaatteille.
* Autotallissa on testissä Spyball mp-hälytin, joka löytänee 2024-25 talvena paikkansa jostain hyvin ääntä läpäisevien katteiden sisältä tai tankin alta. Ei siitä muuta hyötyä liene, mutta kertonee heti pyörän kaatumisesta tai nostosta pakettiautoon antaen lisää reagointiaikaa.
* Takalaukun sisäpinnalla aluksi olleet alumiiniteipit (maataso 1/4-aallonpituuden VHF-piiskalle) kestivät jonkun vuoden paikoillaan ja ehjinä, mutta piti lopulta korvata paksummalla mutta kapeammalla kupariteipillä. Talvella 2024-25 nekin korvataan ohuella kuparipellillä ja liimamassalla, sillä erilaisten cu-teippien oma liima ei päälleteipattuinakaan kestä yli kolmenkymmenen asteen ulkolämpötiloja materiaalien erilaisten lämpölaajenemiskertoimien vuoksi. Samalla laukun pohjalle aluksi vain kiinniteipatut radiolaitteet löysivät laukun sisätilojen käytön kannalta paremmat Sikaflex-kiinnitteiset sijaintipaikkansa.
versio #3.Kaiken kaikkiaan tuo on ollut hyvin hintansa arvoinen ja tarjonnut allekirjoittaneen käyttötarve huomioiden vallan kelvolliset mahdollisuudet mp-matkailulle varsinkin pienten lisävarustelujen jälkeen. Käyttäessäni sen isommassa huollossa kesällä 2023 Urheiluliike Kisan Pasi heitti kommenttinaan etten myisi sitä hänellekään, vaikka sellainen kävisi joskus mielessä sillä vuosimallin mukaan laskettava jälleenmyyntiarvo olisi sen verran kaukana "hyväksyttävästä" pyörän nykykunto huomioiden. No siitä ei lähivuosina liene pelkoa.
Nykyään joku samantyylinen seiskapuokki tai kuussatku riittäisi hyvin, kun kyyditettävien lukumäärä on pudonnut yhteen mikä koskee samalla myös tarvitun matkatavaraosaston tilavuutta.
------------- muuta -----------------
Kuvan Suzuki V-Strom oli kesällä 2014 parisen päivää koeajossa. Pitkästä aikaa sai hymyillä suupielet korvissa posotellessaan tuolla muun muassa ex. työmaan viereistä vanhaa lentokenttää ympäröiviä kangasmaasto- ja suopolkuja, sekä t-paita päällä sateessa tehty ajo edestakaisin Lappeenrantaan, testin aiheena suojaisiko noin pieni pleksi yhtään sateelta - eipä juuri. Koeajopyörän satulavaihtoehdoistakin löytyi onneksi tuo persjalkaisten jalat maahan-versio. Pidemmällä matkalla noin ohuen satulan toimivuudesta ei ole havaintoa.
Välirahaneuvottelujen paremman lopputuloksen kautta olisi tuollainen jossain muussa värissä vaihtunut alle. Kisan Pasi teki kyllä kaikkensa tämänkin kaupan toteutumisen eteen, kiitos siitä.
Myös kesällä 2014 pyörämyynnin sakkaamisen ja varastojen yleistilanteen (ympäri Suomen oli nurkat tötteröllään useamman vuoden uusia vuosimalleja varastoissa odottamassa uusia omistajiaan) sekä käytettyjen jälleenmyyntiarvon pudottua reippaasti ei kolme vuotta vanhan GSX-1250 FA:n vaihto ollut järkevää (milloinpa olisikaan ollut) saati rahankäytöllisesti mahdollista. Semminkin kun tuohon olisi vielä ennen seuraavia Keski-Euroopan tai Norjan reissuja pitänyt hommata muutamalla tonnilla laukkutelineitä, panssaria pohjaan, kaatumarautoja tai -tatteja sun muita lisätarvikkeita ennen mahdollista reissuun pääsyä.
Valitettavasti.
Matkat-sivu