Sisällysluettelo

Sisällysluettelo

Kaikkien korvien säästämiseksi deaktivoi pyöräsi varashälytin ennen autokannelta poistumista! Akkukin kiittää..

Jokainen pyörämalli vaatinee hieman asiaan paneutumista kaatumisherkkyys sivu- ja keskiseisontatuelta huomioiden, pyörän painopisteen korkeus lastattuna, jousitus, sidontaliinojen sekä narujen saatavuus ja kiinnitysmahdollisuudet pyörään sekä läheisiin pintoihin, odotettavissa olevan merenkäynnin laatu, liukkaus ja tilan ahtaus sekä mahdolliset kiinnitysvaijerit sekä -ketjut autokannella - pitääkö irrottaa sivulaukkuja tai muuta vastaavaa, oma aiempi kokemus autokannella toimimisesta, "kiire", ..

Ylimalkainen kartta mp-reissuillamme käyttämistämme vesireiteistä tarkennettuna Välimeren yläpään [L], Itämeren pääosien [L] ja UK:n [L] kartoilla. (Norjasta puuttuu useita ja) Suomen sisävesiltäkin muutama lossi.

© Google

Tämän jutun esittämiä asioita on kerätty kokoon reilun neljänkymmenen ajovuoden ajalta muun muassa noilla kartalla näkyvillä reiteillä osin myös oman kantapään kautta oppien.

Reitit ovat pienin poikkeuksin jonkinlaisessa pituusjärjestyksessä.

26.7.2023, Kari

Alkuun

Taustaa

Allamainituilla ohjeilla on kiinnitetty suuremmitta ongelmitta muun muassa perheemme Moto-Guzzi GT-850, Yamaha Diversion 600/S, Suzuki GSX-1100 ESD, GSF-1200/S ja GSX-1250FA sillonkin, kun niissä on päällä useamman reissuviikon vaatima matkavarustus eli täydet sivu-, perä- ja tankkilaukut.

Muista pyöristä ei omakohtaista kokemusta ole mutta jonkinmoista 'sivusta seuranneen' tuntumaa samaan aikaan samoilla paikoilla olleiden pyörien osalta on kyllä kertynyt. Esimerkkinä tilanne jossa takana ollut mp kaatui selkääni päin kun sen sidontaliina oli väärin kiristetty jousitukseen nähden, joka johti pyörän kaatumiseen.

Tai se 'kaatumatautinen' EFE, jota nosteltiin muutamaan otteeseen eri paikoissa.

Lauttayhtiö voi:

tarjota tai olla tarjoamatta kiinnitystarvikkeita
antaa neuvoja
auttaa vähän
kiinnittää kaiken valmiiksi ja irrottaa liinat ja kiilat kohdesatamassa
jättää pysäköintipaikan määräämisen jälkeen koko kiinnitys- ja irroitustyön omalle vastuullesi

Eli pyörän paikka autokannella on se mihin lastaushenkilöstö on määrännyt jatkon riippuessa joko sinusta, molemmista tai pelkästään heistä.

Ammattilaisillekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, katso jutun viimeisen kappaleen loppua laivayhtiön huolehtiessa pyöräsi kiinnityksestä.

Käytettävissä voi olla kääntyvillä lukoilla tai räikillä varustettuja kuormansidontaliinoja, naruja, kumisia ja puisia kiiloja, erilaisia pehmusteita seinän ja sivulaukun väliin tai muita vastaavia apuvälineitä. Puhtaita tai hyvinkin likaisia. Tai pahimmillaan ei mitään laivayhtiön tarjoamaa ylimääräistä eli käytät vain omia tarvikkeitasi tai niiden puuttuessa et mitään.

Oleellista on yrittää saada pienennettyä pyörän edestakaisia pituus- sekä sivusuuntaisia liikkeitä + niistä johtuva pyörän kaatuminen tai hankaantuminen ainakin laivan rakenteisiin.

Alkuun

Kiinnitystarvike ei saa aiheuttaa vahinkoja pyörän rakenteille tai maalipinnoille. Varsinkin niillä rekkojen lastin kiinnittämiseen tarkoitetuilla leveillä räikkäliinoilla on helppo aiheuttaa vahinkoja herkimpiin osiin katteet, lämmitetyt ja geeli-satulat mukaan lukien.

Vahvin kuormasidontaliinojen kulma kanteen nähden olisi 45 astetta pyörän molemmin puolin, josta muodostuva kolmiorakenne (sidontaliina + laivan kansi + pyörän runko renkaineen, jousituksineen ja seisontatukineen sekä sama kolmio myös toisella puolella pyörän etu- ja takaosassa) kestäisi parhaiten liinojen päiden suuntaista liikettä. Käytännössä siihen harvoin päästään tai normaalikeleillä olisi suurempaa tarvettakaan.

Optimikiinnitystapa olisi edellisen mukainen nelipistekiinnitys pyörän eri kaikista nurkista kanteen. Tilanteessa, jossa sellaista todella tarvittaisiin saattaisi olla tärkeämpääkin ajateltavaa siellä vesilinjan yläpuolella olevien kansien suuremman heiluriliikkeen vaikutuspiirissä. Toisaalta noin 160 km/h liikkuvassa autojunassa tuollainen sidontatyyli erillisten kolmiotukien vahvistamana näytti hyvinkin tarpeelliselta.

Lähemmäksi pyörän keskikohtaa käännettäville katteiden sivupeileillekin on löytynyt tarvetta monilla ahtailla autokansilla.

Koska laivan (vastaavan) liikesuunta, sivutuuli, alla virtaava vesi esimerkiksi joella, aallokko ja sen suunta, autokannelle pysäköityjen pyörien väliset kulmat ja autokannen sisä- sekä kuorman kiinnitysrakenteet vaihtelevat, niin pieni tuumaus minkä suunnan liike voisi helpoimmin kaataa pyörän tai aiheuttaa jatkuvana edestakaisena liikesarjana hankaus- ja muita vastaavia vaurioita voi olla paikallaan. Sekä käyttää saatavilla olevia kiinnitystarvikkeita ja -pisteitä sen mukaisesti mikäli se vaan on mahdollista.

Muutaman kerran jälkeen valmistavaan ajatustoimintaan kuluu enää sekunteja tai katseen pyyhkäisyn verran.

Mitä korkeammalle merenpinnasta joutuu pyöränsä pysäköimään, sitä paremmin se kannattaisi kiinnittää paikoilleen vahvemman heiluriliikkeen vaikutusalueella.

Haastavinta ympäristöä on hankala nimetä (Väli-, Pohjan-, Norjan- tai Itämeren syysmyrskyihin emme onneksi ole koskaan joutuneet, Välimerelläkin oli vain kerran vähän vahvempaa merenkäyntiä kohdalla) mutta aika monipuolinen alusta oli jossain Alankomaiden - Belgian - Ranskan suunnalla vastaan tullut pieni lossi, joka vaihtoi joen rannalta toiselle joen keskelle ankkuroidun tukivaijerin varassa puolikaaressa liikkuen - joen virtauksen liikuttaessa alusta. Sielläkin muuan EFE kävi kyljelleen..

Joissain losseissa alustan laituriin ajo on ja ollut aika nykivän kovakouraista syystä tai toisesta, suuremmissa aluksissa ei niinkään.

Suurempien autokansilla eteen on joskus tullut yllättävän liukkaita teräslattioita ja kerroksesta toiseen vieviä, epätasaisia -ramppeja. Pelkkä etujarrun käyttö ei niissä riittänyt, keskelle ramppia ei ylöspäin noustessakaan kannattanut pysähtyä..

Alkuun

Ideaalitilanteessa

Käytössä on vähintään kaksi sidontaliinaa, tilaa on riittävästi pyörän ympärillä, kannen vapaita ja sidontatarvikkeiden lenkeille sopivia kiinnikkeitä sekä kumisia kiiloja renkaiden taakse löytyy:

pyörä jätetään sivu- tai keskiseisontatuelle kahden laivan kannessa olevan kiinnityspisteen väliin siten, että kannen kiinnityslenkit sijaitsevat saman matkan päässä pyörän keskiviivalta sen vasemmalla ja oikealla puolella

ohjauslukko ja sivuseisontatukea käytettäessä myös ykkösvaihde kytketään päälle (ota tarvittaessa löysät pois eli työnnä pyörää vaihde päällä eteenpäin ja laske vasta sitten sivuseisontatuen varaan)

voimansiirtolaitteisto kytkin mukaan lukien tuskin kärsii vaikka pyörä hieman edestakaisin liikahtelisikin, rattaisiin ja laakereihin (yms.) kohdistuvien voimien ollessa aivan eri luokkaa kuin normaalissa liikenteessä

vasemmanpuoleinen sidontaliina kiinnitetään ylemmäs runkoon ja toisesta päästään kannen lenkkiin, lattian kiinnitysuraan tai muuhun vastaavaan kiinnityspaikkaan

oikeanpuoleinen sidontaliina kiinnitetään vastaavalta kohdalta omaan kiinnityspaikkaansa

kaksi liinaa sijoitetaan siten, että muodostuva veto on noin yhdeksänkymmenen asteen kulmassa pyörän keskilinjaan nähden jolloin liinat eivät pääse löystymään pyörän mahdollisesti liikahtaessa pituussuunnassa

heilutellaan pyörää hieman ja kiristetään liinat vuoronperään painaen jousitusta hieman kasaan sivuseisontatuen pulttia katkaisematta, rikkomatta pyörän katteita tai muita osia, huomioiden että seisontatuen asento jää varmasti oikeaksi eikä muutu johonkin myöhempää kaatumista edistävään väliasentoon

mikäli käytetään samoja kannen kiinnikkeitä toisten kanssa on syytä pitää huolta, ettei muille aiheudu ongelmia oman pyörän kiinnityksestä tai sen löysäämisestä

kumikiilat (-tallat) potkitaan lopuksi renkaita vasten pyörän molemmissa päissä

Normaalitilanteissa

Tuohon edelliseen harvoin päästään, alla on muutamia esimerkkejä vastaamme tulleista hyvinkin helpoista ja välillä vähän haastavammista tilanteista.

Alkuun

Lossit

Suomessa ja ulkomailla koettuja välineitä 1980-luvun alusta lähtien. Yleensä suojaisemmilla sisävesireiteillä rannikon salmien, vuonojen ja jokien ylitykset mukaan lukien.

Svinoujscie, Puola. Irma ja Yamaha, Suzuki GSX-1250FA oikealla.

../2012/2012-Puola-lossi.JPG

Pyörien vierellä seistiin koko matkan ajan, vaihde ykkösellä ja mp:t sivuseisontatukien varassa.

Losseilla on joskus ollut parasta joko istua pyörän päällä koko lyhyen matkan ajan ja vetää etujarrua keulan hakiessa paikkaansa laiturin puoleisessa päässä, tai jättää pyörä sivuseisontatuelle ykkösvaihde päällä ja tukea sitä tarvittaessa vaikka vierellä seisoen lossin saavuttaessa vastarannan laiturirakenteet. Yleensä pienien sivuliikkeiden ja törmäysten, joskus reippaampien heilautusten kautta.

Pidemmän matkan aikana viimeksi mainittu lienee varsinkin pelkkää keskiseisontatukea parempi tapa ainakin kiikkerän -tuen omaavilla pyörillä.

Lossin kannen pinnan kunto vaikuttaa valintaan sillä likainen, märkä, öljyinen sekä vastamaalattu, puolipallomaisilla teräsniiteillä täydennetty kansi voi olla melkoisen liukas renkaiden ja tukijalan saappaan alla. Hiekasta ja märistä lehdistä puhumattakaan.

Alkuun

Pienemmät autolautat

Yleensä vähän laajemmilla vesireiteillä ja suuremman liikenteen tai huonompien sääolojen vaikutuspiirissä.

Kustavi - Ahvenanmaa

Tuon yhteysvälin lautoissa oli pientä miettimistä vaativia, liinan tiukkauksen jälkeen pelkällä lukitusvivun 180° kääntöliikkeellä pikalukittavia kuormasidontaliinoja osan niistä oltua toimintakelpoisia ja loput läpiruostuneita. "Vedänkö vaan umpisolmuun ja jos, niin miten saan sen auki kohdesatamassa..".

Vuosnaisessa tavallisen räikkäliinan toisen pään kiinnitys kohdistui pyörän alle tiukalle kiristetyn ketjun lenkkeihin. Huomaa noin 45-asteen kulma kiristimen ja -liinan vastakkaisella puolella koukun kohdalla.

Ykkösvaihde ja ohjauslukko ovat päällä. Pyörän takana ollut -liinan pää ei hyvistä olosuhteista eli kaatumisherkkyyden vähäisyydestä johtuen tehnyt ylimääräisiä mutkia runkoputken tai muun osan ympäri.

Ajohanskat toimivat satulan päällä lisäpehmusteina.

Alkuun

Toisella 'Saariston rengastien' lautalla laivayhtiön kansimies kiinnitti sivuseisontatuella vaihde ykkösellä ja ohjauslukko päällä seisoneen pyöräni vain kahdella oikealle sivulle sopivasti sijoitellulla ja eteen sekä taakse sijoitetilla puukiiloilla niin tukevasti, ettei sille tarvinnut tehdä mitään muuta. Kiinnitystavassa suurin paino kohdistui sivuseisontatukeen ja sen pulttiin, jonkin verran myös noihin alla oleviin kiilapuihin.

Oikealle kaatumisen vaaraa ei noissa olosuhteissa ollut. Eikä vasemmalle kun sivuseisontatuki ja sen kiinnityspultti rungossa kestivät tuon vesireitin vähäiset heilumisrasitukset ongelmitta.

Ammattimiehen toimintaa oli ilo seurata sivummalta..

Alkuun

Lauttamatka seuraavien satamien välillä on alle kymmenen kilometriä tuolla kuvan pikkulautalla.

Claonaig, Skotlanti - Lochranza, Isle of Arran, Skotlanti

GSF-1200/S on tuon lautan kannessa kiinni vain nopean kuvaussession vuoksi, sen verran korkealla oli keksinnön painopiste reissukamojen suurehkon painon vuoksi. Räikkäliinan tukipiste on keskiseisontatuen takapuolella jolloin pyörä ei voinut liikkua eteenpäin pudoten alas.

Hanskat pehmustavat satulan pintaa mutta ohjauslukolla ei tuossa ole suurempaa merkitystä.

Jos jokin liikkuisi tuossa yllättäen jonnekin, niin ehkä ensimmäisinä nuo Ison Rosvon keskiseisontatuen metalliset alapinnat märänliukkaalla kannella.

Brodick, Isle of Arran - Androssan, Englanti

Lauttamatka takaisin mantereelle on noin kaksikymmentä kilometriä.

Edellistä suuremmalla autolautalla sen sisällä, hyvissä ympäristöolosuhteissa ei ollut mitään erityistä kiinnisitomistarvetta joten keskiseisontatuki, ykkösvaihde ja ohjauslukko päälle riittivät hyvin.

Alkuun

Bonifacio, Korsika - Santa Teresa Gallura, Sardinia

Lauttamatka on alle kaksikymmentä kilometriä saarten välillä.

Yksi pienimmistä eri reissuilla vastaan tulleista laivoista oli tuo. Hyvin sekin toimi hyvissä olosuhteissa.

Pyörät sijoitettiin sivuseisontatuelle laivan vasemman sivuseinän viereen, vaihde ykköselle ja ohjauslukko päälle Diversionista mutta ei Isosta Rosvosta sen pitkittäisen kallistuskulman ja vasemmanpuoleisen sivulaukun sijainnin muuttuessa seinän suhteen eturenkaan asennon muuttuessa. Koko pyörää olisi pitänyt siirtää hieman kauemmaksi seinästä ohjauslukon päällelaiton vuoksi.. mutta laiskuus voitti.

Alkuun

Vasemmanpuoleisten sivulaukkujen ja sivuseinän väliin laitettiin paksut tyynyt, jonka varaan pyörien sivulaukut laskettiin kevyesti nojaamaan. Oikeanpuoleisesta jalkatapista tai sen luota rungosta vedettiin laivayhtiön tarjoama naru tai oma liina vasemmalle satulan yli ja kiinnitettiin seinään.

Irma kiinnittää Diversioniaan ja Laura tutkii Banditin narun kiinnitystä.

Alkuun

John o'Groats, Gills Bay, Skotlanti - St. Mary´s Hope, Orkney

Laivamatka on noin kolmekymmentä kilometriä mantereelta saarelle.

Laivayhtiön mies kiinnitti pyörän esimerkillisen tukevasti paikoilleen myös illemmalla takaisin 'mantereelle' palatessa.

M/S Claymore, nyt jo suuremmalla korvattu

Pyörä parkkeerattiin eturengas kiinni laivan sivuseinään. Sivuseisontatuelle, kaksi maton palasta satulan suojana, joiden yli räikkäliina ja sen varmistusnaru kannen kiinnikkeisiin. Takarenkaan takana on kumikiila (-talla).

Lattian kiinnityslenkit olivat vanhassa laivassa tuollaisia putkenpaloja.

Hyvin se kesti paikallaan. Pientä overkilliä totta puhuen, mutta toisenlaisissa olosuhteissa todennäköisesti liiankin tarpeen ;-)

Alkuun

Suuremmat autolautat

Uig, Isle of Skye, Skotlanti - Lochmaddy, South Uist, Ulko-Hebridit, Skotlanti

Laivamatka on noin viisikymmentä kilometriä mantereelta saarelle.

Laivayhtiön mies kiinnitti pyörän paikoilleen noiden kahden keltaisen lattiakiinnikeputken ja niihin työnnetyn, yläosastaan pehmustetun sivutelineen avulla.

Pyörä parkkeerattiin laivan suuntaisesti keskiseisontatuelle ja sen yli mennyt naru kiinnitettiin kansimiehen toimenpitein tuon sivutuen yläpäähän. Tosin kiinnitysnarun kiristyssuunta oli aluksi takaa eturenkaaseen päin eli keskiseisontatuen kannalta pyörän alaslaskusuuntaan => GSF-1200/S oli jo tipahtamaisillaan -tuelta ja kaatumaisillaan eteenpäin kun keskeytin henkilön aloittaman narunkiristyksen - heppu tajusi nopeasti mitä olikaan tekemässä korjaten toimintansa asianmukaiseksi.

Tekevälle sattuu, taisi häneltä jäädä kiireessä huomaamatta ettei pyörä ollutkaan sivuseisontatuen varassa. Tjsp.

Maksavan osapuolen paikallaolo ei mp-kuskin reissun jatkumisen kannalta olisi tosin paljoa auttanut esimerkiksi kytkin- tai jarrukahvan katkettua juurestaan tai bensatankin puhjettua (poskiraudat suojasivat moottoria), ajokuntoon saanti olisi tuskin hoitunut 'ykköstunneissa' varsinkaan perille tulevaan määränpäähän saavuttuamme.

Vilkuista, peileistä ja muoveista ei niin väliä, niitä voisi yrittää pikakorjata vaikka noin [L] (vilkku hajosi lähes täysin + kasaan teipattu jarrukahva katkesi heikosta kohdastaan) ja vaihtaa uusiin vähän myöhemminkin.

Alkuun

Livorno, Italia - Bastia, Korsika

Laivamatka on noin 130 kilometriä mantereelta saarelle.

Lyhyemmillä saarireiteillä käytetyt laivat olivat muun muassa hitaampia tuon kokoluokan, tai nopeampia mutta pienempiä aluksia. Sopivassa vasta-aallokossa tuollainen huojuu ja heiluu myös pituussuunnassaan aallonharjalta toiselle 'hyppiessään' sekä niiden väliin vajotessaan.

Savonasta Bastiaan

Kiinnitys- ja pehmiketarpeet sai kukin kehitellä itse omista tavaroistaan. Kerrankin niille oli oikeasti tarvetta.

Suzukini ja Makun Honda saatiin parkkeerattua laivan autokannelle vasemman kyljen viereen sivuseisontatukien varaan ja sidottua hyvin kiinni mukana olleilla sidontaliinoillamme. Ja onneksi saatiin, sillä räväkämpää merenkäyntiä oli hetkellisesti tarjolla niin paljon että yläkannen kahvio-ravintolassa tarvittiin sirpaleiden siivousvälineitä ja matkustajille oksennuspusseja.

Englantilaisen koomikkoryhmän 'John Cleese ja Hassujen Kävelyjen Ministeriö' -mukaista etenemistä tuli kahvikuppi kädessä kokeiltua ja havaittua lähiympäristöstä itsekin. Hetken päästä alempana autokannella pyörän lähellä makoillessa huojututti huomattavasti vähemmän.

Alkuun

Lochboisdale, South Uist - Castlebay, Barra, South Uist - Oban, Skotlanti

Laivamatka on noin 180 kilometriä saarelta toisen kautta mantereelle.

Laivayhtiön mies kiinnitti pyörän paikoilleen. Se jäi keskiseisontatuelle laivan suuntaisesti, ohjauslukko päälle ja sidontaliina kiristettynä lisäpehmusteella suojatun satulan yli autokanteen. Kumikiilojen käyttöä en enää muista mutta 'aina' niitäkin pyrittiin hyödyntämään.

Hyvin se kesti paikallaan Barralle tehdystä satamavierailusta laituriin 'törmäilyineen' ja laivaan ajoittain muutenkin vaikuttaneesta sivutuulesta huolimatta.

Alkuun

Bastia, Korsika - Nizza, Italia

Katamaraani-matka on noin 250 kilometriä saarelta mantereelle.

Aika ahdasta oli tuossa nopeakulkuisessa katamaraanissa mutta narujen eikä liinojen kanssa tarvinnut touhuta tyynen kelin ja laivan tasaisen etenemistavan vuoksi.

Vapaa kulkureitti autokannella muodostui tuohon väliin, joten autojen avoimet ovet eivät pyörien pakkaus- eikä purkuvaiheessa olleet liian lähellä. Samalla nopeutettiin autokannen tyhjentämistä Nizzan satamassa.

Alkuun

Golfo Aranci, Sardinia - Livorno, Italia

Laivamatka on noin 300 kilometriä saarelta mantereelle.

Mikäli vähän suuremmankin laivan [L] autokannelle pitää jättää maksimimäärä tilaa suurikokoisille rekoille, voi pyörän joutua jättämään aivan vasemmanpuoleisen sivuseinän viereen sivuseisontatuelle ja ottamaan pyörän oikealta puolelta sivulaukunkin pois. Tai päinvastoin, tosin oikealla sivulla pyörää ei normaaliin ajosuuntaan pysäköiden saa helposti yhtä lähelle autokannen sivuseinää vasemmanpuoleisen sivuseisontatuen aiheuttamasta pyörän kallistuksesta -kannen keskelle päin- johtuen ja pyörähän pitää sivulaukkuineen saada takaisin pystyasentoon viimeistään poisajovaiheessa.

Sivuseisontatuki, vaihde ykkösellä, ohjauslukko päällä, yksi sidontaliina VAIN vasemmalle puolelle estämään kaatuminen oikealle melkein iholla seisoneen rekan kylkeen ja oikealta irroitettu sivulaukku pyörän sekä seinän väliin sijoitettuna. Vasen sivulaukku oli pyörässä kiinni mutta hyvin lähellä seinää. Ajosaappaat kumitallojen korvikkeiksi eteen ja taakse.

Hyvin se kesti paikoillaan, tosin pidemmän päälle liikahtelevan pyörän paino tuskin tekee hyvää goretex-saappaiden vedeneristyskyvylle.

Vieressä oli rekka niin lähellä että pyörälle pääsi vasta sen siirryttyä kauemmaksi. Sen kylmäkäynnistys ja tyhjäkäynti pärskäyttivät mustaa moskaa reilusti pyörän ja sen varusteiden kylkeen, mikä kannattaa huomioida niiden sijoituksessa rekka-auton pakoputken pään kohdalle.

Alkuun

Turku-Tukholma-Turku

-väleillä pyörien kiinnisidonta tehtiin joskus noin. Sivuseisontatuen varaan, ohjauslukko ja vaihde #1 päällä.

Kumisia kiiloja ei ollut vapaina ja sijaintipaikkakin 'keskellä' autokantta, niinpä pyörien todennäköistä edestakaista sekä sivuttaista liikettä on rajoitettu noilla sinisillä räikkäliinoilla.

Jaana, Irma ja Laura valmistautuvat satamaan siirtymiseen.

Moto-Guzzi GT-850 mataline painopisteineen sekä pitkän mutta loivan sivuseisontatukensa vuoksi matkusti hyvin usein vain vaihde #1 päällä paikan salliessa sen. Siinä oli aiemman virkakäytön jäljiltä täyskokoiset kaatumaraudat edessä ja takana, joten normaalia kaatumista ei tarvinnut enää pahemmin varoa..

Alkuun

Wexford, Irlanti - Fishguard, Englanti

Katamaraani-matka on noin sata kilometriä saarelta 'mantereelle'.

Pyörän sijoituspaikka on oikeanpuoleisen seinän vieressä, ohjauslukossa sivuseisontatuen varassa henkilökunnan kiinnittämänä kuvan mukaisesti; käytössään hänellä oli kaksi kapeata räikkäliinaa.

Ensimmäinen liina pehmustetun satulan yli sijoitettuna esti sekä sivuseisontatuen yläpään pulttiliitoksen runkoon vioittumisen vääntymällä ulospäin että pyörän kaatumista oikealle, toinen kiinnitti pyörän kunnolla katamaraanin autokanteen.

Ensimmäisen liinan kiristin näkyy pyörän vasemmalla puolella, liinan vapaa pää koukkuineen oli vedettynä pehmikkeellä varustetun satulan yli alas pyörän oikeaa sivua sekä moottorin alta sivuseisontatuen alapäähän kiinni. Siten ettei se pompsauta sivuseisontatukea taaksepäin. Toinen liina oli vedetty suoraan edellisen päältä satulan yli poikittain ja kiristetty oikealta puolelta kanteen.

Näppärä oivallus ja olisi epäilemättä toiminut vähän huonommassakin kelissä, vaikka katamaraanin liike nopeaa mutta tasaista olikin.

Alkuun

Göteborg, Ruotsi - Fredrikshavn, Tanska

Katamaraani-matka on noin sata kilometriä Pohjanmeren nurkan sivuitse mantereelta mantereelle.

Sivuseisontatuki, vaihde ykkösellä, ohjauslukko päällä, muovikiila renkaan takana ja leveä kuormansidontaliina penkin yli lattian kiinnityskohtiin riittivät hyvin. Kevyt liinan kiristys taaksepäin sivuseisontatuen pitämiseksi lattiassa.

Hyvin tuo takana näkyvä, korkeampi pyöräkin kesti paikallaan.

Alkuun

Kristiansand, Ruotsi - Visby, Gotlanti - Oskarshamn, Ruotsi

Laivamatka on yhteensä noin 300 km mantereelta saarelle ja takaisin.

Lastaushenkilöstön mukaan keli Itämerellä oli tyyni eli pyörien sitomiseen ei tuon kokoisessa, nopeannäköisessä mutta hitaassa laivassa ollut syytä.

Napattu Super-VHS-videolta.

Jätimme ne sivuseisontatuille, ykkönen silmään ja ohjauslukko päälle, perälaukut todennäköisesti turhaan irroitettuina pyörien viereen painopisteen pudottamiseksi. Tuossa laivassa autokannen lattiassa oli suurehkoja kaatuvia terässilmukoita leveiden kuormaliinojen kiinnittämiseen, joihin mukana olleet omat liinakoukkumme eivät olisi purreet kiinni.

Alkuun

Suurimmat autolautat

Turku - Långnäs - Tukholma - Långnäs- Turku

Laivamatka on noin 350 kilometriä suuntaansa.

Kannessa olleet kiinnitysurat, -lenkit- ja -'sienet' olivat joskus niin paksuille kiinnikkeille tarkoitettuja, ettei pienellä koukulla varustettua omaa räikkäliinaa voinut käyttää optimaalisesti tai ollenkaan. Niinpä pyörä kulki joskus noin kevyesti kiinnitettynä koko merimatkan joskin riski kaatumiselle oli sen kokoluokan laivoissa aika marginaalinen vaihtoehto.

2007/Ruotsi-mp-STO-TKU-laivassa.JPG

Joskus oli pakko tyytyä vain yksipuoliseen liinasidontaan ja vetää liina sivuseisontatuen puolelle estämään kaatuminen yli oikealle, sekä luottaa pelkän ykkösvaihteen kykyyn estää liika pituussuuntainen liike.

Ollapa niitä DB-Autozugin lahjoittamia lyhyitä kuormasidontaliinalenkkejä käytössä jo paljon aikaisemmin, niillä olisi voinut laajentaa omien liinojensa kiinnitysmahdollisuuksia monella autokannella.

Alkuun

Bergen, Norja - Scrabster, Skotlanti

Laivamatka on noin 600 kilometriä Pohjanmeren poikki. Laiva oli 'M/S Norröna'. Mittoja ja muuta tietoa löytyy liitteestä (pienehkö purkkihan se tuokin on verrattuna vaikka Helsinki-/Turku-Tukholma -laivoihin).

https://www.knudehansen.com/wp-content/uploads/2017/10/Norr%C3%B6na-98109.pdf

Pyörä pysäköitiin kuvan vasemman reunan suuntaan kuvaajan taakse eturengas etuseinään kiinni, keskiseisontatuelle ja pyörän yli kannella oleviin vaijereihin naruilla tai omilla räikkäliinoilla kiinnittäen.

Alkuun

Göteborg, Ruotsi - Newcastle Upon Tyne, Englanti

Laivamatka on yli 1000 kilometriä Pohjanmeren poikki suuntaansa, välisatamana mennen-tullen toimi Kristiansand Norjassa. Laiva oli 'M/S Princess of Scandinavia'.

Laivan nimistä, koosta ja vaiheista löytyy tietoa tuolta.

https://en.wikipedia.org/wiki/MS_Moby_Otta

Matkustimme sillä 1992 Edinburghin FIM-Ralliin IMK:n mp-jaoston porukan kanssa ja 2004 perheen voimin pidemmälle Skotlannin kierrokselle. Ensin mainittu kerta oli kuvasta poiketen mallia 'Nyrkillä täyteen ahdettu' eikä tuo myöhempikään ajokerta ollut keulan osalta kovin tyhjän oloinen, kuten kuvasta näkyy.

2004-Laiva-Princess-of-Scandinavia-ja-mopot-keulassa.jpg

2004-Laiva-Princess-of-Scandinavia-ja-mopot-keulassa.jpg

Alkuun

Hanstholm, Tanska - Torshavn, Fär-saaret - Seydisfjördur, Islanti

Laivamatka on yli 1600 kilometriä suuntaansa Pohjan- ja Norjanmerellä. Laiva oli M/S Norröna.

Moottoripyörät kiinnitettiin omatoimisesti laivan autokannelle joko sen etuosaan pingotettujen vaijereiden päälle tai takaosan putkikehikoiden väleihin esimerkiksi seinällä näkyvien sinisten narujen avulla sen mukaan, mikä oli ao. moottoripyörän seuraava purkupaikka. Mennessä Torshavn Fär-saarilla tai Seydisfjördur Islannissa, palatessa Torshavn tai Hanstholm Tanskassa.

Tuossa kiinnitetään pyöriä Torshavnissa ennen matkan jatkumista Islantiin. Etuseinän paikat ovat jo täynnä, loput pyörät sai kiinnittää tuohon vasemman sivun ketjujen väleihin vaikka neljällä narulla. Tilankäytöstä päätellen tuohon on varattu paikka kahdelle vierekkäiselle pyörälle per ketjupari.

Laivan takaosassa olivat Hanstholmista matkaan lähteneet ja suoraan Islantiin menevät pyörät.

Paluu takaisin Hanstholmiin. Purkutoimet ovat alkaneet myös autokannen takaosassa jonne Seydisfjördurissa pyörämme kiinnitimme.

Iso Rosvo on jo irronnut kiinnitysnaruistaan Markun ja Pirkon pistäessä FJR:aa taaempana ajovalmiiksi.

Alkuun

Harkittavaa

Ei ehkä kannata laittaa vain yhtä kanteen pyörän molemmilta puolilta kiinnitettyä sidontaliinaa, narua, vastaavaa sivuseisontatuella seisovan pyörän satulan yli ELLEI liina tee jossain kohdassa sen liikkumisen estävää lenkkiä jonkun rungon osan kautta. Vedon suunta siten että -tuki pysyy maassa ja jousitus painuu hieman kanteen päin.

Ilman lukitsevaa lenkkiä jousituksen painuessa kasaan 'vapaa' liina pääsee hetkeksi löystymään ja pyörä liikahtamaan aavistuksen oikealle, ennen kuin liina ottaa taas kunnolla kiinni. Usein toistuessa tuosta voi seurata pyörän asennon muuttuminen hiljalleen, kunnes painopiste ylittyy ja pyörä kaatuu 'yli' oikealle kyljelleen. Tai vähintään hankausjälkiä liinan liukuessa penkillä tai maalipinnalla.

Kokeilin tuota täydellä matkavarustuksella lastatuilla pyörilläni (muun muassa GSX-1100 ESD ja GSF-1200/S) ja molemmilla sai helposti demonstroitua kuinka kaatuminen tapahtuisi, itseasiassa yllättävän helposti. Painopiste nousee jonkin verran pyörään kiinnitettyjen tarvikkeiden painosta mikä samalla kasvattaa heilurin massaa, joka pyrkii liikuttamaan pyörää sivusuunnassa laivan liikahdellessa. Satulan ja sen rungon sekä alla olevien katteen palojen säästämiseksi kun tulee sen yli menevä(t) liina(t) yleensä kiristettyä mieluummin vähän turhan löysälle kuin 'soimaan'.

Mikäli pyörässä on automaattinen sivuseisontatuki niin se voi pompata jousensa voimalla ylös jo aiemmin ja pyörä kaatuu vasemmalle sivulleen.

Mikäli pyörä on keskiseisontatuen varassa niin liinojen korkeus ja kiristyssuunta kannattaa valita siten, ettei muodostuva veto ja mahdollinen samanaikainen eteenpäin suuntautuva liike päästä pyörää putoamaan seisontatuelta.

Mitä teet jos huomaat autokannelta poistuessasi että esimerkiksi takarengas on tyhjentynyt laivaannousun ja satamaan tulon välillä, syynä vaikkapa pieni väärään kohtaan uponnut kivensiru, ruuvi tai vastaava? Eikä aikaa korjaamiseen juuri ole autokannen tyhjentyessä muista ajoneuvoista, vaahtopaikka-ainepullokin on ties missä.

Autokansilla tai satamassa on aiemmin ollut rajoitetusti saatavilla teknistä apua ainakin rekkakuskeille, mutta lienee parempi (tai pakkokin) varautua ajamaan tyhjällä renkaalla mahdollisten ramppien kautta ulos satama-alueelle ja jatkaa korjaamista siellä. Tuossa [L] on yksi sellainen tapaus avattuna Hanstholmin satamassa.

Alkuun

Muuta

Muun muassa Helsinki-Tukholma-Helsinki, Helsinki-Tallinna-Helsinki, Helsinki-Gdansk-Helsinki, Helsinki-Gnydia-Helsinki, Helsinki-Travemunde-Helsinki, Hanko-Rostock-Hanko ja Vaasa-Uumaja-Vaasa -väleillä tilanteen mukainen kiinnisidontatyyli toistui reissukerrasta toiseen.

Vuoden 1984-mallin Suzuki GSX-1100 EFE oli erityisen kiikkerä ja kaatuilikin monella lautalla liikkuessamme, jolloin kuskinsa harmiksi kuulutettiin muun muassa: "Voisiko seuraavan rekisterinumeron omaavan moottoripyörän omistaja tulla pikaisesti autokannelle...". Syystäkin, bensan valuessa tankista kannelle.

Aiempana ilmoitetut kilometrilukemat satamien väleillä ovat arvioita perustuen Google Earth-ohjelman sisältämään mittatikkuun ja arvioon käytetyn merireitin kulusta. Mutta antaa se sentään jotain kuvaa satamien välimatkoista ja ylitetyistä vesialueista niiden välillä. Avomerellä kohdalle sattuva kovempi myrsky voisi olla sangen haastavaa kuskeillekin, esimerkiksi Orkneylta Shetlannille ja edelleen Aberdeeniin vievässä laivassa oli oksennuspusseja saatavilla joka paikassa missä ihmisten voisi olettaa matkustavan..

Liitän seuraavalla laivareissulla omiin varusteisiini varmaan pari pikalukollista, isommilla koukuilla varustettua ja 500 kiloa vetoa kestävää sidontaliinaa, kun nykyisissä 800 kiloa vetoa kestävissä olevat koukut eivät sovi eivätkä tartu useimpien laivojen kannen kiinnityspaikkoihin.

Mitään etujarrukahvaan kiinnitettävää kuminauha- tai takiaistarraviritystä emme ole kokeilleet, vaikka lukossa oleva etujarru saattaisi auttaa ainakin eturenkaan ja kannen välisen kitkan verran pyörän pituussuuntaista paikallaan pysymistä. Lähinnä arveluttaa miten hyvin jarrujärjestelmän eri tiivisteet kestäisivät pidempiaikaista painetta. Ja 'ei-teräspunosletkuja' käyttäneiden pyörien jarruletkujen seinämät, jotka muutenkin ovat antaneet vähän periksi nestepaineen kasvaessa. Nykyisistä ABS-venttiilipakoista ja jarruletku- sekä -putkihässäköistä puhumattakaan?

Autokannen maalaamattomilla ja kuluneilla teräspinnoilla voi ajoittain olla todella liukasta mikä on muutamaan kertaan todistettu lähellä kaatuneiden pyörien kautta; kerrankin muuan iso lisävarusteltu eikä ehkä enää niin matalalla painopisteellä varustettu customi matkustajineen kellahti kyljelleen kuulemma pelkästä etujarrun varomattomasta hipaisusta.

Myös keskiseisontatuen alapäät voivat liukua sellaisella pinnalla helpommin, mikä kannattaa huomioida sitomisessa.

Samoin ne ylempiin kerroksiin vievät ja takaisin alas tuovat jyrkätkin rampit kitkaa parantavine, mahdollisesti vinoine teräsharjanteineen sun muineen voivat likaisina tai märkinä olla varsin haastavia - en ainakaan itse mielelläni aja liian lähellä edellä menevää pyörää, jotta missään tilanteessa ei tarvitsisi pysähtyä sen taakse jompaan suuntaan kaltevan rampin päälle. Alustan epätasainen tai liukas tuki jaloille ja liikkeellelähtö täyteen kuormatun pyörän sekä kyytiläisen kanssa siitä eivät pahemmin kiehdo.

Joskus myös ne autokannen nurkat, eriliset huoneet ja muut sopet minne autoja ei voi ajaa mutta pyörä voi sopia helposti ovat voineet olla muuten haastavia kohteita pyörän siirtelyyn ja kiinnisitomiseen.

Alkuun

Kuvassa näkyy Finnjetin joku sellainen nurkkaus. Kiinnitä miten, mihin ja millä lystäät..

© Shenk eli Antti

Toki niiden avulla jokin laiva on vielä ottanut motoristin kyytiinsä kannen täyttyessä autoista ja vastaavista - joka tosin on joskus myös 'potkaissut polveen' kun sieltä ei päässyt laiturille kuin vasta viimeisten poistujien joukossa. Mutta perille silti päästiin.

Mikäli pyörät on pysäköity kuin sillit suolaan ja hipaisuetäisyydellä oikealla puolella on käynnistyvä suuri dieselmoottori, niin syntyvän katkun määrää ja laatua voi silmämääräisesti arvioida esimerkiksi aiemmin ehkä niin puhtaan pyöränsä oikealta sivulta löytyvistä nokisista jäljistä ja huonosti palaneen polttoaineen jätteistä. Keuhkoissaanhan sen tuntee muutenkin.

Lastausta hoitavien kansimiesten ohjeita on noudatettava ja toisaalta mahdollisuuksien mukaan syytä myös hetki seurata, jos joku yksityiskohta jää vähääkään vaivaamaan: yhdellä Viron mp-reissulla 1980-luvun lopussa laivayhtiön kansimies aikoi ajattaa rekan perävaunun erään leveän sivuvaunullisen pyörän päälle, kun se mp ei mennyt hänen mielestään riittävän lähelle laivan kylkeä (nyrkkeilymaaottelu Viro-Suomi oli silloin aika lähellä) ja toisella kerralla skotlantilainen 'Calmacin' kansimies oli kaataa Bandiittini sekoillessaan narujensa kiinnityspisteiden ja kiristyssuunnan kanssa. Onneksi nuo ovat olleet vain rikkana rokassa eikä niitä voi yleistää.

Alkuun Matkat-sivu