Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.27. Viimeisimmät muutokset 5.11.2024.

Matkakertomus 1983 (Anderstorp, Ruotsi).

Yleistä

Reitti Route66-muodossa.

Matkan pääkohteena oli Road Racing -kisat Anderstorpissa, Ruotsissa.

Ensimmäinen ulkomaille suuntautunut mp-reissu jännitti tietysti mutta onneksi mukana oli suurehko joukko kavereita, joiden kanssa oli ajeltu ja työskennelty jo pari vuotta yhdessä (kuten Imatran Moottorikerhon omat, kerhon väen kesken erittäin suositut "tehtäväreittiajot" vähintään kerran ajokaudessa kuvan osoittamilla, joka kerran vaihtelevilla reiteillä [L] rasteineen ja usein myös yöpymispaikkoineen, Imatran kansainväliset RR-kisat ja siellä moottoripyöräkokoontumiseen liittyvät tehtävät) sekä monet muut vastaavat yhteiset harrastukset ja riennot.

Tuohon aikaan oli aivan normaalia, että melkoinen osa vapaa-ajasta vietettiin muiden mp-henkisten henkilöiden kanssa yhtäällä paikallisen grillin pihalla notkuen ja toisaalla pitkin/poikin lähitiestöjä esimerkiksi 10 - 20 pyörän nipuissa ajellen. Kaakkois-Suomen tiestö 100 km joka suuntaan (pl. rajantakaiset alueet) kävi nopeasti tutuksi.

Ajokokemusta vähän isommilla pyörillä oli vuoden 1981 kesästä lähtien, mutta vain kotimaan kamaralta. Muun muassa inttiaikana sai ajella riittämiin kodin ja erään suuren eteläsuomalaisen viestioppilaitoksen väliä; sainpahan Guzzilla vähän matka-ajokokemustakin vaikka vain reilun parin sadan kilometrin paloina.

Suomi

Ajomatka Ruotsin läpi oli ensimmäisellä kerralla tietysti uusi ja mielenkiintoinen, samoin ne laivaannousu-, pyörän parkkeeraus-, kiinnisitomis-, laivassaolo- ja laivastapoistumiskuviot Helsingin ja Tukholman satamissa. Paljon oli uutta opittavaa tarjolla sen reissun aikana!

Ruotsi

Ajoreitti Ruotsissa seuraili paikallisia pikkuteitä, joiden lähistöllä tehtiin töitä isomman tien (nykyinen E4) pohjalle, jota hyödyntäen ajomatka Tukholmasta Anderstorpiin on nykyään noin 400 km suuntaansa.

https://www.arc.nu/sv/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Scandinavian_Raceway

Mantorpin RR-ratakin ohitettiin.

Mantorp RR-rata karttapohjan © Google Maps

Gislavedin ohituksen jälkeen eteen avautui Anderstorp:

Pyörät parkkeerattiin ja teltat pistettiin pystyyn todennäköisesti tuonne valkoisen nuolen 1) osoittamalle urheilukenttäalueelle. Harjoitus- ja kisapäivinä sieltä käveltiin teollisuusalueelle, jossa noin neljä kilometriä pitkä RR-radan portti on valkoisen nuolen 2) kohdalla. Nuolien välinen matka katuja pitkin oli vajaa kolme kilometriä suuntaansa. Illemmalla poikettiin tietysti myös kaupungilla.

Kuten arvata saattaa niin monenlaista menoa riitti yötä myöten kun samanhenkistä porukkaa oli kokoontunut monesta paikasta ja maasta samalle pienehkölle alueelle. Muuan porukkamme kaveri nukahti päivän lopuksi onneksi jo jäähtyneeseen nuotioon, josta aiheutui isoja puhdistautumisrituaaleja seuraavana aamuna (ja joista kuultiin myöhemmin, etenkin seuraavalla reissulla).

Paikallinen olut ja ruoka, erityisesti makkarat olivat todella mielenkiintoisia tuttavuuksia kotimaisiin verrattuina, niihin en ollut aiemmin törmännyt vaikka joskus Tukholmassa olimmekin pikaisesti poikenneet. Ensikokemuksen perusteella aika valjuja esityksiä, etten sanoisi. Eri valuutan käyttäminenkin vaati alkuun hieman totuttelua: kun mitään luotto- tai muita muovikortteja ei ollut käytettävissä niin käteisellä piti tulla toimeen koko ajan, tosin pieni vararahastokin oli mukana matkashekkeinä.

Ratapuoli järjestelyineen toimi hyvin ja katsojia oli todella reilusti paikalla. Siellä muuan jo edesmenneistä, legendaarisista supliikkimiehistämme hankkiutui hyvällä selitystaidoillaan ja määrätietoisuudellaan suoraan pitsille, eli radan parhaaseen katsomoon Rubato-Racing-tiimiä "edustaessaan" - meillä muilla ei pokka eivätkä promillet riittäneet moiseen. Joten seisoskelimme kiltisti normaali- eli seisomakatsomoissa radan varrella, toisaalta niitä sopivasti vaihdellessaan saattoi saada myös aika monipuolista kuvaa kisan kulusta eri puolilla rataa.

Paluu kotiin tehtiin järkevien vaihtoehtojen puutteen vuoksi samaa reittiä takaisin Tukholman satamaan. Laivojen satamapaikat ja yhtiöt ovat jo unohtuneet.

Ensimmäinen laivasaunominen Tukholmasta lähdettyämme jäi myös mieleen lähinnä sen jääkylmän lonkeron saatavuuden vuoksi. Olut, saati paikallisten kakkosolut eivät edelleenkään oikein maistuneet.

Kulkuvälineenäni oli Moto Guzzi GT-850, poliisien huutokaupasta Helsingistä pari vuotta aiemmin ostettu valkoinen varttikatettu entinen poliisipyörä, vuosimallia 1973. Muuten se oli niin sanotusti soiva peli, mutta sen rumpujarrut olivat luku sinänsä: varsinkin nelinokkainen etujarru piti käytännössä ainoastaan silloin kun ympäristön kosteusprosentti oli riittävän korkea (tai välittömästi hihnojen ja jarrurummun sisäpinnan karhennuksen jälkeen), vaikka jarrukahvaa veti niin että sormet olivat jo valkoisina. Ammattilainen olisi varmasti saanut siitä säätämällä paremman, mutta mistäs sellaisen olisi siihen hätään löytänyt kun maahantuojaakaan ei silloin ollut Auto-Novon lopetettua ja ruotsalaisten hoitaessa muun muassa varaosien toimitukset.

Kaasua nopeasti käännettäessä moottori pyrki kallistamaan pyörää, kiihdytettäessä perä alkoi nousta kardaanin vaikutuksesta ja sähkötkin (erityisesti tasavirtalaturi) taisivat olla alkujaan taattua Lucas, "Pimeyden tuoja" tai Magneto Marelli -laatua. Hauska ajopeli, harmi että se tuli hukattua seuraavan vuoden puolella vaikka hyvään kotiin Schenkille menikin.

Valokuvat 1 ja 2.

Moto-Guzzi GT-850 sen virkakäyttäjien kokemusten valossa, Motouutiset.fi-linkki [L].

Kokonaisajomatka kotoa kotiin oli noin 2 300 kilometriä.

Kari

Alkuun Matkat-sivu