Alkuun
Bandit:
CLS 200u v2
-ketjurasvaaja
Sarja on hankittu
Karhulassa olevasta
mp-liikkeestä Crossi-Pyörä
Ky 16.5.2004 hintaan 213 euroa.
http://www.cls200.de/front_content.php?idcat=3
on 06/2022 tällainen https://www.cls-evo.de/product-234.html
CLS
FAQ
Esitteen sivut
1
ja
2
Huomioita:
- paketin mukana
toimitettiin
22-sivuinen (B5) ohjekirja ja asennusta
täydensi
valmistajan kotisivuille lisätyt ohjeet
- asennus vaati jonkin varran aikaa koska pyörän
katteita ja muita osia oli irroitettava aika paljon
- pakkauksessa on varsin riittävästi
erilaisia
asennustarvikkeita, tosin nippusiteitä kului enemmän
eikä öljysäiliölle luonnollisesti
yleismallisessa
sarjassa ollut valmista telinettä
- laadullisesti sarja on vähintään
hyvä ellei erinomainen
- laite ei vaadi moottorin alipainetta toimiakseen vaan toimii kokonaan
sähköisesti
- liittimien sekä kiertokytkimen akselin ja
rungon vesieristys on toteutettu o-renkain
- säädin huomioi ympäristön
lämpötilan ja
säätää magneettiventtiilin
aukioloaikoja myös
sen vaihtelujen mukaan
- öljyn määrää voidaan
säätää tarvittavissa rajoissa
katteen
kytkimestä satulaa irroittamatta, kun tiputuksen
perussäätö on tehty oikein
Mikäli
perussäätö on tekemättä ei
sähköinen
säätöalue
välttämättä riitä.
- yksi kiertokytkimen asento vastaa noin 10% muutosta öljyn
virtauksessa
- kiertokytkimen asennot:
OFF
<-> 1 ... 10 <-> jatkuva
tiputus
- öljy on valmistajan 'omaa', o-rengasketjuille
kelpaavaa Stihlin moottorisahan puolisynteettistä
teräketjuöljyä
- esitteen mukaan litralla öljyä
pääsee ajamaan noin 18 000 mailia..
Hintaan en ota kantaa, se
on subjektiivinen asia ja
vaikuttaa eri tavalla eri henkilöille. Tuotteistettu valmis
paketti ohjeineen maksaa toki enemmän kuin
läjä eri paikoista
hankittavia irto-osia, saati jos tällaisen saisi
hankituksi pyörän
alkuperäislisätarvikkeen hinnalla..
Kokemuksia:
- Karhulassa sijaitsevan
mp-liikkeen
edustajan mukaan
ohjekirjan ilmoittamat perussäätöohjeet ovat
saksalaisittain
tehtyjä ja meidän olosuhteisiimme liian kuivat,
niinpä
lisäsin itsekin
perussäätöä noin yhden
kierroksen ilmoittua arvoa suuremmaksi (tiputus
säädetään ensin ohjeen
mukaiseksi, johon
lisätään korkeintaan yksi
lisäkierros)
- perussäätö tehdään
pienellä
kuusiokoloruuvilla säätimen rungossa, joka
on tarkka säädettävä eli sen kanssa
saa
menemään aikaa kyllä
(tiputussäätimestä
näyttää
ilmestyneen tarkemmin toimiva versio, sikäli kun valmistajan
sivuihin on uskomista)
Minimiasennossaankin
ensimmäinen säädinyksilö
päästi liikaa
öljyä
läpi eivätkä sen kuusiokoloruuvin
sisäosat "yllättäen" kestäneet
kasassa, kun
käänsin
säätöruuvin kiinni vähän
raskaammalla otteella
(oma vikani ja kiitokset myyjälle tumpelon
ymmärtämisestä, sain samanlaisen
säätimen
tilalle heidän piikkiinsä saatesanoilla "
älyä
enemmän, voimaa vähemmän..") ;-)
- laite toimii erinomaisesti ympäristöolosuhteiden
muuttuessa, riittää kun kiertää
kytkimestä
paremmat arvot voimaan ja matka jatkuu keskeytyksettä;
esimerkiksi
ketjut huuhdelleen pidemmän sateen jälkeen
riittää
kun ajaa parikymmentä kilometriä
tiputussäätö
täysillä, jonka jälkeen voikin palauttaa
normaalit
asetukset takaisin ja ketju on taas kunnolla voideltu
- mikäli ketjuista, rattaista, mahdollisista ketjun ohjaimista
tai ketjusuojista ei pestä vanhoja rasvoja
ja
-vahoja pois ennen laitteen lisäämistä, niin
siihen
saakka kunnes uusi
öljy on irroittanut kaikki vanhat moskat pois, tulee
takavanteeseen ja
parkkipaikalla
maahan leviämään melkoisesti
öljyistä likaa. Puhtaan ratas/ketjupaketin
ja muiden osien kanssa takavanteen tai parkkipaikan likaantuminen on
huomattavasti
vähäisempää.
- öljyä lisätään
säiliöön noin
3 - 4 500 kilometrin välein säästä
ja
ympäristöstä riippuen
(säiliöni on kooltaan 250 ml, keskimmäinen
koko kolmesta vaihtoehdosta)
- öljyä levittävän putken/suuttimen
pää on
syytä
pitää puhtaana jotta ketjulle valuu aina
öljyä
Koska öljy valuu
alaspäin painovoimaisesti (siellä ei
todellakaan ole minkäänlaista pumppua vaan
magneettiventtiili, kuten ohjekirjakin kertoo) niin sopiva likanokare
suuttimen päässä hidastaa öljyn
valumista
huomattavasti. Tuon vuoksi (ja toinen syy on vapaampi öljyn
laadun
valinnaisuus) pyörän liikkeeseen reagoiva, pumpulla
varustettu laite olisi kenties vieläkin parempi vaihtoehto?
- ketjujen huomattavasti pidemmästä
eliniästä ei ole
näyttöä, mutta pelkkä parantunut
ketjuvetoisen
pyörän käyttömukavuus riitti
hyvin hankintaperusteeksi
Tarkempi
asennusselostus
Alkuun
Bandit:
GPS ohjaustankoon ja 12VDC-ulosotto etukatteeseen:
Suzukiin asennettiin heti
uutena pari
pienempää lisälaitetta, joista olisi apua
kesälomareissuilla.
- Ensimmäinen oli Magellan GPS-320
+ polkupyöräteline
sähkönsyöttöineen ohjaustangon
aluksi sen keskelle ja Gold oikeaan reunaan (GPS-320:n hinta
oli noin 400 €/RxTx-Tuote Oy:ssa. Se vaihdettiin jatkuvien
takuuvaihtojen vuoksi maahantuojalta (Normark
Suomi Oy) Magellan Meridian Gold:ksi vajaan 300 €
välirahalla).
- Toinen on
etukatteen vasempaan reunaan lisätty, hieman
sääsuojattu
12
VDC-ulostulo muun muassa NiMH-akkulaturin
käyttöä varten.
Irman
Diversionin satulan
alle lisättiin johtoon asennettava tupakansytyttimen liitin,
joka
on
mahdollistanut kännyköiden
lataamisen tavallisten autolatureiden avulla.
Yllämainituista kaikkein työllistävin vaihe
oli
tehdastekoisten gps-polkupyörätelineiden kiinnitysten
modifiointi ja omatekoisten sovituskappaleiden teko siten,
että GPS:t
sai hyvään paikkaan ja asentoon aluksi ohjaustangon
keskelle,
myöhemmin kaasukäden peukalon
lähialueelle. Siis kuskin
näkökenttään
peittämättä liikaa pyörän
mittaritaulua, paikkaan joka ei liikaa värise ajon aikana ja
aiheuta laiterikkoja tai toistuvia katkoksia
sähkösyötölle. En
käsittele telineiden tekoa tai kiinnitystä tarkasti,
nykyisten gps:ien mukana
tullee
huomattavasti paremmin muihinkin kuin täysin vaakatasossa ja
kohtisuoraan kuljettajaan päin oleviin pintoihin
kiinnitettävissä olevia asennustelineitä.
Tankkilaukun
vaikutusta gps:lle (näköeste,
näytön luettavuus eri
valaistusolosuhteissa) ei kannata unohtaa.
Seuraava pyörääni asennettava gps tullee
suurella
todennäköisyydellä olemaan joko Garminin
Zumo tai
TomTom
Raider versio 2. Toivottavasti
ne testataan kunnolla toisiaan vastaan jossain alan lehdessä,
jotta ainakin tärkeimmät toiminnat ja pahimmat
piilevät
"ominaisuudet" saadaan esiin ennen
ostopäätöstä
(hintaa niillä kun on vielä aivan
riittävästi)..
Näkymä ohjaustankoon
päin,
vasemmalla kierrejohton päässä
näkyy
jännitteen ulostuloliitin ja oikealla GPS
telineessään
(kaksi yleiskäyttöistä
peilinkiinnikettä ja
rosteri-alumiinilevyillä tehty kaksikerroksinen sovitekappale
Magellanin hieman modifioidun
polkupyörätelineen alla).
Toisessa kuvassa näkyy satulan alusta
kokonaisuudessaan,
alla kuvatut vipukytkimet sijaitsevat takaosassa
kahvalämmittimen
ja ketjunvoitelulaitteen keskusyksiköiden ulkopuolella.
Asennus lyhyesti:
Hankitaan
polkupyöräteline, gps:n
jännitteenalentaja, kaksi
ohjaustangon halkaisijalle tehtyä universaalia
peilinkiinnikettä, vähän
ohutta rosterilattaa ja
alumiinilevyä, kaksi vipukytkintä varustettuina vivun
peittävällä kumisuojuksella,
venealan
liikkeestä ruostumattomista tarvikkeista
venekäyttöön tehty kannellinen
jännitteen
ulosottoliitäntä sekä sille sopiva plugi. Ja
pari
vedenpitävää lattamallista
sulakepesää,
muutama Abikoliitin, nippusiteitä, kunnollista
sähköteippiä, vulkanoituvaa
kutistemuoviputkea sekä
hyvälaatuista sähköjohtoa.
Käytetään
gps:n polkupyörätelineen johto liittimineen
kultasepällä,
jotta hän saa kullattua liittimien pinnat
kosketushäiriöiden vähentämiseksi.
***
1. Irroitetaan pyörän etu- ja sivukatteet (pleksi,
peilit),
tankki sekä akun päällä oleva
muovilaatikko.
2. Lisätään akun vasemmalle puolelle yksi 10
A
lattamallinen pääsulake
vedenkestävään
sulakepesään (starttireleen siihen napaan, joka menee
suoraan
akun plussaan), johon kaikki lisälaitteet
kytketään
omilla pienemmillä sulakkeillaan.
- HUOMIOI että
uudelle lisälaitteiden
"pääsulakkeelle" menevä johto EI SAA
päästä oikosulkuun rungon kanssa
- talvisäilytyksen aikana riittää kun
irroittaa
tämän sulakkeen, jolloin kaikki sen kautta kytketyt
lisälaitteet jäävät kerralla
virrattomiksi
3. Puhdistetaan oikean sivukatteen alta löytyvä
kuuden
millimetrin kierteellä varustetun runkokiinnikeen
pää,
siitä tehdään lisälaitteiden
miinuspiste.
Huomioidaan rungon ruostesuojaus.
4. Porataan vipukytkimille kiinnitysreiät satulan alla olevaan
muovikoteloon sen takaosaan molemmille puolille.
- niiden avulla voidaan
haluttaessa
katkaista molempien sähkönsyötöt
esimerkiksi
pysäköintien ajaksi (vaikka ilkivaltaa
harrastettaisiinkin
niin ainakaan akku ei tyhjene rikotun sähköliittimen,
tai
gps:n jännitteenalentaja mene rikki solmuun
väännettyjen
gps-telineen liitinpintojen
vuoksi)
5. Kiinnitetään gsp:n jännitteenalentaja
satulan alle muovilaatikon oikealle puolelle
-
kierrätetään sen
+12VDC-johto toisen vipukytkimen kautta (akun plus ->
"pääsulake" (10 A) -> gps:n sulake (1 A)
->
vipukytkin ->
jännitteenalentaja)
- jännitteenalentajan miinusjohto
kiinnitetään suoraan uuteen kiinnityspisteeseen
oikealla puolella
6. Porataan etukatteen vasemmalle puolelle suurehko reikä 12
VDC-runkoliitintä varten.
-
kierrätetään
jänniteliittimen + 12VDC-johto toisen vipukytkimen
kautta (akun plus -> "pääsulake"
(10 A) -> ulosoton
sulake (7.5 A) -> vipukytkin -> liitin etukatteessa)
oikeanpuoleista ylempää runkoputkea pitkin etukatteen
alaputkelle ja edelleen vasemman reunan kautta ylös liittimelle
- suojataan sähköjohdon ja runkoliittimen liitokset
vulkanoituvalla kutistesukalla
- lukitaan liittimen runkokappaleen kiinnitysmutteri paikoilleen
sopivalla lukitusliimalla
- liittimeltä tuleva miinusjohto
kiinnitetään suoraan uuteen kiinnityspisteeseen
oikealla puolella
7. Kiinnitetään gps:n
polkupyöräteline
ohjaustankoon
kahdella peilinkiinnikkeellä ja omatekoisella
sovituskappaleella (Gold).
-
vedetään telineeltä
lähtevä sähkö- ja datajohto
ohjauslaakerin vieritse tankin alle ja edelleen oikeanpuoleista
ylempää runkoputkea pitkin
jännitteenalentajalle
- datajohtoa ei tarvittu tällä kertaa
mihinkään,
vaikka siihen olisikin voinut liittää vaikka koko
kesälomareissun reitin tallentavan tiedonkeruulaitteen (tms)
8. Kiinnitetään sulakkeet ja testataan toiminta.
- kun kaikki
toimii niin kasataan puretut katteet ja muut osat takaisin
- rakennellaan NiMH-laturille menevä kierrejohto ja
mahdolliset
muut välijohdot
Molemmat tehtiin vuonna 2003 ja hyvin ovat toimineet melkein
koko
ajan.
Paitsi
ensimmäisen gps:n
polkupyörätelineen
sähköliitännän jatkuva
pätkiminen, joka johtui telineen
sähköliittimen jousien
värinästä gps:n vastaavia nastoja vastaan.
Siitä
aiheutui gps:n takaseinän nastoille vaakasuoria
painaumia/syöpymiä niissä kohdissa, joissa
jouset
nojaavat nastan pintaan eikä siihen auttanut
mikään muu
kuin telineen asennon muutos aiempaa pystymmäksi ja liittimen
läpi menevän ruuvin
tiukkaaminen kiinni gps:n takaseinään.
Kyseinen ohjaustangon keskellä olleen pp-telineen
tärinä
oli sormin tunnustellen pientä mutta taajuudeltaan juuri
sellaista, että Magellan
GPS-320:n yläosaan sijoitettu antenni repeytyi hiljalleen irti
piirilevystä noin parin - kolmen tuhannen ajetun kilometrin
aikana
ja laite meni siten useita kertoja takuuvaihtoon. Teline oli
kiinnitetty paikoilleen maahantuojan
hyväksymällä
tavalla (toimitin heille valokuvia tehdystä asennuksesta).
Vuoden
2003
reissulla oli mukana Magellan GPS-320 oman
polkupyörätelineensa kanssa, joka vaihtui 2004
Magellan
Meridian
Goldiksi omine pp-telineineen. Niiden
sähkönsyötöstä sen verran
että vanhemman
Magellanin pp-telineeseen kiinnitettävän
sähkö- ja
dataliittimen ulkomuotoa oli muutettu juuri sen verran, ettei vanha
liitin käynyt uuden telineen kiinnikkeisiin -> entinen
johto
katkaistiin tankin alla ja uuden telineen ao.
johto kiinnitettiin lukittuvan liittimen avulla vanhasta
jännitteenalentajasta lähteneen johdon jatkeeksi.
Katteessa
näkyvillä olevaa
12VDC-jänniteliitintä
voi
hyödyntää talvella vaikka
mp-automaattilaturin
liittämiseen omaan pyörään, jolloin
ei tarvitse
irroittaa satulaa ja akun päällä olevaa
muovikoteloa
pyörän akun lataamiseksi.
Satulankin
alla on
turhankin paljon eri laitteiden
lyhentämättömiä
johtoja nipuissa, mutta joidenkin laitteiden takuu raukeaa heti jos
liian pitkä johto lyhennetään sopivaksi..
eikä
niitä enää myöhemmin viitsi
lyhennellä
mikäli tilaa riittää.
Alkuun
Diversion:
Koso-kahvanlämmittimet
Haimme Yamahaan ensin
Daytonan lämmitettävia
tuppeja sillä ne olisivat olleet käteen paremmin
sopivat (tupin ulkohalkaisija on 34 mm,
kun se Kosossa on 38 mm), ulkopinnaltaan tasaisemmat sekä
paremmalla sähköjohdolla varustetut (Daytonassa on
pyöreä, hyvin taipuisa johto kun se Kosossa on
suorakaiteen
muotoinen ja helpommin katkeavan oloinen - melkein kuin kaksinapaista
tavallista kalustejohtoa). Mutta kun muutakaan ei
naapurikaupungin mp-liikkeestä (Urheilu-Koskimies)
hyytävän
lauantaisen ajolenkin lopuksi ollut saatavilla, niin
49 euron hintainen (ovh) Kosokin kelpasi..
Asennuspaketin
takaseinän ohjeet:
Huomioita:
- yksisivuinen asennusohje
(pakkauksen takaseinä) on riittävä, jos
työkalut kestävät
vähääkään asentajien
käsissä
- pyörän
sähköjärjestelmään tehtiin
sen verran muutoksia että sarjan vaatima
käyttösähkö otettiin
äänitorven johdolta
(käyttäen pyörän
sähköjärjestelmän kaapelointeja
hyödyksi)
- laadullisesti sarja ei tuppien osalta
päätä huimannut,
sillä toisessa tupissa tuntuu pinta ja sisus olevan irti
toisistaan jo uutena. Saa
nähdä kuinka
se kestää käytössä tupin
kumipinnan tai lämmitysvastuksen rikkoutumatta (kesän
2008
alussa on ok).
- liimaa tarvitaan ainakin Diversionissa hieman
väljästi
sopivan kaasukahvan puoleisen tupin kiinnittämiseksi
- ohjaustankoon
kiinnitettävä
säätöyksikkö on varsin
asiallinen ja helppokäyttöinen
yhden painonapin malli
- lämmitysasennot:
OFF
-> teho 1 -> teho2 -> OFF ->
- molemmille tehoille on oma
merkkiledinsä.
Niiden
näkyvyys
valoisalla on riittävä, ellei aurinko paista
suoraan
ledeihin
- johdoissa olevat liittimet ovat asiallisen
näköisiä ja niissä on lukitukset
- johtomateriaali on kelvollista muuten, mutta erityisesti
kaasukäden puoleiselle tupille menevä johto voisi
kenties
olla hieman joustavampaa
- Koso ei osaa automaattisesti sammuttaa
itseään vaikka virta katkaistaan
pyörän virtalukosta, niinpä
lämmittimen virransyötön katkeamisesta tulee
huolehtia jotenkin muuten akun syväpurkautumisen
estämiseksi (akkuvahti auttaa tähänkin)
- sarjalla on myyjän mukaan "Stormin takuu", mitä se
sitten käytännössä tarkoittaakaan
- eniten varottava kohta asennuksen aikana lienee kaasukahvan
puolella (entisen tupin purku ja uuden asennus rikkomatta
mitään)
Asennus tehtiin 29.4.2007.
Kokemuksia:
-
ulkolämpötila 12 astetta,
aurinkoista, normaalit kesäkelin ajohanskat
käsissä;
lämmittimen asento LO ei riitä kunnolla, asento HI
riittää hyvin
- tuppien hieman alkuperäisiä suurempi paksuus tai
niiden ulkopinnan
epätasaisuus ei kuulema haittaa lainkaan (tosin rannetta
säästävää "Throttle
Rocker":a ei
voi enää käyttää,
sillä tupin
epätasainen pinta takertelee pahasti
apuvälinettä tupin ympärillä
käänneltäessä)
- kaasukahva kestää paikoillaan
väljästä
sovituksesta huolimatta, hieman paksummasta liimakerroksestaan johtuen
Irma on ollut tyytyväinen hankintaan joten sarja
lienee
hintansa
arvoinen. Ja
ruokahalun mahdollisesti kasvaessa kaksiasentoinen
säädin
korvataan
PWM-säädinmodulilla.
Säädinmodulin kanssa ei ole oikeastaan muuta
mietittävää
kuin se, miten tehonsäätöpotentiometri
saadaan suojattua
mahdollisimman vedenpitävästi
sen käytettävyyden
kärsimättä.
Tarkempi
asennusselostus
Alkuun
Diversion:
Scottoiler
Mk7-ketjurasvaaja
Hankimme laitteen
suomalaisesta nettimyymälästä (Matiro Oy)
17.6.2003
hintaan 124 euroa.
http://www.scottoiler.com/pc/Motorcycle_Systems/Scottoiler_Mk7_Universal_Kit.html on
06/2022 tällainen
https://www.scottoiler.com/products/vsystem/#compare_chain_oiler_systems
Scottoiler
FAQ
Huomioita:
- sarja on helppoa asentaa
paikalleen
kymmensivuisen ohjekirjan ja valmistajan nettisivuilta
löytyvien
malliasennusten avulla
https://marketingengineer.de/category/model-specific-install-guides/3/
- mukana on kaikki tarvittava laitteen kiinnittämiseksi
pyörän eri osiin (joten mukana on myös
ylimääräiseksi
jääviä osia)
- perussarjan säiliön tilavuus on ohjekirjan mukaan
50 ml
- firman oma öljy on varsin hinnakasta, tosin CLS:n vastaava,
hieman halvempi öljy kelpaa
Karhulassa olevan mp-liikkeen mukaan yhtä hyvin.
Mutta verrattaessa öljyn hintaa samalla
kilometrimäärällä tarvittavaan
spray-öljyyn ja -vahaan on
Scottoilerin oman öljynkin hinta niihin verrattuna
huomattavasti
pienempi.
- öljyä on saatavissa kahta eri viskositeettia
- yksipuolinen öljynlevitysputki takarattaalla
herätti aluksi kysymyksiä ketjun
toisen puolen voitelun
riittävyydestä
Kokemuksia:
- erittäin
yksinkertainen ja toimiva laite lajissaan
- vaivaton käyttää kun
enää ei tarvitse joka
tankkauksen yhteydessä kumarrella spray-öljypurkin
kanssa
takarattaan äärelle
- siistimpi käyttää, käytetty
öljy irtoaa
paremmin muun muassa
takavanteesta verrattuna useimpiin spray-rasvoihin/-öljyihin
tai
-vahoihin.
Mikäli ketjuista,
rattaista,
mahdollisista ketjun ohjaimista
tai ketjusuojista ei pestä vanhoja rasvoja
ja
-vahoja pois ennen laitteen lisäämistä, niin
siihen
saakka kunnes uusi
öljy on irroittanut vanhat moskat pois, tulee takavanteeseen
ja
parkkipaikalla
maahan leviämään melkoisesti
öljyistä likaa.
Puhtaan ratas/ketjupaketin
ja muiden osien kanssa takavanteen tai parkkipaikan likaantuminen on
huomattavasti
vähäisempää.
- ketju pysyy aina kosteana kunhan oikeat
säädöt on ensin opeteltu hyvin eri
olosuhteissa eikä säiliötä
päästetä
kuivaksi saakka
- ketju kastuu myös rattaan toiselta puolelta (toki jonkin
verran vähemmän kuin levitinputken puolelta)
- öljyn lisääminen
säiliöön vaatii
riittävän pienellä suuaukolla varustetun
täyttöastian
- öljyä kannattaa lisätä
säiliöön riittävän
hitaasti ja
jättää riittävän suuri
tila
ahtaaseen täyttöaukkoon, jotta
säiliöstä
täyttöreiän kautta poistuva ilma
pääsee esteittä ulos eikä aiheuta
"ilmakuplasta" johtuvaa tulppaa => öljyn valumista
säiliön ulkopinnalle ja siitä edelleen
pyörän
päälle..
- öljyä saa lisätä
perussäiliöön noin
1 200 - 1 500 km välein
- nykyään on
myytävänä erilaisia
perussäiliöön liitettäviä
lisäsäiliöitä niitä
tarvitseville (rekisterilaatan alle, pussimainen, mato, jne)
- öljynputken suuttimen/levitysputken pää on
syytä
pitää puhtaana jotta ketjulle valuu aina
öljyä. Öljyn valuessa alaspäin
painovoimaisesti voi
sopiva likanokare
suuttimen päässä hidastaa öljyn
tippumista
huomattavasti
- varaosahuolto toimii hyvin, tavaraa tulee parissa viikossa vaikka
suoraan
Skotlannista
- satulan alla on muuten hyvä paikka
säiliölle, mutta
muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa liikuttaessa satulan joutuu
irroittamaan varsin usein tiputussäätöjen
muuttamistarpeen vuoksi. Se
oli suurin syy miksi en ostanut vastaavaa laitetta Suzukiin.
- ketjujen huomattavasti pidemmästä
eliniästä ei ole
näyttöä, mutta pelkkä parantunut
ketjuvetoisen
pyörän käyttömukavuus riitti
hyvin hankintaperusteeksi
Tarkempi
asennusselostus
Alkuun
Diversion:
Sigma Sport BC-800
Vuonna 2002 asennettiin
Irman
Diversioniin
sama "polkupyörätietokone" joka oli ollut
käytössä GSX-1100
ESD:ssani.
BC-800 on käyttökelpoinen lisävaruste
erityisesti tarkan
nopeusnäyttönsä vuoksi (maksiminopeus 300
km/h, trip
10 metrin tarkkuudella, automaattinen start/stop, keskinopeus,
huippunopeus, kokonaismatka ja niin edelleen). Suurin puute on sen
taustavalo, etuina on vedenpitävyys ja helppo irroitettavuus
telineestään. Jos siihen olisi integroitu
lämpömittarikin, niin se olisi ideaalinen moneen
tarpeeseen.
Välillä myyntiin tuli aiempaa kantikkaampi
BC800-malli,
jota sai
jatkuvasti näpelöidä sen jumiuduttua
itsekseen
(paristo irti,
paristo kiinnii ja oikea rengasmitta takaisin laitteelle). Vanhempi
pyöreäreunaisempi
malli on toiminut
moitteitta koko 2000-luvun ajan, kunhan vaan muistaa vaihtaa paristoja
silloin tällöin.
Asennus:
- kiinnitysteline
liimattiin
paikoilleen ohjaustangon vasemmalle puolelle kaksipuolisella
teipillä
ja lukittiin o-renkaalla
Oleellista oli valita
paikka siten
että
se oli hyvin kuljettajan
näkökentässä ja
näpelöitävissä, muttei
mielellään
täysin katteen sivulla suojaamattomana, jolloin
edestä
lentävä vesi pääsee suoraan sen
painikkeiden
tiivisteiden kimppuun. Paristokotelon kannen tiiviste on paremmin
suojassa telineen ja takakannen välissä.
- telineestä lähtevä ohut johto katkaistiin
noin puolen metrin päästä ja
alempaan osaan pujotettiin
päälle kuormitusta ja
kulutusta paremmin kestävää
muoviletkua johdon
sekä sen alapäässä oleva
reed-releen
suojaksi (lasiputki)
- alkuperäisen
reed-putken koteloineen rikkouduttua kiinnitettiin uusi reed-putki
suojaputkineen nopeusmittarin
vaijerin
alaosaan nippusiteillä. Releen kärkeä
vetävä
kestomagneetti kiinnitettiin etupyörään
akselin
lähellä olevaan kiinnityskohtaansa tipalla
superliimaa ja
nippusiteillä
- vahvistettu johto vedettiin nopeusmittarin vaijerin kuorta pitkin
suurinpiirtein
ohjausakselin kohdalle, jossa siihen lisättiin lukittuvan
kaksinapaisen liittimen toinen puolisko. Kiinnitys tehtiin niin
että pelkkään releen johtoon ei kohdistu
etuteleskoopin
edestakaista liikettä, vaan se liikkuu samaan tahtiin muiden
johtojen mukana
- mittarilta tuleva johto päätettiin samassa
kohdassa
vastaavaan liittimeen, jotka yhdistettiin toisiinsa ja kiinnitettiin
muihin ympärillä oleviin johtoihin
nippusiteillä
- mittari kalibroitiin eturenkaan kulutuspinnan kohdalta tehdyn
pituusmittauksen avulla, tarkempaan tulokseen
pääsemiseksi
ajoimme Ruokolahden suunnalla olevaa kilometrin mittaista mittarataa
edestakaisin kunnes lopputulos tyydytti. Seuraavana vuonna hankittu
Magellan GPS-320
kertoi vieläkin tarkemmin todellisen nopeuden ja helpotti
kalibrointia oleellisesti
Alkuun
Diversion
ja Bandit: Sivu- ja perälaukut telineineen, tankkilaukut
Molempiin pyöriin
asennutettiin pyöriin suunnitelluin
kiinnikkein Wingrack 2-laukkutelineet
kolmen
laukun varustuksella heti ostovaiheessa.
Telineet ovat kokonaan metallirakenteisia ja ovat toimineet
moitteettomasti koko käyttöhistoriansa ajan. Jopa
niihin asennetut vilkut ovat olleet kestäviä, vaikka
joidenkin edeltävien telineiden kokemusten perusteella
oletus olikin hieman erilainen..
Laukkuina on Kapan 40-litraiset laukut (K40, 2 kpl) ja yksi
ikivanha
kypäränmentävä Kappa
perälaukkuna Diversionissa sekä Kapan
42-litraiset laukut (Kappa Touring, 3 kpl) Bandiitissa.
- laukkujen kannettavuus
on isompien kunnollisten kantokahvojen vuoksi hyvä ja
pienempien osalta
huono (niissä ei ole muuta kuin lovi
sisäpuolella lukon
kohdalla, josta on hankala pitää kiinni
vähääkään
pidempää matkaa laukkuja
kannettaessa)
- Diversionin pienemmät laukut ovat muodoltaan
litteämmät ja niissä
on hyödynnetty
kovan laukun molemmilla puoliskoilla vanhoja pehmeitä
sisälaukkujamme.
Bandiitissa on kovien laukkujen
sisällä kolme
jäykemmästä kankaasta
tehtyä, kantohihnalla varustettua tehdastekoista
sisälaukkua
=> isommista laukuista on
poistettu sisälle asennetut, vaatteita ja muuta paikoillaan
pitäneet
kumihihnat tarpeettomina
- laukkujen puoliskojen
väliset, avautumista rajoittavat langat on vaihdettu
42-litraisiin laukkuihin jo aikaa sitten alkuperäisten
osoittauduttua turhan heppoisiksi (lyhyt lanka
lähellä saranaa painavaksi pakatussa laukussa on
huono
vaihtoehto lukon
luiskahtaessa ja puoliskojen heilahtaessa
estämättä
auki, joko langan kiinnike repeytyy irti ruuveineen tai langassa oleva
puristusliitos avautuu ja lanka irtoaa kiinnikkeestä).
Laukun
puoliskojen yläpäihin kiinnitetty nahkainen
irtohihna kestää hyvin kannen avautumisesta
johtuvaa
vääntöä. Vasemmalla näkyy
lyhyellä
ruuvilla paikoilleen lukitun
punaisen
kiinnikkeen silmukan kautta kierretty (kahdella pop-niitillä +
aluslevyllä vahvistettu) telineen ja lukon
puoleinen hihnan
pää, oikealla teräslangalla
laukun rakenteisiin kiinnitetty hihnan soljen puoleinen
pää laukun kannessa (hihnan soljen
metalliosia on
hyödynnetty teräslangan kiinnityskappaleena). Kuvan
mukaisesti toteutettuna laukun puoliskot menevät kiinni
tiiviisti
vaikka ylimääräistä tilaa hihnan
päiden
kohdalla on hyvin vähän:
Pienemmissä
laukuissa vastaavaa
kiinnikkeiden irtoamisongelmaa ei ainakaan
vielä ole esiintynyt.
- molempien laukkujen ulkoisissa lisäosissakin on esiintynyt
erilaisia
kiinnipysymisongelmia: 40-litraisista on pudonnut laukun
etukulmassa ollut heijastin (=> avoin
ruuvinmentävä reikä laukun sisälle)
ja isompien laukkujen kantokahvan ulkoreunaa
kiertävät punaiset "heijastimet" on nekin jo revitty
pois
paikoiltaan vesivuotojen takia
- laukkujen lukot on sarjoitettu samoille avaimille hankkimalla kolmen
avainpesän sarjat avaimineen ja vaihtamalla sisuksia sopivasti
ristiin eri laukkujen välillä; kun kussakin sarjassa
on kolme lukkoa kahdella avaimella, niin molempien kuskien
avainnippuihin on riittänyt molempien laukkusarjojen avaimet
mikä helpottaa käyttöä erityisesti
leiriolosuhteissa (ja katkenneelle avaimellekin löytyy
vara-avain
läheltä, sikäli kun sen voi vielä
kyseiseen lukkoon
tunkea)
- pienempien laukkujen läpikuultavan sinisten avaintenperien
heikkoutena on ollut niiden muoviosien halkeilu (kaksi kolmesta
avaimenperästä on jo katkennut käsiin kesken
käytön), mustasta muovista tehdyt
kestävät käyttöä
ongelmitta. Katkenneen
avaimen metalliseen leveämpään
päähän
porattu
reikä ja avaimen pujotus avainrenkaaseen mahdollistaa avaimen
käytön, mutta käyttömukavuus laskee
aika alas
- laukkujen reunoja kiertävät kumitiivisteet ovat
kestäneet yllättävän
hyvässä kunnossa
vuosien ajan, kenties ajoittainen puhdistus ja
silikonilla voitelu on pidentänyt tiivisteiden
kestävyyttä, tiivisteiden väliin
jääneistä vaatteista ja muista tavaroista
huolimatta
Bandiitin tankkilaukku on Heldin tekemä, vetoketjuilla kokoaan
kasvattava magneettilaukku (magneetteja 6 kpl), Diversionissa on joku
pienempi
magneettikiinnitteinen vastaava samalla
magneettimäärällä varustettuna.
Ylempänä
näkyvästä kuvasta löytyvät
laukut ovat olleet
yllättävän hyviä sekä
päivittäisessä että
reissukäytössä, mitä nyt Heldin
kirkas suojapussi
repesikin takasaumastaan kesän 2007 reissulla.
- Heldin suurempi
pikimusta
kangasrakentainen laukku aiheutti harmaasävyisten Magellan
GPS:ien näytölle luettavuusongelmia sopivissa
valaistusolosuhteissa (auringon paistaessa suoraan laukun etuosaan
sen musta väri "imee tai
peittää"
lähellä
olevan
taustavalaitsemattoman näytön
informaation alleen) => Gps:n vaihdon yhteydessä tuokin
yksityiskohta pitää muistaa kokeilla ennen lopullista
hankintaa
- pienempi tankkilaukku toimii hyvin myös
pelkkänä
karttataskuna,
jolloin tankin päälle ei tarvitse laittaa kuin
muutaman sentin paksuinen "levy" ja tarvittava kartta sen
yläpinnalla olevaan karttataskuun
Alkuun
PMR-puhelimet
ja
kypäräsarjat
Kuljettajien ja
matkustajien
väliseen kommunikointiin hankittiin 10.2.2003
neljä Alan 441-radiota sekä 4 kpl
Proset-kypäräpuhelinsarjoja yhteishintaan 690 euroa
(RxTx-Tuote Oy). Vaikka ne
eivät suoranaisesti pyörien lisävarusteita
olekaan, niin
pyöriinkin piti tehdä pieniä
virityksiä niiden
käytön helpottamiseksi.
Laitteet ovat edelleen
käytössämme useamman
kesälomareissun ja muun ajelun
jälkeen, jooista etenkin Prosettien hankintahinnalle (123
€/kpl) löytyy katetta.
Alan 441:
- on hyvä laite
koska sen
audioteho on
riittävän suuri, jotta
vastapään puhe kuuluu korvatulppien läpi
ymmärrettävästi jonnekin sadan kilometrin
nopeuteen saakka, parhaimmillaan reilun puolentoistasadan
vauhtiin
(paremmassa tuulensuojassa oleva matkustaja -> kuljettaja tai
matkustajat keskenään).
Mutta ympäröivät
olosuhteet, pyörien katteet, käytetyt
kypärät ja
monet muut tekijät vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka
suurilla ajonopeuksilla tavallisia melusuojaamattomia laitteita voi
käyttää.
- radiolaite ei ole vedenpitävä
- voxin (puhekäynnistin) käytön saa
pyöräkäytössä unohtaa
tavallista mikrofonia
käytettäessä, ptt (push to talk, tangentti)
hoitaa asian
huomattavasti paremmin
- tangenttia on painettava kohtisuoraan alaspäin, jotta
lähetin käynnistyy kunnolla eikä sen
lähete ala
pätkimään
-
tangentin painamisen jälkeen tulee odottaa pieni hetki, joka
kuluu
oman lähettimen käynnistymiseen ja vastaanottajien
vastaanottimien kohinasalpojen
aukenemiseen, muutoin ainakin pari ensimmäistä
äännettä omasta puheesta
häviää
matkan varrelle
- muuta heikkoa ei ole havaittu kuin akut peittävän
takaseinän lukon saranatapin irtoamisherkkyys, jonka
paikallinen
kelloseppä hoitaa kuntoon muutamassa minuutissa ellei
sitä
itse viitsi tehdä
- reissukäytössä ne ovat olleen
yleensä kunkin
henkilön vedenpitävässä
rintataskussa, harvemmin
tankkilaukuissa.
Rintataskussa niiden
toiminta on ollut
parempaa koska
antennit ovat silloin harvemmin huonoimmassa asennossa toisiinsa
nähden, vaikka vieressä oleva keho
antennien toimintaan vaikuttaa sekin
(antennipiiskan päiden
suuntainen säteilykuvion
minimikohta vaikuttaa havaittavasti joskus normaaleillakin
ajoväleillä).
Proset:
- erinomaista johtomateriaalia joka on
osoittautunut taivutusta, kulutusta, vetoa ja muutenkin raskaampaa
(väärin)käyttöä
kestäväksi
- litteät kuulokkeet, joista toiseen on kytketty ulos
lähtevä ja toiselle kuulokkeelle menevä
johto sekä
mikrofonin puomi
- mikrofoni on taipuisan mutta
varsin vääntöjäykän
puomin
päässä, johon saa vielä superloni-
ja muovisen
suojan vaimentamaan tuulen ja oman suun puhallusten aiheuttamaa melua
- kuulokkeet asennetaan kypärään
kaksipuolisella
teipillä
- sarjan komponenttien väliset johdot ovat sen verran
pitkiä
että sarjan asennus esimerkiksi Arai Signet ja Quantum-f tai
HJC ZF8-kypäröihin oli helppoa
- kuulokkeissa on kirkas ääni (ei
mitään
hifiä) mutta taustakohinan seasta vielä jotenkin
kuuluvan
puheen erottaminen onnistuu varsin meluisissakin
ympäristöissä, mikäli korvat ovat
ehtineet tottua
kyseisiin olosuhteisiin
- johdossa oleva pieni minidin-/ps2-liitin on toimiva mutta sen ohuet
piikit on
helppo vääntää poikittain,
mikäli
johtoliitoksen
tekee hosuen; yhtään piikkiä ei
vielä
ole katkennut mutta pari piikkiä
on päästy jo
oikomaan
- liitin ei ole lukittava joten vedonpoisto on
tehtävä
vaikkapa ajotakin kauluksella
eli
kiertämällä sen kautta tangentille
menevä
kierrejohto, jolloin veto ei kohdistu suoraan liitokseen vaan
kymmenkunta senttimetriä sen alapuolelle johtoon.
Johdon lukituksesta
johtuva
pään lisäretkahdus olisi tietysti
jonkinlainen riski
mahdollisessa kolaritilanteessa, joten en ole tehnyt
mitään
omia tarra- tai muita virityksiä liitosten vahvistamiseksi.
Mikäli nyt niin käy, niin johto irtoaa vaivatta
kypärästä ja muodostuva tangentin ja sen
johdon
irroittava voima suuntautuu ajotakin kauluksen kautta takin
yläosaan.
Mikäli
radio on povi- tai rintataskussa ja sen kierrejohto tulee takin
sisäpuolella (vetoketjun jommalla kummalla puolella tahansa)
ylös kaulukselle saakka, niin johtoa
vedetään 5-10
cm vetoketjun
yläpään kohdalta (ei takin kauluksen ja
kaulan
välistä) kauluksen ulkopuolelle lenkille, josta
myös
tangentin johto erkanee ulos ohjaustangolle.
- mikäli liitin kaikesta huolimatta irtoaa kesken ajoa, niin
kauluksesta
riippuvan johdon päässä olevan liittimen
saa usein (pyörän
liikkuessa) itsekin yhdellä
kädellä liitettyä takaisin
kypäräsarjan
liittimeen, mieluiten kuitenkin takanaistujan toimenpitein
- lähettimien aktivointiin
käytettävät tangentit
ovat riittävän pitkän johdon
päässä ja
siten muotoillut, että tangentin saa kiinnitettyä
helposti
vähän kaareviin pintoihin ohjaustangossa, paitsi
lapsilla ne ovat jalan ulkopinnalla takiaistarrasuikaleen
varassa
Pyörille tehtävät
kiinteät
lisäykset:
- kuljettajien tangentit
on kiinnitetty
"takiaistarralla" ohjaustangon vasemmanpuoleisen minitoimikytkimen
koteloon joko alas sen etuseinään tai varapaikkana
päälle
- tarrapalat on liimattu paikoilleen siten, että
pyörässä on se "karvaisempi" osa ja
tangenteissa
auringolle herkempi koukkuinen osa
- ohjaustangon keskellä on toinen vastaava tarranpala, jonka
vastakappale löytyy tangentin johdosta; ne
vähentävät johdon tuulessa
heilumisesta seuraavaa
johdon takertumista pyörän eri osiin ja
edelleen
kypärän ja
johdon välisen liitoksen irtoilua
- kolmas tarran paikka löytyy tankkilaukun etuosasta, syy sama
kuin edellä
- neljäs löytyy tankkilaukun sadesuojan
päältä
samasta paikasta, syy sama kuin edellä
- tarrojen käyttöikä on useita ajokausia
jonka
jälkeen ne on vaihdettava uusiin
Muuta ei ole tarvittu kun akkuhuoltokin on toiminut samaan aikaan
tankkilaukun etutaskussa olevan laturin voimin.
Alkuun
PWM-säätimet
ja ajopuvun tai satulan sähkölämmitys
Ellei kiinnosta tai
ei muuten
ole mahdollista tehdä säädintä
itse, niin
esimerkiksi netistä on tilattavissa valmiita PWM
(pulssinleveysmodulaatio)-säädinmoduleita joilla on
helppo
toteuttaa vaikka ajopuvun tai satulan sisälle
sijoitettavien lämmityselementtien
tehonsäätö.
Toimitaperiaate: mitä ajallisesti leveämpi
pulssi
säätimeltä lähtee, sitä
pidempään ja
kuumemmaksi
säätimeen kytketty lämmitysvastus
lämpenee.
http://www.enduro-stammtisch.de/module/ghz-suomi.htm
Tein kuvassa
näkyvän
prototyypin vuoden 2007-loppukesän
mp-reissua varten. Se toimi hyvin vaikka
lämmityselementteinä oli vain
kaksi ohjaustangon
päälle kahvakumien alle
pujotettavaa kahvanlämmityselementtiä. Sama
kuva
piirroksena.
Huomioita:
- muovinen kotelo
on elektroniikkaliikkeestä
löytyvä malli, ulkomitoiltaan noin 62 x 112 x 32 mm,
nurkissaan kolmen millimetrin uppokantaruuvit
- oikeassa reunassa näkyvät potentiometrien nupit
tulevat
noin 20 mm kotelon pään ulkopuolelle
- modulit on liimattu kotelon pohjalle kaksipuoleisella tarralla ja
potentiometrien rungot ruuvattu
sopivien reikien kautta kotelon
päähän (asennolla
ei ole niin väliä
eivätkä rungot pääse
pyörimään,
joten läpimenoreiät voivat olla kokonaan
pyöreät)
- nämä modulit kestävät korkeintaan
60 W
resistiivisen kuorman (eli 14,4 Voltin jännitteellä
lämmitysvastus saa enimmillään haukata 4,16A
virran)
- kotelossa ei ole tiivisteitä, joten johtojen liitokset on
voitu
tehdä runkoon viilattujen kolojen kautta.
Potentiometrejä ei
ole suojattu erillisillä o-renkailla
- akkujohdon pituus on 1200 mm kotelosta liittimen
päähän
- lämmityselementtien ulkomitat ovat 75 x 115 mm
- lämmityselementteihin tehtaalla kiinnitettyjen johdinten
pituus
niiden päihin kiinnitettyyn Abiko-liittimeen (kaksiosainen
valkoinen muovikehikko ja siihen lukittuvat
majavanhäntäliittimet) on 740 mm
- kierrejohtojen pituus
venyttämättöminä on 400 mm,
venytettyinä ainakin kaksinkertainen
(tarpeen silloin
kun unohtaa liittimet kiinni pyörän
selästä
noustessaan)
- kierrejohto on halkaisijaltaan noin 5 mm paksua materiaalia
- säädin lämmittää niin
kauan kuin
sähköä on tarjolla, varo akun
tyhjentymistä;
akkuvahti auttaisi tuohonkin
Kokemuksia:
- kumpikin
lämmityselementti on
pyöristetty reunoiltaan
eivätkä ne raavi vaatteita tai ihoa ajopuvun alla,
mahdollisessa kolaritilanteessakaan niistä tuskin on
mitään haittaa pehmeytensä vuoksi
- lämmön
tasaamiseksi kukin elementti ensin kiedottu paksuhkoon alumiinifolioon
ja sen jälkeen pujotettu omaan farkkukankaiseen
pussiinsa,
jonka suu on lopuksi ommeltu kiinni. Rakenne on
riittävän
massiivinen jakamaan vastuksissa
muodostuvaa lämpöä vähän
tasaisemmin, mutta ei
varastoimaan sitä lyhyttä
hetkeä pidemmäksi ajaksi.
- ulkopinnan farkkukangas on kelvollinen
materiaali muuten, mutta se ei estä liian kuumaksi
lämminneen
vastuksen
polttavaa vaikutusta paljaan ihon pintaan. Sain itselleni
aluksi
pari helakanpunaista jälkeä rintamukseen, ennen kuin
maltoin
pudottaa lämpöä riittävän
alas
- vastusten tehonsäädöt kannattaa
tehdä huolella ja
potentiometrien nupit tulee varustaa tahattoman
kääntymisen estävällä
suojuksella
(vaihtoehtoisesti nupit voisi jättää
kokonaan pois ja
säätää potentiometrejä
vain niiden sopivan
mittaisiksi katkaistuista akseleista)
Itselläni
nuppien yli on
kiristetty sopivan mittainen pala
jäykähköä
kaksipuolista
tarranauhaa, joka toimii riittävän hyvin
mahdollistaen
myös molempien
säätimien käännön
samanaikaisesti. Nuppien
kanssa tehonsäätö onnistuu ajohanskojenkin
kanssa
joten kuten, vaikkei olekaan
välttämättä kovin
suotavaa liikkeen aikana.
- säädinmoduli ei lämpene havaittavasti
ainakaan yhden
elementin aiheuttamalla kuormalla (reilu pari ampeeria 14,4 Voltin
jännitteellä)
- akkujohdon pituus on riittävä, jotta kotelon
sijainti
tankkilaukussa kaiken muun "rojun" seassa ei ole liian tarkasti
rajoitettua katteessa olevaan akkuliittimeen nähden
- tehdasvalmisteisten lämmityselementtien johtimien pituus
osoittautui sopivaksi, jotta johdinten päihin lisätyt
liittimet sai sijoitettua ajopuvun
ulkopuolelle
- käytössä olevat kierrejohtimet ovat turhan
paksua
tavaraa. Jos jostain sattuisi löytymään
esimerkiksi 3
kpl
Peltorin
kuulokesarjan kierrejohtoja, niin ne olisivat erinomaisia
tähänkin käyttöön
keveytensä ja
materiaalinsa laadun vuoksi
- Kun mukana on uutta välineistöä niin
kaikenlaiset
välijohdot ja
säädöt kelien mukaan vaativat hetken
totuttelua
liikkeellelähdön, tankkausten ja muiden
ajotapahtumien
aikana. Parin käyttökerran jälkeen
niistä
aiheutuvat "ongelmat" väistyvät ja
käyttö
rutinoituu nopeasti.
Pidin toista elementtiä suurinpiirtein sydämen
kohdalla ja toista
vyötäröllä navan korkeudella,
vaihtoehtoisia
paikkoja olivat myös
molempien olkapäiden etuosat. Jatkokehittelyssä voisi
panostaa ohuempiinmutta joustavampiin kierrejohtoihin ja hieman
suurempiin
lämmityselementteihin, semminkin kun
säätimien maksimikapasiteetti saati akkuun
menevän
kaapelin poikkipinta-ala sulakkeineen eivät ole vielä
lähelläkään maksimiaan.
Alkuun
Matkat-sivu
